Huippujuristi Pirita Virtanen tiesi unelmien ammattinsa jo 12-vuotiaana: Opiskeli Harvardissa ja sovitteli miljoonariitoja maailman parhaan kanssa – haluaa nyt tuoda amerikkalaisoppeja Suomeen

Pirita Virtanen syntyi ja varttui Vammalassa. Hän oli perheensä ainoa lapsi, ja vanhemmat olivat normaaleja työssäkäyviä ihmisiä.

Isä oli ammatiltaan teleasentaja ja sen lisäksi hän kävi maatilalla töissä. Äiti työskenteli sosiaalipuolella sosiaalisihteerinä.

Mietti mitä on menestys

Piritan haaveet olivat muualla.

– Vanhempani olivat todella fiksuja ja koulutettuja, mutta päätin, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Halusin menestyä ja mietin, miten voi menestyä. Siten, että hankkii hyvän koulutuksen. Mistä sellaisen sitten saa, Harvardista. Näin ajattelin.

Pirita oli pienestä pitäen hyvä koulussa. Lisäksi hän oli erityisen päättäväinen.

Hän tiesi jo 12-vuotiaana alakoululaisena haluavansa juristiksi ja sitä toivetta hän alkoi toteuttaa tuolloin, vasta 5. luokalla. Hän opiskeli erityisen kunnianhimoisella tavalla.

– Opiskelumetodini oli sellainen, että kokeiden aikaan menin nukkumaan yhdeltä yöllä, heräsin aamulla neljältä lukemaan ja join Hartsporttia, hän naurahtaa.

– Päätin, että saan hyviä numeroita. Minulla on kuvamuisti, joten muistan kaiken näkemäni ulkoa. Luin paljon ja kokeissa muistin sivut ulkoa, hän kertoo.

Inspiraatiota Ally McBealista

Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä on opiskellut Virtasen lisäksi vain muutamia muita suomalaisia.

Moni on ihmetellyt, miten vasta alakouluikäinen nuori saattoi päättää, että haluaa opiskella nimenomaan Harvardissa, joka on Yhdysvaltain vanhin yliopisto.

– Äitini sanoi aina, että haaveeni syntyi Ally McBeal-tv-sarjasta. Ally opiskeli lakia Harvardissa ja katsoin ohjelmaa tarkasti. Väitin pienenä vastaan äidilleni, mutta myöhemmin olen myöntänyt, että saattoi se idea sieltä lähteä, Virtanen nauraa.

Lakitoimistosta kertovaa tv-ohjelmaa katsoessaan Pirita mietti, että "voi kun pääsisin opiskelemaan tuonne". Heti perään iski ajatus, että miten muka nuori Vammalasta voisi päästä yhteen maailman parhaista yliopistoista.

– Samalla hetkellä tuli ajatus, että olisihan se hienoa, mutta en voi sinne päästä. Silti päätin, että toteutan sen.

Kovaa työtä

Opiskeluinnostaan ja valtavasta kunnianhimostaan huolimatta Pirita vietti normaalia lapsuutta ja nuoruutta. Hän ei käyttänyt kaikkea aikaansa opiskeluun, vaan vietti paljon aikaa ystävien ja kavereiden kanssa.

Ulospäin Piritan tie huippujuristiksi näyttää kiiltokuvamaiselta ja helpolta. Sitä se ei kuitenkaan ole ollut.

– Matkan varrelle mahtuu valtavasti vastoinkäymisiä ja kovaa työtä. Menestys ei synny itsestään.

Työläs hakuprosessi

Lukion jälkeen Pirita opiskeli oikeustieteitä Turun yliopistossa ja valmistui sieltä juristiksi. Maisterin paperit saatuaan hän työskenteli asianajotoimistossa ja istui vuosien ajan oikeudessa asfalttikartellijutussa.

– Asfalttikartellin myötä keksin, että haluan tehdä sovittelua. Koin, että siinä ei ollut mitään järkeä, että yritykset riitelevät vuosikausia oikeudessa kuluttamassa aikaa ja rahaa. Saman asian olisi voinut hoitaa sopimallakin.

Virtanen ehti myös käydä Luxemburgissa tekemässä tuomioistuinharjoittelun EU-tuomioistuimessa. Lisäksi hän oli vierailevana lakimiehenä presidentti Martti Ahtisaaren sovitteluorganisaatio CMIssä.

Kolmekymppisenä hän toteutti viimein haaveensa ja haki ja pääsi Harvardin yliopistoon syksyllä 2016. Sisäänpääsy vaati kovaa valmistautumista ja rahan keräämistä. Hakuprosessi ei ollut helppo. Lisäksi omaa rahaa piti olla kasassa 80 000 euroa, ennen kuin yksityiseen yliopistoon oli mahdollista päästä.

– Jouduin lopulta maksamaan omistani vain 500 euroa, koska sain stipendin muun muassa Suomesta Rotareilta ja rahoitusta Harvardista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Maailman parhaan opissa

Virtasen kanssa samalla vuosikurssilla oli 182 opiskelijaa. Hakijoita oli parituhatta.

– Hain silloin samaan aikaan kuuteen yliopistoon Yhdysvalloissa ja pääsin niihin kaikkiin. Olin päivät töissä asfalttikartellin oikeudenkäynnissä ja illat ja yöt valmistauduin yliopistoon hakemiseen. Olen aina ollut sisukas, ja se näkyi tässäkin, hän nauraa.

Harvardissa hän opiskeli vuoden, minkä jälkeen hän meni töihin maailman suurimpaan yksityiseen sovitteluorganisaatio Jamsiin San Franciscoon. Virtanen sai oppia sovittelua yhden maailman kuuluisimman sovittelijan Daniel Weinsteinin rinnalla.

– Danielin tiimissä on neljä henkeä ja olin todella ylpeä, että pääsin hänen oppiinsa. Olen yksi harvoista, jotka tekevät yhä hänen kanssaan yhteistyötä sen tiimin ulkopuolella. Jams oli paikka, mistä sain tärkeimmät oppini, ei Harvard.

Haluaa edistää oikeudenmukaisuutta

Juristiksi Piritaa ajoi pienestä pitäen halu edistää oikeudenmukaisuutta.

Asfalttikartellijutun aikaan hän ymmärsi, että tuomioistuimesta ei saa oikeudenmukaisuutta, vaan ainoastaan rahaa – jos voittaa.

– Oikeudenkäynneissä ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta, vaan lain tulkinnasta ja todisteiden arvioinnista. Kaksi erittäin pätevää ihmistä voi olla eri mieltä samasta oikeuskysymyksestä, koska he tulkitsevat lakia eri tavoin.

– Lisäksi ainoastaan se on tuomioistuimessa totta, minkä pystyy näyttämään toteen. Kun todistelua vielä lopulta arvioidaan yhdessä soveltuvan lain kanssa, lopputulos on aina epävarma.

"Sovittelusta saa paremmin mitä haluaa"

Virtanen kokee, että sovittelusta ihmiset ja yritykset voivat saada tuomioistuimia paremmin sen, mitä he haluavat.

– Kun saat lopulta joka tapauksessa vain rahaa ja lopputulos on epävarma, miksi et päättäisi itse kuinka paljon rahaa hyväksyt ja testaisi parasta summaa, mitä voit saada? Tästä on lopulta kyse amerikkalaistyyppisessä sovittelussa.

Virtasen mukaan riskiä ratkaisun lopputuloksesta voi hallita tällöin paremmin kuin perinteisissä neuvotteluissa ja oikeudenkäynnissä.

– Lisäksi sovittelussa asian saa yleensä ratkaistua nopeimmin ja edullisimmin. On myös tärkeää, että ihmiset kokevat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä toteutuu paremmin sovittelussa kuin tuomioistuimessa.

– Sovittelussa osapuolet päättävät itse ratkaisusta, eikä joku ulkopuolinen ihminen, kuten tuomari.

Parasta sopimusta testataan

Suomessa on tuomioistuinsovittelua ja yksityistä sovittelua. Näitä käytetään jo paljon yksityisten ihmisten välisissä riidoissa. Istutaan yhteiden pöydän ääreen ja neuvotellaan.

Yritysten välistä sovittelua voisi Virtasen mukaan lisätä Suomessa merkittävästi.

Virtanen teki töitä sovittelijana Weinsteinin rinnalla Yhdysvalloissa. Työt olisivat jatkuneet rapakon toisella puolen, mutta Virtanen halusi palata Suomeen ja alkaa toteuttaa oppimaansa mallia kotimaassaan.

Virtasen mukaan hänen tekemänsä sovittelu on täysin erilaista kuin Suomessa tehtävä sovittelu.

– Yhdysvaltalainen sovittelu on kehitetty nimenomaan yritysten välisiin riitoihin. Suomalainen ja eurooppalainen sovittelu sopii parhaiten perheriitoihin, joissa on tärkeää, että osapuolet pääsevät puhumaan sovittelijan johdolla.

Virtasen mukaan Yhdysvalloissa kaikki ovat valmistautuneita, osapuolet tekevät kunnolliset riskianalyysit ja kaikki ymmärtävät jutun oikeudellisen puolen. Tämän jälkeen he kokoontuvat päiväksi sovitteluistuntoon, jossa harvoin istutaan yhdessä pyöreän pöydän ääressä.

– Sovittelussa neuvotellaan. Sovittelija on ennen kaikkea parhaimman mahdolllisen diilin mahdollistaja ja liima, joka pitää neuvottelut kasassa.

– Yhdysvalloissa sovittelussa testataan parasta mahdollista sopimusta ja yritetään päästä parhaaseen mahdolliseen sopimukseen. Tämä ei ole mahdollista normaaleissa neuvotteluissa.

Tärkeä oppi-isä

Virtanen on ainoa ihminen Pohjoismaissa, joka on työskennellyt Jamsissa. Sieltä hän koki saaneensa parhaat oppinsa sovitteluun.

– Danielilta olen oppinut oikeat taidot. Yleensä sovittelijat tekevät töitä yksin, mutta Daniel päästi minut näkemään ja oppimaan hänen rinnallaan, miten hän tekee sovittelua.

Weinsteinin kanssa Virtanen sovitteli miljardiluokan riitoja päivässä.

– Se vaati perusteellista etukäteistä valmistautumista ja sitten istuimme yhteen päivän ajaksi.

Suomeen Virtanen palasi vuonna 2018. Sen jälkeenkin hän kävi vielä usein ulkomailla, koska hän on yrittänyt tuoda Eurooppaan Jamsista saamiaan oppeja.

Moni asianajaja suhtautuu nihkeästi

Virtasen käsityksen mukaan Suomessa suuri osa asianajajista suhtautuu sovitteluun nihkeästi.

– He pelkäävät, että heidän omat työnsä vähenisivät. Jotkut asianajajista ovat ottaneet asiakseen blokata sovittelun mahdollisuuden jokaisessa pöydällään olevassa erimielisyydessä. He eivät halua muuttaa järjestelmää, joka tuottaa rahaa ja töitä heille, Virtanen sanoo.

– Sovittelun lisääminen ei ikinä lähde liikkeelle asianajajista, vaan sen pitäisi lähteä liikkeelle yrityksistä tai lainsäädännöstä.

Virtanen puhuukin yrityksille paljon sen puolesta, että nämä käyttäisivät ennemmin sovittelua kuin lähtisivät selvittämään riitoja pitkiin neuvotteluihin tai oikeudenkäynteihin, jotka saattavat venyä vuosiksi.

– Mikäli yritys haluaa mahdollisesti käyttää sovittelua, yrityksen pitäisi ehdottaa itse alustavaa sovittelutapaamista suoraan toisen yrityksen edustajalle. Näin varmistetaan, että viesti sovittelun mahdollisuudesta viedään perille asti ja sovittelusta kerrotaan toiselle osapuolelle oikeilla faktoilla. 

Virtasen mukaan asianajajat ovat yleensä tapaamisessa mukana. Asianajajilla on ylipäätään tärkeä rooli yhdysvaltalaistyyppisessä sovittelussa.

– Tapaamisessa sovittelija kertoo sovittelusta, sen hyödyistä ja kaikki voivat kysyä kysymyksiä. Tapaamisessa ei tarvitse sitoutua mihinkään, Virtanen huomauttaa.

Tilalla on merkitystä

Virtanen tekee töitä oman yrityksensä kautta sovittelijana ja lisäksi hän pitää neuvottelukoulutuksia.

Toimisto löytyy omasta kodista, mutta sovitteluja hän tekee aina kauniissa paikoissa, kuten hienoissa hotelleissa.

– Suosin puutarhoja ja kauniita tiloja. Sillä on oikeasti merkitystä, millaisessa tilassa neuvotellaan.

– Olen perehtynyt vuoden ajan siihen, millaisissa paikoissa saadaan parhaat neuvottelutulokset. Esimerkiksi Daniel Weinstein sovittelee usein hänen viinitilallaan, jossa ilmapiiri on rento ja maisema on kaunis.

Isä kuoli osittain perintöriidan takia

Virtasen palkkion maksavat molemmat sovittelun osapuolet.

– Lähtökohtaisesti palkkio jaetaan, mutta jos toinen osapuoli on paljon maksukykyisempi, palkkiosta voidaan neuvotella.

Virtanen tienaisi itsekin paremmin, jos hän tekisi töitä asianajajana ja istuisi pitkiä oikeudenkäyntejä. Paljon enemmän rahaa hän olisi saanut myös sovittelijana, jos hän olisi jäänyt töihin San Franciscoon.

Raha ei kuitenkaan ole ratkaisevaa.

– Olin päättänyt, että haluan luoda Suomeen uuden vaihtoehdon siitä, miten riitoja ratkaistaan. Isäni kuoli osittain perintöriidasta aiheutuneen stressin takia. Hän sai sydänkohtauksen 64-vuotiaana. Tiedän, mitä riitely on ja mitä se voi aiheuttaa. Haluan auttaa, että riitoja saataisiin ratkaistua.

– Uskon, että asioita voi tehdä paremmin, ja se ajaa minua eteenpäin.

Lähes kaikki jutut päättyvät sovintoon

Virtasen mukaan yleinen harhaluulo siitä, että riidat saataisiin sovittelussa puolitettua, ei pidä paikkaansa.

– Yleensä riidat eivät koskaan ratkea puolitiehen, vaan lopputulos riippuu tapauksen oikeudellisista ja liiketoiminnallisista riskeistä.

Hänen sovittelemistaan erimielisyyksistä yli 95 prosenttia on ratkaistu.

Virtasen mukaan sovittelu sopii kaikenlaisiin siviilioikeudellisiin asioihin, joita myös tuomioistuimissa käsitellään. Yhdysvalloissa hän on sovitellut jopa seksuaalista ahdistelua koskevan vahingonkorvauksen.

Virtanen tietää, että koronapandemia tulee aiheuttamaan paljon riitoja, joita Suomessakin ratkotaan oikeutta myöten. Lisäksi tuomioistuinten käsittelyajat ovat pidentyneet koronapandemiasta johtuen useilla vuosilla.

– Kun talous sukeltaa, riitojen määrä kasvaa aina. Koronan takia riitajutut tulevat lisääntymään, prosessit ovat pitkiä ja samaaan aikaan yrityksillä on rahavaikeuksia. Aikaa ja rahaa riitelyyn ei siis olisi, joten sovittelu sopisi siihen hyvin.

Ennakkoluuloja iän vuoksi

Uransa aikana Virtanen on tehnyt valtavan pitkiä työpäiviä. Perheen aika ei ole ollut vielä, vaikka hän haaveileekin lapsista. Poikaystävä on kestänyt rinnalla kiireen ja pitkät työputket.

– Olemme olleet yhdessä yli viisi vuotta. Hän oli Suomessa silloin, kun minä asuin Yhdysvalloissa. Hän on tukenut minua todella paljon ja olen siitä hänelle todella kiitollinen.

Ikänsä vuoksi Virtanen kohtaa myös paljon ennakkoluuloja. Kolmekymppisen naisen pitää uskotella suurille yrityksille, että hän on pätevä ja osaa asiansa. Että hän, vasta 33-vuotias, voi auttaa ratkaisemaan kahden suuryrityksen välisen riidan.

– Aika paljon olen joutunut tekemään töitä sen eteen, että olen saanut juttuja ja suuria yrityksiä käyttämään sovittelua. Mutta tiedostan ja hyväksyn sen ja olen valmis tekemään sen työn.