Tarvi Velström ei ollut vielä syntynytkään, kun puna-armeijan joukot perustivat salaisen sukellusvenetukikohdan hänen kotitalonsa naapuriin Haran satamaan nykyisen Lahemaan kansallispuiston alueelle noin tunnin ajomatkan päähän Tallinnasta.
Oli vuosi 1953, kun hänen lapsuudenkotinsa naapuriin alettiin rakentaa tukikohtaa, jossa hääri päivittäin 150-200 sotilasta. Pian kaikki yhteydet aluelle suljettiin.
– Kyläläiset ajettiin pois, mutta isosisäni Berhard sai jäädä tontilleen, kun hän vakuutti venäläisupseereille, että oli liian vanha muuttamaan enää mihinkään, Tarvi Velström kertoo.
Laivasatama oli huippusalainen paikka, eikä sitä näkynyt kartoissakaan ennen kuin vasta 2000-luvun alussa. Tukikohta lopetti toimintansa vasta vuonna 1994.
Tarvi Velström päätti ryhtyä toimiin sotahistoriallisen kohteen säilyttämiseksi. Hän on tehnyt kovan työn saadakseen alueesta dokumentteja ja valokuvia.
– Jos vartijat tapasivat minut kulkemassa lähistöllä ilman henkilöpapereita, niin he nappasivat minut heti kiinni ja veivät kuulusteluihin. Näin kävi joskus esimerkiksi koulumatkalla.
Tarvi Velström palveli nuorena miehenä kaksi vuotta neuvostoarmeijassa, joten kulkeminen alkoi sen myötä helpottua.
– Mutta vasta, kun itsenäinen Viro sai maa-alueen takaisin vuonna 1996, tajusin, mitä naapurissa oli puuhailtu. Se oli varsinainen wau-elämys!
Tarvi oli silloin jo 26-vuotias.
Tarkoin varjeltu salaisuus
Tukikohdassa oli töissä tavallisten merisotilaiden lisäksi insinöörejä ja tiedemiehiä mittaamassa mm. magneettikenttiä. Neuvostoarmeijan sukellusveneet ja muutkin sota-alukset tuotiin Viron Haran satamaan demagnetoitaviksi, eli niistä poistettiin miinojen laukeamisen aiheuttama magneettisuus. Meren pohjassa piilossa olleet herätemiinat räjähtivät ohi kulkevan aluksen magneettisuuden perusteella.
– Merimiinat aktivoituvat laivan magneettisuuden perusteella. Sen välttämiseksi sukellusveneet ja muut sotalaivat tuotiin tänne toimenpiteitä varten.
– Miksi juuri tänne? Siksi, että täällä on syvää. Tuossa aivan lähellä Jumidan nimen kärjessä on 103 metriä vettä. Sukellusveneet pystyivät tulemaan tänne veden alla piilossa aivan perille asti, Velström kertoo.
Nykyisin satamasta huolehtii yhdistys ja se sai alueeseen 25 vuoden hallintaoikeuden. Satamaan on kehitetty purjehtijoiden koulutuskeskukseksi ja vierasveneiden käyttöön. Alueella on myös vuokramökkejä ja parhaillaan rakennetaan suurta huoltokeskusta kokoustiloineen ja ravintoloineen. Paikka on ollut avoin kävijöille nyt kolmatta vuotta.
– Aluksi lähistön asukkaat olisivat halunneet purkaa koko satamaan generaattorihuoneineen päivineen, sillä muistot ovat vielä liian pinnassa. Tällaisia sotahistorian kohteita on maailmassa kuitenkin vain muutama kappale.
– Tämä on osa maamme historiaa, Velström muistuttaa.
