Kolme jengiläistä avasi tulen keskellä päivää lahtelaisessa ravintola Araratissa 20 vuotta sitten. Ampumisessa kuoli kolme ja useita loukkaantui. Karmivan verilöylyn jälkeen ravintoloitsija Hussein Baski joutui tekemään vaikean päätöksen yrityksensä jatkosta, sillä monet uskoivat ettei ravintola voisi jatkaa toimintaansa samoissa tiloissa.
Vuoden 2000 tammikuussa päälle kolmekymppinen Hussein Baski oli kiireinen mies. Hän oli pyörittänyt Ararat-ravintolaansa Lahdessa noin kaksi vuotta, ja pitsalle ja kebabille näytti olevan Suomessa todella kysyntää. Vakituista asiakaskuntaa oli alkanut muodostua, ja lounasajat olivat yleensä kiireisiä. Ulkomaisia ravintoloita ei ollut Suomessa tuolloin paljon.
"On ammuttu ihmisiä"
18. tammikuuta lounasaika oli kuitenkin tavallista hiljaisempi. Puolenpäivän jälkeen Baski päätti poiketa pankkiin maksamaan laskuja. Pankissa kännykkä alkoi soida.
– Työntekijä soitti minulle ja sanoi, että Hussein, tule äkkiä tänne. Täällä on tapahtunut kauheasti juttuja, ampuminen. On ammuttu ihmisiä.
Heti pankin ulkopuolella Hussein kuuli ambulanssien ja poliisiautojen äänet. Hänen ravintolansa ympärille oli kerääntynyt porukkaa. Ravintola oli täynnä poliiseja, mutta jostain syystä kukaan ei kiinnittänyt huomiota, kun Baski käveli sisälle.
– Se juttu ei koskaan lähtenyt päästäni pois, Baski kertoo kohtaamastaan näystä MTV:lle nyt 20 vuotta myöhemmin.
Oli useita kuolleita, ainakin yhtä oli ammuttu päähän. Seinät ja tuoleja oli ammuttu hajalle, luoteja oli baaritiskissäkin, lattiakin oli rikki. Hussein huolehti lattialle lyyhistyneestä miehestä, jota oli ammuttu, ja joka hengitti huonosti. Ambulanssimiehet kuitenkin vakuuttivat kaiken olevan jo hallinnassa.
Baski käveli takahuoneeseen, siellä oli katkaistu haulikko.
– Nostin sen ja sanoin, että tuon tämän poliisille. Mutta sitten jo sanoin, että paikkahan on täynnä poliiseja, totta kai poliisi on jo nähnyt sen. Ja laitoin haulikon takaisin paikalleen.
30 kauhun sekuntia
Ravintolassa oli ampumishetkellä muutama vakioasiakas, kolme henkilökuntaan kuulunutta ja useita lounaalle saapuneita Bandidos-jengiläisiä. Ampujat olivat hiljattain Lahden Cannonball-jengistä eronneita miehiä. He tulivat ravintolan ovesta sisään ja alkoivat heti ampua. Kyse oli teloituksesta.
Kaksi kuolonuhreista kuului Bandidos-moottoripyöräjengiin sekä yksi porilaiseen Black rhinos -jengiin.
Tapahtumat baarissa kestivät 30 sekuntia. Toimintatapana oli ampua järeällä käsiaseella vartaloon ja pistoolilla päähän. Aseistuksena ampujilla oli katkaistu haulikko, 22-kaliiperin pistooli ja 44-kaliiperin revolveri.
Baskin veli tai muut henkilökunnan jäsenet eivät loukkaantuneet fyysisesti ampumisessa. Yksi työntekijä näki parin-kolmen kuukauden ajan painajaisia ja oli masentunut.
"Ei ollut minun syyni"
Hussein Baski alkoi pian tapahtuneen jälkeen miettiä, pitäisikö ravintolasta luopua. Tulisiko kukaan enää syömään paikkaan, joka oli ollut verilöylyn näyttämö ja valtavan mediahuomion kohde? Erityisesti ulkomaalaiset ystävät neuvoivat luopumaan yrityksestä.
– Mietin, että koska se ei ollut minun syyni, en ole tehnyt mitään huonoa. Meillä oli todella hyvät asiakkaat, jotka käyvät täällä vieläkin.
Puoli elämää Suomessa
Aikaisemmalta ammatiltaan baski on ompelija. Hänen erikoisalaansa kotimaassaan Syyriassa olivat olleet naisten iltapuvut ja hääpuvut. Vuonna 1992 hän tuli Suomeen 27-vuotiaana yksin.
Hän hankki itselleen ompelukoneen ja saumurin, mutta selän kipeydyttyä hänen täytyi keksiä itselleen työ, jota voisi tehdä seisten.
Hän oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa ja saanut lapsia, ja ruuan valmistaminen perheelle ja heidän ystävilleen oli Baskille luontevaa. Baski löysi ravintolalle paikan Lahden näyttävän kaupungintalon ja sen puiston laidalta, toisella puolella olivat poliisi ja oikeustalo.
Ravintolan nimeksi tuli Ararat, Turkissa sijaitsevan vuoden mukaan.
22 vuotta samalla paikalla
Joukkomurhan jälkeen Baski päätti uskoa, että ihmiset haluavat tulla takaisin ja päättävät olla välittämättä tapahtuneesta. Ja näin sitten lopulta tapahtui.
Nyt Ararat on seisonut samalla paikalla 22 vuotta ja on nykyisin monen kantapaikka, joskin korona-aikaan on ollut hiljaista.
– Vanhat mummut ja papat tulevat tänne istumaan ja syövät rauhassa. He eivät pelkää. Vanhemmat istuvat autossa ja lapset tulevat hakemaan ruuat.
Aina välillä ravintolaan eksyy joku, joka kysyy heti, onko tämä se paikka.
– Sanon, että joo, on tämä se sama. Se on historiallinen juttu, tasan 20 vuotta sitten, se ei unohdu. Mutta pikku hiljaa lähtee aivoista pois.
Kolme ampumisesta elinkautisen saanutta jengiläistä on jo päässyt vapauteen.
Baski kertoo olevansa iloinen ja onnellinen ihminen, juuri nyt erityisen onnellinen, koska haastattelua edeltävänä päivänä hän on tullut viidettä kertaa isäksi.
Hän haluaa kiittää asiakkaitaan ja kertoo toivovansa erityisesti, että ravintolassa kuolleiden miesten perheillä on ollut hyvä elämä surusta huolimatta.