Maanantaina nähtiin vuosikymmenen huikein poliittinen näytelmä Suomessa, kun pääministeri Antti Rinteen (sd.) ympärille nivoutunut hallituskriisi muuntuikin keskustan ja Sdp:n väliseksi otteluksi.
Eikä ottelu suinkaan ole ohi. Tiistaina ja viimeistään keskiviikkona nähdään, kuinka matsissa lopulta käy. Yksi on varmaa: jälki on harvinaisen rumaa, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ilmoitti alkuillasta hieman haparoiden, että Rinne ei nauti keskustan luottamusta. Viesti Sdp:lle oli se, että hallitusyhteistyö voi jatkua, mutta pääministerin nimi pitää olla jokin muu kuin Rinne.
Lue myös: Siitä puhe, mistä puute: Näitä kahta sanaa Keskustan Kulmuni toisti pakonomaisesti niin monta kertaa, että kuulijoillekin tuli tukala olo
Ei tullut suoraa Jäätteenmäki-toisintoa
Imperiumin vastaisku tuli illalla kello kymmenen aikoihin. Sdp:n puoluesihteeri Antton Rönnholm ilmoitti, että Sdp:n puoluehallitus tukee Rinnettä.
Rinne itse oli tulta ja tappuraa: ”Minulla on oikeus saada heiltä selkeät perusteet tähän tilanteeseen, jos he ovat sitä mieltä, etteivät ole valmiita jatkamaan, ja tästä asiasta tulen huomenna keskustelemaan. Sen jälkeen tulen sitten arvioimaan tilannetta ja vetämään tarvittavat johtopäätökset, miten tullaan menemään eteenpäin.”
Sdp kieltäytyi noudattamasta käsikirjoitusta, jonka keskusta oli sille laatinut. Se olisi ollut toisinto vuoden 2003 tapahtumista. Tuolloin painostajan paikalla oli Sdp, joka pakotti keskustan vaihtamaan pääministeriä; se oli ehtona hallitusyhteistyön jatkumiselle. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan, ja Matti Vanhanen nousi hänen tilalleen.
Lue myös: Yllätyskäänne: Pääministeri Rinne tiesi keskustajohdon epäluottamuksesta jo eilen, sama viesti toistettiin ennen keskustan ryhmäkokousta
Rinteen seuraajaehdokkaista puhutaan jo
Tiistain ja viimeistään keskiviikon aikana nähdään, miten hallituskriisissä käy. Vaihtoehdot ovat karkeistaen nämä:
- Rinne päätyy kuin päätyykin eroamaan sen jälkeen kun Sdp ja keskusta ovat käyneet keskustelunsa. Tällöin hallitus jatkaisi minihallitusneuvottelujen jälkeen nykykokoonpanossaan, mutta Sdp:ssä käynnistyisi uuden pääministerin etsintä.
Seuraajakandidaatteina on mainittu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ja puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja, liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin. Kuvaavaa Rinteen asemalle on, että tästä puhutaan jo avoimesti. - Rinne ei suostu eroamaan. Tämä johtaisi tiistaina iltapäivällä eduskunnan välikysymyskeskustelun jälkeen keskiviikkona luottamusäänestykseen, jossa keskusta äänestäisi Rinnettä eli hallitusta vastaan. Hallitus kaatuisi. Tämän jälkeen uutta yritettäisiin koota ensin Rinteen johdolla.
Koska halukkaiden koalitiota ei taatusti löytyisi, olisi perussuomalaisten Jussi Halla-ahon vuoro kokeilla, sillä PS oli viime vaaleissa toiseksi suurin puolue. Jos (ja kun) ei syntyisi valmista hänenkään mestaroimanaan tai sitä seuraavien yritysten jälkeen, vasta sitten järjestettäisiin uudet eduskuntavaalit.
Kun vaihtoehdot 1) ja 2) pannaan politiikan lahjomattomaan puntariin, vaihtoehto 1) on todennäköisempi.
Rinne ja Sdp:n puoluehallitus päättivät kylläkin panna vielä kerran kovan kovaa vastaan, todennäköisesti siksi, ettei keskustalle haluta antaa selkävoiton riemua.
Mutta vaikka vaihtoehto 1) on sekin demareille inhottava, se on kuitenkin parempi kuin vaihtoehto 2). Kakkosvaihtoehtoa vastaan puhuu moni järkiperuste. Ensinnäkään Rinne ei ole Sdp:lle korvaamaton. Vaaleissa saavutettua täpärää voittoa ja pääministeripuolueen paikkaa ei kannata uhrata hänen vuokseen.
Toisekseen mahdollinen lopputulema eli uudet vaalit olisi demareille kauhistus. Vaalivoitto tai edes hallituspaikka vaikuttaisi nykytilanteessa mielikuvitukselliselta.
Sama vaalikammo pätee toki myös keskustaan – sen kannatuspohja on murentunut persupaineessa.
Lue myös: Pääministeri Rinteen vaihtoehdot: Pyytää eroa itse tai odottaa keskiviikon luottamusäänestystä
Ottelussa voi olla voittaja, mutta se ei ole keskusta eikä Sdp
Vaikka hallituskriisin ydin onkin Rinteen asemassa ja hallituksen toimintaedellytyksissä, samaan aikaan käydään kahden hiipuvan perinteisen mahtipuolueen taistelua. Se näyttää ulospäin kahden savijalkaisen jättiläisen ottelulta, jossa todellista voittajaa ei ole. Tai jos on, se löytyy muista puolueista.
Oletetaan nyt kuitenkin, että nykyinen hallituspohja jatkaa jonkun muun kuin Rinteen johdolla.
Tältä henkilöltä, tulevalta pääministeriltä, tullaan edellyttämään aivan poikkeuksellisia johtajaominaisuuksia. Jo ennestään hajanaisen porukan koossapitämisen lisäksi pitäisi samaan aikaan paikata kahden pääpuolueen välinen juopa, hoitaa henkilösuhteet ja tyynnytellä hermostunut kenttäväki. Kansalaiset pitäisi vakuuttaa, että maassa on toimintakykyinen hallitus.
Ja jossain ihmeen välissä pitäisi alkaa hoitaa myös niitä isänmaan asioita. EU-puheenjohtajuudesta, luoja paratkoon, päästään eroon vajaan kuukauden päästä.