Näin Angela Merkel tärisi emännöidessään Antti Rinnettä

Saksan entisen liittokanslerin yhdessä Beate Baumannin kanssa kirjoittama muistelmateos Vapaus. Muistelmat 1954–2021 on etenkin Saksan kirjasyksyn odotetuimpia julkaisuja.

Kirja julkaistaan melkein kolme vuotta entisen liittokansleri Angela Merkelin 16-vuotisen kanslerikauden päättymisen jälkeen. Teos julkaistaan 26. marraskuuta 30 kielellä, myös suomeksi.

Suomi nousee muistelmateoksessa esille 10. heinäkuuta 2019 tapahtumien osalta, kun silloinen pääministeri Antti Rinne tapasi Merkelin Berliinissä.

Merkelin nähtiin tärisevän Rinteen vierellä Berliinissä, kun kaksikko seurasi Suomen pääministerin vierailun kunniaksi järjestettyä sotilasparaatia.

Kyseessä oli jo kolmas kerta vajaan kuukauden sisään, kun Merkel nähtiin vapisevan julkisessa tilaisuudessa.

Kesäkuussa 2019 liittokansleri vapisi ensin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin ja myöhemmin Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin vierellä.

Kirjassa Merkel muistelee tärinäkohtauksiaan näin:

Kun seisoin Ukrainan uuden presidentin Volodymyr Zelenskyin rinnalla hänen ensivierailullaan Berliinissä 18. kesäkuuta 2019 vastaanottamassa sotilaallisia kunnianosoituksia, hieman ennen loppua reiteni alkoivat hieman täristä. Kansallislaulujen soidessa tärinä levisi kaikkialle ruumiiseen. Aloin huojua, ja koska käsivarteni tottelivat minua hieman jalkoja paremmin, vein kädet puuskaan pysyäkseni paremmin tasapainossa. Mikään ei auttanut. En tiennyt, kuinka kauan pysyisin enää pystyssä, ja kysyin mielessäni, kykenisinkö kansallislaulujen jälkeen ylimalkaan kävelemään kunniakomppanian luo, ja olin yhtä lailla helpottunut kuin yllättynytkin, että ruumiini tuntui ensimmäisen askeleen jälkeen taas normaalilta. 

Seremonian jälkeen join ensi alkuun lasillisen vettä. Oli kuuma päivä, keskipäivä, en ollut juonut muuta kuin kolme neljä kupillista kahvia. Ehkä kaikki johtui siitä, tuumin, sillä vuosia aiemmin olin kerran ulkomailla kokenut saman, joskaan en yhtä voimakkaana kuin tuolla hetkellä. 

Mutta muutaman päivän kuluttua sama toistui, tällä kertaa liittopresidentin luona Bellevuen linnassa, missä hän nimitti Christine Lambrechtin oikeusministeriksi Katarina Barleyn jälkeen. Kun presidentti puhui ja seisoin hänen vieressään, katsoin suoraan lukemattomiin kameroihin, jotka oli suunnattu minuun ja joita en voinut väistää. Aloin taas täristä. Ruumiini oli ottanut ohjat omiin käsiinsä eikä enää kuunnellut aivojani. Kun Steinmeier oli päässyt puheensa loppuun ja saatoin jälleen liikkua, kaikki oli taas ennallaan. 

Se kaikki tapahtui vielä kolmannen kerran Suomen pääministerin Antti Rinteen ensivierailulla 10. heinäkuuta 2019. Sen jälkeen päätin, että Tanskan pääministerin Mette Fredriksenin vierailulla seuraavana päivänä kuuntelisin kansallislaulut tuolissa istuen. Näin minä sitten toimin virkakauteni päättymiseen saakka sekä kotimaassa että ulkomaanvierailuilla.

Katso muistelmateoksessa mainittava tilanne jutun videolta.

Lue myös:

    Uusimmat