Vaikka Ässiä ja Ilvestä erotti runkosarjassa kolme sijaa ja kahdeksan pistettä Ässien hyväksi, porilaiset lähtevät ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle haastajina.
Ilveksen asema näytti vielä reilu kuukausi sitten tukalalta. Kotona oli tullut 5–2-tappio Jukureita vastaan, ja pudotuspeliviivaan oli matkaa kahdeksan pistettä.
Ilves voitti kuitenkin viimeisistä yhdestätoista runkosarjaottelustaan kahdeksan – kaikki varsinaisella peliajalla – ja nousi viimeiselle pudotuspelipaikalle kuuden pisteen erolla ennen Jukureita.
Ässien henkinen tilanne on vähemmän positiivinen. Porilaiset hävisivät viimeisistä kahdeksasta runkosarjaottelustaan viisi ja putosivat päätöskierroksella kuudennelta, suoraan puolivälieräpaikkaan oikeuttaneelta sijalta seitsemänneksi.
Ässät kiirehtii
Edellisessä keskinäisessä kohtaamisessa Ässät kukisti helmikuussa Ilveksen vieraissa 1–0, mutta porilaisten voitto oli tuolloin pelitapahtumiin nähden kovan luokan ryöstö.
Andreas Bernard pysäytti Ässien maalilla 39 laukausta, kun taas Ilveksen Antti Lehtonen selvisi 15 torjunnalla. Lukemat kuvaavat osaltaan sitä, miten Ilves pystyi jauhamaan peliä porilaisten päähän.
Ässien haasteena on toteuttaa maksimaalista latautumista kysyvää Jyrki Ahon pelitapaa, jossa hyökätään hana kaakossa pystysuuntaan ja paineistetaan vastustajaa aina päätyyn asti.
Kun vastustajan lataus on samaa luokkaa ja peli tarkkaa, Ässät on vaikeuksissa.
Viime otteluissa Ässien hyökkäykset ovat pysähtyneet usein heti alkuunsa kiireessä tehtyihin huolimattomiin ratkaisuihin. Omien hyökkäysten jäätyä vajaiksi Ässät on joutunut puolustuskannalle, mikä on kuluttanut energiaa hyökkäyksiinlähdöistä entisestään.
Ässiä ei auta se, että puolustajien kiekolliset taidot ovat rajalliset; joukkueen sisäisen puolustajien pistepörssin voitto irtosi vaatimattoman kuvaavasti Jere Seppälän 7+11=18 paunalla. Vain SaiPassa sisäisen pakkien pistepörssin voittoon vaadittiin vähemmän pisteitä (14).
Kiekollisesta rajallisuudesta huolimatta vaatimukset nopeasti annettuihin ja vaikeisiin pystysyöttöihin ovat Ässien pelitavassa tapissa. Porilaisten pakisto avaa peliä liian usein hätäisesti kuin paine olisi niskassa, vaikka vastustaja odottaisi keskialueella. Ilves ei tosin usein ohjauspeliin vetäydy, vaan tarjoaa porilaisten tapaan painetta omasta takaa.
Kiekotteleva Ilves
Ilveksenkään puolustus ei nimilistallaan häikäise. Päävalmentaja Karri Kiven kiekkokontrolliin nojaava pelitapa tukee kuitenkin pelinavaamista, kun hyökkääjät tarjoavat itseään säännöllisesti riittävän alas pelattaviksi.
Siinä missä Ässät pyrkii heti voittamaan tilaa ylöspäin, Ilves näkee useammin kiekottelupaikkoja sivusuunnassa tai alhaalla. Ilveksen pyrkimyksenä on usein pelata yksi levityssyöttö puolustajalta puolustajalle, minkä jälkeen peliä avataan yleensä joko keskustaan tai painolliseen laitaan.
Jos kaistat ovat kuitenkin tukossa, Ilves jatkaa rauhassa puolustajien välistä syöttelyä ja syöttää ylös vasta kun pystypassille on realistisesti pelattavissa oleva paikka. Tällaista nähtiin viimeksi Ässiäkin vastaan, kun taas puskevien porilaisten keinovalikoimasta on vastaava kiekottelumaltti uupunut. Sen myötä Ässien hyökkäykset tukahtuvat helpommin.
Ilveksen hyökkäyksiä on ollut viime aikoina päättämässä tehokkaasti varsinkin yhdysvaltalaishyökkääjä Jerry D’Amigo, joka on taitavana pelinrakentajana alustanut paikkoja ja viimeistellyt päättäväisesti tukun ratkaisumaaleja itsekin.
Ilveksen tulikuuma maalivahti Lehtonen on lisäksi torjunut viime viikkoina Ässien Bernardia varmemmin. Toissa ottelussa Ässät joutui ottamaan Bernardin vaihtoon, kun HIFK rynni toisessa erässä tuhoisasti jo 4–0-johtoon.
Ennakkoasetelmat puoltavat nuorella, varsin tasaisella ja urheilullisella pelaajistolla operoivaa Ilvestä. Tupsukorvien liito on kantamassa puolivälieriin, jossa vastaan tulisi runkosarjan voittanut paikallisvastustaja Tappara.
Ennuste: Ilves jatkoon voitoin 2–0.