Hyvän itsetunnon voi heittää romukoppaan, sanoo Arto – "itsetuntohehkutuksella" nurja puoli: "Helppoa poppakonstia ei ole, koska ne eivät toimi"

Tässä artikkelissa ei kysytä, onko sinulla hyvä itsetunto. Koko hyvän itsetunnon käsitteen voisi heittää romukoppaan – tai ainakin määritellä uudelleen, sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäinen.

– Perinteinen käsitys on, että hyvä itsetunto on onnellisuuden ja hyvän elämän kannalta hyvin tärkeä, ja ilman sitä on vaikeaa elää. Siitä on tullut mantra, joka ikään kuin avaa kaikki väylät: kun sinulla vain on hyvä itsetunto, kaikki on mahdollista, Arto sanoo.

Hänen uusi teoksensa Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC (Kustannus Oy Duodecim 2021) haluaa haastaa tuon käsityksen.

Lue myös: Sofia kirjoitti kirjan nuoriin aikuisiin kohdistuvista paineista – etenkin yksi asia huolettaa: "Tuntuu raa’alta"

Onko itsetunnon merkitys elämässä oikeasti suuri?

Itsetunnon merkitystä elämässä, työssä ja ihmissuhteissa on korostettu pitkään. Korostus ei kuitenkaan perustu faktaan, väittää Arto.

Osa tutkijoista on hänen kanssaan samaa mieltä.

Vuonna 2003 neljän tutkijan tiimi kävi läpi kaikkiaan 20 000 tutkimusta, joita itsetunnosta oli vuosikymmenten aikana julkaistu. Tarkoitus oli löytää tieteellistä näyttöä siitä, että itsetunnon kehittämisellä on myönteisiä vaikutuksia elämään.

"Saako hyvä itsetunto aikaan parempia suorituksia, menestymistä ihmissuhteissa, onnellisuutta tai terveempiä elämäntapoja", tutkijat kysyivät selvityksessään. Ja vastaus – se on "ei".

Lue myös: "Kieroon kasvanut tehokkuusajattelu" vie kahvitauotkin työpaikalta – aivotutkija kertoo, mistä tunnistaa tauon tarpeen

Vain heikkoja yhteyksiä hyvän itsetunnon ja niin sanotun paremman elämän väliltä löydettiin. Arto uskookin, että itsetunnon käsitteen voisi määritellä uudelleen – ja paremmin.

– Perinteisesti on ajateltu, että jos teen positiivisia arviointeja itsestäni, minulla on hyvä itsetunto. Jos minulla sen sijaan on itsestäni pääosin negatiivisia arvioita, itsetuntoni on huono. Kun puhutaan itsen arvioimisesta, ja sen päälle rakennetaan itsetunnon käsite, yhtälö on huono, hän pohtii.

Kenenkään ajatukset eivät ole samoja päivän jokainen hetki. Jos hyvän itsetunnon saavuttaa vain ajattelemalla itsestään aina hyvää, olemme niin sanotusti lirissä.

– Siinä on monta haavoittuvuustekijää. Käytännössähän näen itseni milloin minkäkinlaisena: välillä olen mahtava hyvä tyyppi, välillä taas mieli on musta ja mustamaalaan itseäni, Arto sanoo.

– Jokaisen ihmisen ajatukset hänestä itsestään vaihtelevat tilanteen mukaan, päivittäin. Ne ovat erilaisia masennuksessa, alakulossa, väsymyksessä ja silloin, kun ei saavuta jotain itselleen tärkeää.

Lue myös: Työelämän sankarimyytti povaa kunnianhimoiselle raatajalle menestystä – todellisuus on usein toisenlainen: "Ongelma on se, ettei toisessa päässä olekaan valoa"

"Itsetuntohehkutus" vaivaa Artoa: "Ei mieli ole kasa legopalikkamaisia uskomuksia, jotka korvataan myönteisillä"

Itsetunnon kohotusohjeet ovat useimmille tuttuja: kirjoita ylös vahvuuksiasi, lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, pysäytä negatiivinen sisäinen puhe, pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Tee tämä, tuo ja se, jotta elämäsi muuttuisi paremmaksi.

Itsetunnon vahvistamisen pohjaperiaatteena on yleensä niin sanottujen negatiivisten ajatusten korvaaminen toisilla. Arton mukaan ihmismieli ei kuitenkaan toimi niin. Siksi "itsetuntohehkutus" vaivaa häntä.

– Mielemme toimii ihan eri logiikalla: ei se ole kasa legopalikkamaisia uskomuksia, jotka korvataan myönteisillä, ja sitten itsetunto on hyvä, hän kuvaa.

Sitä itsetunto-oppaat kuitenkin lupaavat. Useimmat aikovat vapauttaa lukijansa epävarmuuden ikeestä ja reippaasti kohti suuria saavutuksia. Arto näkee hyvän itsetunnon elämän edellytyksenä toisin.

– Hyvä itsetunto on vähän kuin keisari ilman vaatteita, mutta meillä kuitenkin on itsetuntokirjallisuutta, itsetunnon kehittämisohjelmia. Itsetunnon vahvistaminen on nostettu älyttömän isolle jalustalle.

Itsetunnon sijaan kannattaisi treenata itsensä hyväksymistä

Käsitteenä itsetunto on hankala ja esimerkiksi sen mittaaminen on vaikeaa. Itsetunnon parantamisen idea kuitenkin vetoaa ihmisiin. Ja miksei vetoaisi: rakastamme ratkaisuja, joissa yhden asian muuttaminen johtaa taianomaisesti koko elämän paranemiseen.

– Huono itsetunto on yksinkertaistus ja hyvä selitysmalli: jos vain saan hyvän itsetunnon, sitten pääsen eroon epävarmuudesta ja kaikki alkaa olla mahdollista. Sehän on hyvä ja myyvä tarina, Arto myöntää.

Katso myös: Miten kohtelet itseäsi, kun kukaan muu ei kuule? "Sanoissa, joita sanomme itsellemme, on valtava voima". Juttu jatkuu videon alla.

Hänen näkökulmansa on, ettei omia lannistavia, itsekriittisiä ajatuksiaan ole kovin tärkeää pohtia. Niiden sijaan kannattaisi harjoitella itsensä hyväksymistä ja itsemyötätuntoa.

– Miten kohtelen itseäni silloin, kun on vaikeaa, en saavuttanut tavoitettani, tai kun tulee pettymyksiä ihmissuhteissa? Se, miten silloin kohtelen itseäni, on erittäin tärkeä elämänlaadun tekijä. Kykenenkö kohtelemaan itseäni kuin parasta ystävää, empaattisesti ja myötätuntoisesti? Vai alkaako ruoskinta, syyllistämien ja moittiminen?

Lue myös: Videoissaan Tinna Pehkonen unohtaa vauvan autoon ja kertoo, mitä äidit eivät halua kuulla – palautetta sataa: "Se nostaa joidenkin ihmisten karvat pystyyn"

Älä usko minätarinaasi: "Tarina, jonka kerromme itsestämme, on kuitenkin pelkistys"

Itsetunnon vahvistamisen Arto keskittyisi myötätuntoisen suhtautumisen kehittämiseen itseä kohtaan. Se, mikä ero näillä kahdella on, ei kuitenkaan ole maallikoille aina täysin selvää.

– Haluaisin välittää viestin, että itsetuntoa kohentavilla projekteilla on yleensä vähän myönteisiä tuloksia. Emme kykene muuttamaan tapaamme ajatella itsestämme yhtäkkiä niin, että ahaa, nyt ajattelenkin pysyvästi, että olen hyvä tyyppi, hän kuvaa.

Ihminen ei ole ajatuksensa, Arto sanoo. Mutta mitä hän sitten on?

"Meillä on mielikuvan kautta luotuja, stereotyyppisiä käsityksiä itsestämme ja muista"

Usein ihminen kokee olevansa yhtä kuin minätarinansa. Se koostuu elämän varrella oppimistamme asioista: oppimistamme asioista, muiden tekemistä arvioista, letkautuksista, kehuista ja haukuista.

– Voimme ajatella, että mieleni maalaa jokaisesta mielikuvan, minusta ihan yhtä lailla kuin muistakin ihmisistä. Meillä on mielikuvan kautta luotuja, stereotyyppisiä käsityksiä itsestämme ja muista, Arto kuvaa.

Pieni lapsi ei mustamaalaa itseään – sen ikävän taidon hän oppii vasta myöhemmin aikuisten, koulumaailman, niin sanottujen kavereiden ja lopulta työelämän ja ihmissuhteiden kautta. Hän ei ole yhtään hyvä matematiikassa, muut sanovat, ja lapsi uskoo. Tarina matikkataidottomasta tyhmyristä on syntynyt.

– Minätarina ja mielikuvat itsestä alkavat edustaa itseä: minä olen se, mitä ajattelen olevani, ja miten näen itseni. Tarina, jonka kerromme itsestämme, on kuitenkin pelkistys, stereotyyppi, Arto muistuttaa.

"Jos minätarina ohjaa valintoja, se on pulmallista"

Olennaista olisi kyetä erottamaan tarinat ja arviot aidosta, sisimmästä itsestään. Pahimmassa tapauksessa minätarina nimittäin alkaa ohjata valintoja ja käyttäytymistä: Minulla on niin huono itsetunto, etten voi hakea tätä työpaikkaa. Ei siitä mitään tulisi kuitenkaan.

– Jos minätarina ohjaa valintoja, se on pulmallista. Silloin ihminen alkaa ikään kuin toteuttaa käsikirjoitusta, joka minätarinassa on. Hän voi alisuoriutua tai päätyä elämään kapeammin kuin haluaisi, Arto pohtii.

Siksi olisi tärkeää mennä väliin. Suomeksi siis haastaa ajatuksia itsestään.

– Kun mieli vaikkapa sanoo "olen jännittäjä", olisi heti kysyttävä, että mitä muuta olen, mitä muuta, entä mitä muuta vielä, Arto neuvoo.

– En minäkään ole yhtä kuin sanallinen arviointi minusta. Netissä voi tehdä persoonallisuustestejä, mutta vaikka sieltä tulisi millainen määritelmä, olen aina paljon muutakin, paljon enemmän.

Minä olen jotakin -määritykset ovat hankalia: ne typistävät ihmisen ahtaaseen määritelmään, joka ei tietenkään päde aina ja kaikissa tilanteissa. Käyttäytyminenkin on tilannesidonnaista.

– Jos tänään olen tässä kohdassa epävarma ja käyttäydyn arasti, toisessa tilanteessa saatan käyttäytyä hyvin rohkeasti ja luottavaisesti, Arto sanoo.

Lue myös: Miksi tavoittelemme kympin tulosta, kun seiskakin riittäisi? Juha kehottaa olemaan vähemmän kunnianhimoinen: "Että ei myöhemmin tarvitsisi katua, vaan ehtisi elääkin"

"Loppupeleissä se, miten elämässä suorittaa, pärjää tai menestyy, on aika huono mittari"

Epävarmuuden tunteet ja ajoittaiset arvostelevat ajatukset kuuluvat elämään, Arto huomauttaa; niitä ei tarvitse pelätä eivätkä ne tarkoita, että ihmisessä on jotain vikaa. Jokaisen sisimmästä löytyy luultavasti ainakin yksi kielteinen minätarina. Silti olemme hyviä esittämään, että näin ei ole.

Moni teeskentelee viimeiseen asti, ettei oikeasti ole yhtään epävarma: perfektionisti porskuttaa työpaikalla tyytyväisen oloisena eteenpäin, mutta ei samalla halua missään nimessä näyttää muille, ettei osaakaan suorittaa työtehtäväänsä– sehän olisi katastrofi!

– Loppupeleissä se, miten elämässä suorittaa, pärjää tai menestyy, on aika huono mittari sille, kuka tuntee epävarmuutta, Arto pohtii.

Katso myös: Karsastatko ulkonäköäsi? Älä opeta lapsiasi samaan: "Aikuisille tuhannen taalan paikka" Juttu jatkuu videon alla.

– Vertaamme usein omaa epävarmaa, pelokasta ja haavoittuvaa sisintämme muiden ulkokuoreen.  Tunnemme olevamme viallisia, vaikka vertaamme itseämme toisten ulkokuoriin: he vain näyttävät varmoilta ja menestyviltä. Se, miten ulospäin pärjää, ei ole mikään mittari sille, miltä sisimmässä tuntuu.

Lue myös: Vaula luopui työmatkoista ja säästi aikaa 8 työvuoden edestä – näin toimii elämänsiivous, joka poistaa "henkisenkin roinan"

"En lupaa, että tähän kaikkeen olisi helppo ratkaisu"

Kun itseensä länttää nimilapun "olen heikolla itsetunnolla varustettu ihminen", syntyy yleensä projekti: itsetunto täytyy korjata ja siten päästä eroon ongelmasta.

– Kun tunnistamme ongelman, lähdemme yleensä ajattelemaan, että nyt tämä ongelma pitää ratkaista, eli epävarmuudesta pitää päästä eroon. Sekin on mielestäni osa luomaamme harhaa, Arto sanoo.

Vaikka itsetunnon kohentaminen voi tuntua avaimelta kaikkeen, yleensä se lykkää päätöksiä aina vain tuonnemmaksi. Ongelma ei siis varsinaisesti ole ajatus "minulla on huono itsetunto", vaan se, mihin toimiin uskomus elämässä johtaa: työpaikka jää aina vain uudelleen hakematta, koska "rahkeet eivät kuitenkaan riittäisi".

Katso myös: Uskomuksemme määrittelevät suuren osan ihmisenä olemisestamme. Mitä uskomukset ovat, ja mikä niiden merkitys on hyvinvoinnille? Juttu jatkuu videon alla.

Arton mukaan on virhe ajatella, että hyvän elämän, upeiden suhteiden ja uramenestyksen tärkein edellytys olisi hyvä itsetunto. Hän korostaa, että ihmisen on mahdollista elää omannäköistä elämää siitä huolimatta, että mielessä pyörisi epäileviä ja lannistavia ajatuksia. Sillä sitä ne juuri ovat: vain ajatuksia. Ihminen ei siis tarvitse "uutta ja parempaa" itsetuntoa ennen kuin voi edetä kohti tavoitteitaan.

– En lupaa, että tähän kaikkeen olisi helppo ratkaisu! Mutta kyky alkaa nähdä epämiellyttävät epävarmuuden ja pelon tunteet, kyky oppia kohtaamaan näitä uudella tavalla on psykologista joustavuutta. Se on taito, jota voi harjoitella, Arto sanoo.

Lue myös: Vuosikaudet Sohvi soimasi itseään ja yritti aina laihduttaa vielä vähän lisää – toivoo nyt, että useampi löytäisi oman ihanuutensa: "Moni elää sellaista sitku- ja mutku-elämää"

Kuka olisit, jos mitään uskomusta sinusta ei enää olisi olemassa?

Psykologista joustavuutta on se, että palautuu vaikeistakin tilanteista, ja toisaalta osaa nähdä ajatuksensa mielen tuotoksina. Niitä ei siis tarvitse "sekoittaa tosiasioihin" – kaikki ajatukset kun eivät ole totta.

Itsekriittisten ajatusten sisällön muuttamisen sijaan voisikin Arton mukaan havainnoida, mitä se saavat aikaan. Miten uskomasi asiat vaikuttavat elämääsi: käskevätkö ne pysymään mukavuusalueella, vai onko niistä tukea ja apua haasteissa? Miten toimit, jos uskot ikävät ajatukset itsestäsi aivan kuin ne olisivat tosiasioita?

Entä kuka olisit, jos mitään uskomusta tai tarinaa sinusta ei enää olisi olemassa?

Lue myös: Pirjo selvitti, mikä tekee lapsuudesta onnellisen – muistuttaa kiireisiä nykyvanhempia: "Jos ei oikeasti ole arjessa henkisesti läsnä, ei voi tuntea omaa lastaan"

Itsetunnolla ei ole niin suurta merkitystä, jos ihminen osaa hyväksyä itsensä

Itsetunnolla ja sen hyvyydellä ei ole niin suurta merkitystä, jos ihminen osaa hyväksyä itsensä sellaisenaan: keskeneräisenä, toisinaan möhläilevänä, ei erityisenä hyvässä tai pahassa.

Itsetunnon tavoittelun Arto korvaisikin itsemyötätunnolla. Se tarkoittaa, että itseä kohdellaan lempeästi ja hyväksyvästi – kannustetaan kuin parasta ystävää. Toisin kuin ylitsepaisunut itsetunto, itsemyötätunto ei voi mennä överiksi.

– Hyvässä itsetunnossa ja sen korostamisessa voidaan ajautua tilanteeseen, jossa ihminen kokee olevansa täydellinen, lähes virheetön, parempi kuin muut. Sen syvä päätyhän on jo eräänlaista narsistista näkemystä: olen parempi kuin muut, joten voin oikeuttaa ikäviäkin asioita tai tekoja.

Mielen joustavuuden ja vanhojen ajatusmallien kyseenalaistaminen kuitenkin vie aikaa. Kyseessä ei ole pikaparannus, jossa vain aletaan uskoa itseen ja sitten kaikki on mahdollista.

– Helppoa poppakonstia ei ole, koska ne eivät toimi: jos vaikkapa yrittää uskoa itseensä, saattaa huomata, että edelleen pelottaa. Silloin ihminen alkaa epäillä: enkö osaa edes uskoa itseeni oikein? Harjoittelemalla psykologista joustavuutta oppii kohtaamaan ajatuksiaan ja tunteitaan sekä sen, mistä omat ajatukset ja suoranaiset harhat koostuvat.

Katso myös: Liika kunnianhimo onkin pahasta, uskoo Juha – älä yritä aina tehdä parastasi:

Lue myös: Amanda kirjoitti tietokirjan, vaikka koki itse olevansa pelkkä huijari – huijarisyndrooma vaivaa myös kovia ammattilaisia, mutta siitä voi päästä eroon

Lue myös: Häpeä lakkauttaa kyvyn loogiseen ajatteluun – psykologi Outi Olani kertoo, miksi tunteista sietämättömin kannattaisi kohdata: "Mokan kuuluukin tuntua kipeältä"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Osittainen lähde: Arto Pietikäinen: Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC (Kustannus Oy Duodecim 2021)