Pohjanlahden tila on edelleen eteläisiä merialueita parempi.
Suomenlahden ulapalla ja pohjoisella Itämerellä on heikko pohjien happitilanne. Asia käy ilmi merentutkimusalus Arandan ja rannikkoseurannan loppukesän seurantamatkojen tuloksista, tiedotti Suomen ympäristökeskus (Syke) keskiviikkona.
Suomenlahdella avomeren syvänteiden happitilanne on Syken mukaan edelleen heikko ja pohjat ovat pääosin kuolleita yli 60 metrin syvyydessä. Viime vuoden lopun suolapulssi ei riittänyt parantamaan pääaltaan syvänteiden happitilannetta.
Pohjanlahden tila on edelleen eteläisiä merialueita parempi. Siellä fosforipitoisuus on kuitenkin kohonnut.
Selkämeren syvänteiden happitilanne on yhä hyvällä tasolla.
Eteläisten rannikkovesien rehevöityminen puolestaan on Syken mukaan liki kauttaaltaan tyydyttävällä tai välttävällä tasolla.
– Kesän seurantamatkojen tulokset eivät yllättäneet, eikä suuria muutoksia Itämeren tilassa havaittu. Työ Itämeren tilan parantamiseksi on pitkäjänteistä. Tulokset näkyvät viiveellä ja ilman kaikkia ponnistuksia meren tila olisi varmasti huonompi, sanoo Arandan matkanjohtaja, Syken vanhempi tutkija Pekka Kotilainen tiedotteessa.
7:55
Tässä kunnossa Itämeri oli vuosi sitten.
Luupin alla myös ilmastonmuutos
Tutkimusalus Aranda matkasi elokuussa Suomenlahdelle, Saaristomerelle, Pohjanlahdelle ja Itämeren pääaltaan pohjoisosiin. Samana ajankohtana Hessu-alus teki rannikkoseurantamatkan Suomenlahdella ja Saaristomerellä.
Aluksilla olleet tutkijat keräsivät ravinne- ja happinäytteiden ohella tietoja muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, levämyrkyistä sekä pohjaeläin- ja planktonyhteisöjen muutoksista.
Sinilevää esiintyi nyt koko Suomenlahdella, vaikka varsinaisia leväkukintoja ei elokuun matkalla enää tavattu avomerellä. Tänä vuonna Suomen rannikoilla runsaasti havaittuja korvameduusoita oli loppukesästä erityisesti läntisellä Suomenlahdella.
Itämeren pohjoisosassa pääaltaan syvävesi oli hapetonta 80 metristä alaspäin, ja havaitut rikkivetypitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoa korkeampia. Tämä johtui Syken mukaan orgaanisen aineksen kiihtyvästä hajoamisesta.