Suomen ympäristökeskus tekee tutkimusta Itämeren pääaltaan syvänteillä ja saaristossa. Elinympäristöjen tutkimusseurannassa selvitetään sekä merenpohjan että itse veden happipitoisuutta ja ravinteiden määrää.
Ravinnepäästöjä syntyy esimerkiksi asutuskeskuksista ja teollisuudesta, ja niitä huuhtoutuu joista ja valuma-alueilta Itämereen.
Rehevöitymisen vuoksi Itämeren syvimmissä osissa vesi on muuttunut yhä hapettomammaksi. Hapen puute häiritsee meren ekosysteemiä.
– Meidän rannikkovetemme eivät ole hyvässä tilassa. Rehevyystaso ylittää selkeästi hyvän tilan edellytykset ja sinilevämäärät ovat kasvaneet, erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Suomen ympäristökeskuksen tutkijajoukko bongailee kannella mielellään lintuja. Tutkijoilla on leikkimielinen kilpa käynnissä tutkimusalus Arandan miehistä vastaan. Kuvassa vas. Tarja Katajisto, Seppo Knuuttila ja Pinja Näkki.
Ratkaisuksi tuulivoima
Ruotsissa on hiljattain tehty laskelmia Itämeren happipitoisuuden teknisestä lisäämisestä eli ilmastamisesta.
– Tällä hetkellä Ruotsin SMHI-tutkimuslaitos on käynnistänyt tutkimuksen, jossa arvioidaan voidaanko puhtaan hapen avulla Itämeren syvänteiden tilaa parantaa. Ilmastaminen tapahtuisi niin, että hyödynnettäisiin tuulivoimaa, Knuuttila sanoo.
Tuulivoimaa hyödynnetään vihreän vedyn tuotannossa. Kun elektrolyysilla vesimolekyylit rikotaan vedyn tuottamiseksi, syntyy valtavia määriä happea. Ylimääräinen puhdas happi voitaisiin hyödyntää Itämeren syvänteissä.
Kotkasta syntyisin oleva erikoistutkija Seppo Knuuttila on seurannut ympäristön tilaa 1960-luvulta lähtien. – Elin lapsuuteni ja nuoruuteni Kymijoenrannalla. Se oli aikanaan teollisuuden ja asutuksen viemäri. Se tarve ja halu tehdä sille kehityssuunnalle jotakin sai minut hakeutumaan opiskelemaan limnologiaa.
Sinilevän polttoaine on tältä kesää loppu
Sinilevähavaintoja on tehty runsaasti lämpimän kesän vuoksi. Touko-kesäkuun vaihteen pitkä hellejakso vaikutti Suomenlahdella pintaveden lämpötilaan ja ylitti kaksikymmentä astetta. Knuuttilan mukaan veden lämpötila oli kymmenen astetta yli ajankohdan keskimääräisen lämpötilan.
– Osaltaan tämä vaikutti siihen, että sinileväkukinnat alkoivat kesäkuun loppupuolella. Kukinnat olivat varsin voimakkaita.
Elokuun puolessa välissä Itämeressä ei ole havaittavissa silmin nähden sinilevää, vaikka loppukesälläkin on ollut hellettä ja merivesi on ollut lämmintä.
– Sinilevät ovat käyttäneet sen ylijäämäfosforin, joka tähän meren pintakerrokseen jää kasviplanktonin kevätkukinnan jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että kun polttoaine on loppu niin sen jälkeen on vaikea kasvaa, Knuuttila täsmentää.
Knuuttila näkee paremman Itämeri-politiikan mahdollisuutena vastikään hyväksytyn EU:n ennallistamisasetuksen.
– Uusi ennallistamisasetus tarjoaisi lisää työkaluja puuttua haasteelliseen ravinnekuormitukseen ja sen vähentämiseen.