Päättynyt jäänmurtokausi 2021–2022 oli merialueilla poikkeuksellisen pitkä, kertoo Väylävirasto.
Jäänmurtokauden pituus oli yhteensä 179 vuorokautta. Se alkoi joulukuun 2021 alussa ja päättyi 30. toukokuuta, kun Otso-jäänmurtaja palasi viimeisenä murtajana Helsingin Katajanokalle.
Suomenlahdella jäänmurtokausi kesti 11. huhtikuuta ja Selkämerellä 20. huhtikuuta asti.
Jäänmurtokausi oli varsinkin tammi-helmikuussa kovatuulinen, ja ahtautuneet jääkentät ajelehtivat lopputalven ajan edestakaisin pohjoisella Perämerellä.
Jääolosuhteiden haastavuutta kuvaa Väyläviraston mukaan se, ettei Oulun varsinaista väylää voitu erittäin vaikeiden jääolosuhteiden vuoksi käyttää 2.–26. maaliskuuta, vaan liikenne Ouluun jouduttiin avustamaan pidempää reittiä Kemin väylän kautta.
– Talvi kehittyi varsin nopeasti marraskuun lopulta alkaen. Tuossa vaiheessa jääkenttä kasvoi keskimääräistä nopeammin, kertoo Väyläviraston merenkulun asiantuntija Tuomas Taivi.
Murtajat olivat merillä yli 900 vuorokautta
Noin 93 000 neliökilometrin kokoinen maksimijääpeite saavutettiin merialueella helmikuun alussa.
– Kylmä jakso jäi lopulta lyhyeksi. Talven kehitys jäi ikään kuin paikoilleen tammikuun puolivälissä, jolloin vallitsi pitkähkö jakso kovia tuulia, jotka painoivat jäämassan kasaan. Keskimääräistä viileämpi kevät taas pitkitti jäisen kauden päättymistä varsinkin Perämerellä, Taivi sanoo.
Jäänmurtajat liikkuivat kauden aikana yhteensä yli 79 000 meripeninkulmaa eli hieman yli 147 000 kilometriä.
Yhteensä jäänmurtajat olivat operoinnissa 924 vuorokautta, joka on huomattavasti enemmän kuin talvena 2020–2021, jolloin ne operoivat 630 vuorokautta.
Pisimpään jäänmurtotöissä oli Otso, joka oli merellä 179 vuorokautta.
Saimaalla varsinainen jäänmurtokausi puolestaan oli lyhyt. Se alkoi 2. joulukuuta 2021 ja päättyi 31. tammikuuta 2022. Kauden kesto oli yhteensä 61 vuorokautta.
Uutista päivitetty 22.6. kello 16.21.