Janni pudotti huikeat 40 kiloa kahdessa vuodessa. Muita elämänmuutokseen pyrkiviä hän neuvoisi etenemään pienin askelin. – Pitää muistaa, että välillä saa ja pitääkin ottaa rennommin ja herkutella, Janni kuvaa.
Loppuvuonna 2016 Janni Pellinen näki itsestään kuvan. Siinä hän seisoi hoikan työkaverinsa vieressä.
Kuvan nähdessään Janni, 28, ajatteli "enhän minä ole tuossa". Paino oli kertynyt vaivihkaa, eikä Janni ollut itse oikeastaan huomannut sitä.
– Minun oli ollut kuitenkin hyvä olla, ja mielestäni paino ei missään vaiheessa ole määrittänyt minua ihmisenä. En ollut kokenut tarvetta pudottaa painoa, hän muistelee nyt.
Uusi elämä uudessa kaupungissa muutti tottumuksia
Valmistuttuaan lukiosta 19-vuotias Janni muutti pois kotoa. Edessä oli uusi elämä uudessa kaupungissa, kimppakämpässä kaverin kanssa.
– Sitten tuli tietenkin opiskelijabileitä. Ja tuli syötyä, miten sattuu, Janni muistaa.
Opiskelu vei aikaa, ja Jannin piti tehdä töitä opiskelun ohessa. Rakkaalle tanssiharrastukselle ei löytynytkään enää aikaa.
– Koko nuoruuteni olin harrastanut tanssia, mutta kun muutin kotipaikkakunnalta opiskelemaan, tanssi jäi unholaan. Liikuntapuoli hukkui pariksi vuodeksi, Janni sanoo.
"Oli helppo hakea pikaruokaa tai ostaa illalla sipsipussi, kun katsoi leffaa, vaikka on arki-ilta." Kuvituskuva.
Painoa alkoi kertyä salakavalasti.
– Kun oli muuttanut pois oman perheen luota ja asui kaverin kanssa, oli helppo hakea pikaruokaa tai ostaa illalla sipsipussi, kun katsoi leffaa, vaikka on arki-ilta. Sellaiseen niin sanottuun rempseään elämään tottuu aika helposti, Janni kuvailee.
"Kyllähän se alkuun vaati aika paljon"
Vuonna 2016 otettu kuva kuitenkin herätti. Janni halusi tehdä asialle jotakin. Aika oli juuri oikea: hän törmäsi joulukampanjaan, jossa painonpudotusvalmennusta myytiin puoleen hintaan. Janni päätti kokeilla.
Uudenlainen elämä starttasi tammikuussa 2017. Valmennukseen kuului ravinto- ja kuntosaliohjelma sekä personal trainerin etätuki. Hänelle piti myös viikoittain pitää kirjaa omasta edistymisestään.
– Kyllähän se alkuun vaati aika paljon uusien tapojen ja terveellisen elämän opettelua. Ja toki henkisiä voimia siihen, että pystyy. Näin jälkikäteen en kuitenkaan sanoisi, että se loppupeleissä olisi mikään maailman haastavin projekti, mutta kyllä se tahdonvoimaa ja pitkäjänteisyyttä vaatii, Janni pohtii.
Janni ennen ja nyt. Painoa on koko elämänmuutosprosessin aikana lähtenyt yhteensä 40 kiloa. Kuva Janni Pellinen
Alussa elämänmuutos kuitenkin kävi työstä. Janni opetteli syömään säännöllisesti ja pitämään annoskoot kurissa. Tulokset kuitenkin motivoivat ja auttoivat jaksamaan.
Valmennus kesti kahdeksan viikkoa, ja siinä ajassa Janni pudotti ensimmäiset 12 kiloa.
– Siitä se innostus lähti: hei, minähän pystyn tähän ihan oikeasti, Janni kuvaa.
– Huomasi, että kun painoa on vähemmän, on helpompi ja kevyempi olla ja hengittää. Ulkonäkö ei missään vaiheessa ole itselleni ollut se pääjuttu, vaan se, miltä omassa kehossa on tuntunut. Se on ollut päällimmäinen syy. Se painolukema ei edelleenkään merkitse minulle muuta kuin sitä, että itsellä on hyvä olla.
Vuonna 2016 Jannilla diagnosoitiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Häntä peloteltiin, että tila voi osaltaan kerryttää painoa ja tehdä sen karistamisesta vaikeaa.
– Minulle jopa sanottiin, ettei painonpudotus tule onnistumaan. Siitä haluaisin antaa tsemppiviestin, että kyllä siihen pystyy. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä, varsinkin, jos on kuullut tällaisia kommentteja joltain. Niitä ei kannata uskoa tai niistä lannistua, vaan päinvastoin ottaa opikseen ja motivoitua. Näyttää, että kyllä pystyy.
Kehokoostumusmittaus yllätti
Kun kahdeksan viikon valmennusrypistys oli ohi, Janni osti muita valmennuskursseja. Puolessa vuodessa lähti 25 kiloa.
Sen jälkeen tuli tauko.
– Käytännössä jätin ohjelmat pois ja palasin tanssin pariin, Janni kuvailee.
"Koko nuoruuteni olin harrastanut tanssia, mutta kun muutin kotipaikkakunnalta opiskelemaan, tanssi jäi unholaan." Kuvituskuva.
Hän palasi niin sanottuun tavanomaiseen elämään. Keväällä 2018 Janni kävi kehokoostumusmittauksessa.
Sen tulos pääsi yllättämään.
"25 kilosta kymmenen oli tullut takaisin"
– Purskahdin itkuun, koska huomasin, että niistä vuonna 2017 pudotetusta 25 kilosta kymmenen oli tullut takaisin. Siinä hetkessä tuli sellainen olo, että ei hitto, jos olen pystynyt jo 25 kiloa pudottamaan, on pystyttävä parempaan. Ei tämä elämä voi mennä kauheaan jojoiluun, on löydettävä voimaa, Janni kuvailee.
Hän päätti yrittää uudelleen. Nyt Janni on pudottanut elämänmuutosmatkansa aikana yhteensä 40 kiloa.
– Painoindeksi ei ehkä ole omasta mielestäni järkevin mitta, koska esimerkiksi lihasmassa vaikuttaa siihen niin paljon, mutta painoindeksin mukaan olen nyt normaalipainoinen. Ihmiset tulevat sanomaan, että ”wau, mikä duuni”. Sitä ei ehkä itse ihan vieläkään tajua, mutta kun muut huomaavat, silloin sitä pikkuhiljaa alkaa ymmärtää myös itse.
Janni neuvoo: Tärkeintä on kultainen keskitie
Jatkossa Janni haluaa elää terveellisesti. Uusiin elämäntapoihin kuuluvat myös kohtuus ja rentous.
– Pitää muistaa, että välillä saa ja pitääkin ottaa rennommin ja herkutella. Ei ole tarkoitus elää kauhean tarkasti. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla ei ole ruokavaliota, enkä aio sellaista enää hankkia. Kesälomalla olen syönyt grilliruokaa ja herkutellut, Janni sanoo.
– Tarkoitus on elää tasapainoista elämää ja pitää liikunta energisoivana ja voimaannuttavana asiana arjessa. Lisäksi on terveysnäkökulma: on paljon parempi olla, kun liikkuu, jaksaa paremmin ja pystyy erilaisiin juttuihin helpommin.
Liian tiukka dieetti, totaalikieltäytyminen tai itsen kurittaminen eivät johda tuloksiin. Kuvituskuva.
Muita elämänmuutokseen pyrkiviä Janni neuvoisi etenemään pienin askelin. Liian tiukka dieetti, totaalikieltäytyminen tai itsen kurittaminen eivät johda tuloksiin.
– Mieluummin pyrkisi kultaiseen keskitiehen. Toki, jos on esimerkiksi kauhea sokeriaddiktio, hetkellinen sokerin totaalikielto on ehkä ok, että siitä koukusta pääsee eroon. Mutta muuten voisi yrittää muistaa kohtuuden. Aluksi voi opetella ruokavalioasiaa tiukemmin ja punnita ruokia muutaman viikon, mutta sen jälkeen en enää tekisi sitä. Sekään ei johda kauhean hyviin asioihin, jos aina punnitsee ruokansa, Janni sanoo.
Myös tukiverkko on tärkeä, löytyi se sitten työpaikalta, perhepiiristä tai netistä.
– Tärkeää on, että saa tsemppiä. Ja että uskaltaa pyytää apua.