Lääkäri totesi 26-vuotiaalle Suville, ettei ollut koskaan ennen määrännyt verenpainelääkkeitä niin nuorelle ihmiselle.
Kun 26-vuotias Nurmijärvellä asuva Suvi Eronen meni terveyskeskuslääkärin vastaanotolle vuonna 2013, lääkäri määräsi hänelle verenpainelääkkeet.
– Tuo vanhan koulukunnan lääkäri totesi, että olin nuorin ihminen, jolle hän oli koskaan määrännyt niitä, nyt 33-vuotias Suvi muistelee MTV Uutisille.
Se pysäytti. Suvi totesi, että omalle ylipainolle on pakko tehdä jotain. 166 senttimetriä pitkä Suvi painoi tuolloin 116 kiloa.
Kuva vuodelta 2012. Suvi oli aiemminkin yrittäny keventää, mutta lipsahtanut aina takaisin vanhoihin rutiineihin.
LUE MYÖS: Lääkärin antama tyly tuomio sai toimimaan – Hannah, 31, laihdutti 63 kiloa
Teini-ikä meni hällä väliä -asenteella
Suvi oli ollut pienestä lähtien ylipainoinen. Aiemmin hän oli kuitenkin pitänyt liikunnasta ja puuhannut paljon ulkona. Lapsena tuli pelattua pesäpalloa kaverien kanssa ja pyöräiltyä paljon.
Sitten koitti teini-ikä. Mieleen tuli muita juttuja.
– Siinä vaiheessa ei oikeastaan kiinnostanut mikään muu kuin kylillä pyöriminen, Suvi pohtii.
Jossain kohtaa teinivuosia kuvaan astui myös alkoholi ja Suvi alkoi polttaa tupakkaa. Ruokavaliokin alkoi koostua yhä enenevissä määrin roskaruoasta. Lopulta iltapalaksi saattoi mennä puoli kiloa hedelmäkarkkeja.
Suvi poti sekä henkistä että fyysistä pahaa oloa. Hän ei jaksanut välittää omasta hyvinvoinnistaan.
Lääkärikäynti pysäytti. Kuvituskuva.
Tiedonhaun kautta ketodieetille
Saatuaan verenpainelääkityksen Suvi totesi, että asioiden täytyy muuttua. Ajatus siitä, että hän oli alle 30-vuotias ja joutui syömään lääkkeitä verenpaineen takia, havahdutti toimimaan.
– Ajattelin, että pitää olla toinenkin vaihtoehto, ja se oli nimenomaan painonpudotus.
Oli Suvi aiemminkin yrittänyt keventää, sillä toki hän oli tiennyt, ettei syö terveellisesti. Aina hän oli kuitenkin lipsunut takaisin vanhoihin tapoihin.
Koska Suvi ei jaksanut lenkkeillä tai muutenkaan urheilla, hän totesi, että ensimmäiseksi vyötäröltä pitäisi karistaa kiloja. Hän alkoi etsiä netistä tietoa ja luki aiheeseen liittyviä blogeja.
– Luin tosi paljon ja halusin onnistua. Mietin, että ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. Jokainen osaa etsiä tietoa netistä.
– Varmasti joku hyötyy ja saa kannustusta netin ravintovalmennuksista ja ohjeista, mutta itse en kokenut niitä omakseni. Ohjeet ovat aika samanlaisia kuitenkin kaikille. Eivätkä ne huomioi ihmistä niin yksilönä.
Paljon tuli luettua karppaamisesta. Suvi aloitti ketogeenisen ruokavalion. Kyseessä on erittäin matalahiilihydraattinen dieetti, jossa päivittäinen hiilihydraattimäärä pudotetaan vain 20–50 grammaan. Ruokavaliossa suositaan sen sijaan hyviä rasvoja ja proteiineja.
LUE MYÖS: Yli 100-kiloinen Josefiina, 23, pudotti vuodessa 42 kiloa: “Minulle sanottiin, etten koskaan pysty suorittamaan asepalvelusta”
Kiloja karisi nopeasti
Paino alkoi pudota nopeasti, kun nesteturvotus hävisi. Suvi muistelee, että ensimmäisen vuoden aikana painoa taisi pudota 30 kiloa.
– Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Jaksoin liikkua paremmin.
Suvi teki muutoksia pieni pala kerrallaan. Hän kohensi ensin ruokavaliotaan ja lisäsi sitten liikuntaa.
Osaltaan potkua elämänmuutokseen toi rakkaus. Viisi vuotta sitten hän tapasi nykyisen aviomiehensä. Se oli sysäys eteenpäin.
Ruokapäiväkirjasta on ollut paljon apua. Kuvituskuva.
Ruokapäiväkirja apuna painonhallinnassa
Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, Suvi painaa 63 kiloa. Elämä maistuu aivan uudella tavalla.
Elämäntaparemontissaan Suvilla on ollut apuna ruokapäiväkirja. Se on auttanut kiinnittämään huomiota omaan syömiseen, vaikkapa herkkujen määrään.
– Se on mun punainen lanka, jolla muistutan itselleni, että syö näin.
Aiemmin einesruokaa meni paljon, mutta nykyisin Suvi kokkailee ruokansa miltei kokonaan itse.
Karppaaminen jatkuu edelleen. Tosin rennolla otteella. Vuosi sitten hän ja hänen miehensä saivat lapsen, joten imetys on otettava huomioon ruokavaliossa.
– En karppaa tiukkapipoisesti, vaan seurailen vähän hiilihydraattien määrää. Syön niin, että minulla on hyvä olla.
Herkuttelu ei ole pannassa. Suvi kertoo haastattelua edeltäneenä viikonloppuna syöneensä muun muassa hodareita ja jäätelöä. Mummilassa käydessä voi syödä pullaakin.
– Pitää vain tajuta, että joka päivä ei syödä sillä tavalla. Pitää vain järjen päässä.
Suvin herkkua ovat nykyisin salaatit.
– Olen nauranut miehelleni, että voisin elää kanasalaatilla!
Nyt äitiyslomalla
Raskauden myötä kiloja kertyi takaisin, mutta se ei Suvia häirinnyt. Raskauskilot karisivat aika helposti.
Suvi uskoo, että aika paljon raskauskilojen lähtemiseen pystyy myös itse vaikuttamaan.
– Tietenkään se ei ole kaikille yhtä helppoa tai voi olla taustalla jotain tekijöitä, jotka estävät laihtumisen.
LUE MYÖS: 73-vuotias fitness-tähti on mielettömässä tikissä – laihdutti 25 kiloa ja pääsi eroon lääkkeistä: ”Olen eri nainen kuin aloittaessani”
Ei alkoholia tai tupakkaa
Kolme vuotta sitten Suvi tumppasi tupakan lopullisesti. Sen myötä verenpaine laski normaaleihin lukemiin, joten hän ei tarvitse enää verenpainelääkkeitä. Nuorempana Suvi kävi paljon viihteellä ja lipitti siideriä, mutta pari vuotta sitten hän jätti alkoholinkin kokonaan pois. Hyvää fiilistä saa liikunnasta ja ulkoilusta.
– Tajusin, että alkoholi ei ole minun juttuni, ja että se hidastaa tätä prosessia. Sitten loppui röökin polttokin. Tupakointi ja alkoholi ovat huono yhdistelmä.
Kyse on pienistä muutoksista, jotka pitää itse tajuta.
– Pitää hiffata, mikä aiheuttaa itselle huonoja juttuja. Eihän kukaan lopeta siksi, että joku sanoo, että älä polta.
Tupakoinnin lopettaminen sai Suvin verenpaineen laskemaan normilukemiin. Kuvituskuva.
Liikunta osana uutta elämää
Liikunnan ilokin on löytynyt uudelleen.
– Tykkään pyöräillä ja kävellä. Lisäksi puuhaa tulee 1-vuotiaamme kanssa leikkimisestä. Kotoa löytyy käsipainotkin, mutta en minä niihin hirveästi ole koskenut, hän naurahtaa.
Suvi uskoo, että arjen hyötyliikunnasta on paljon apua painonhallinnassa. Lopettaa vaikka hissin käytön ja jättää auton kauemmas parkkipaikalla.
Suvi viihtyy paljon ulkona. Kuvituskuva.
Salilla käyminen ei Suvia ole koskaan inspiroinut, vaikka hän kolmisen vuotta sitten ostikin saliohjelman ja kokeili parin kuukauden ajan treenaamista personal trainerin kanssa. Ryhmäliikunnatkaan eivät tuntuneet omalta jutulta.
Noin puolen vuoden kuntosalitreenauksen jälkeen Suvi tuli siihen tulokseen, että liikunnan pitää olla sellaista, josta tulee hyvä fiilis. Niinpä hän tekee pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Aviomieskin liittyy välillä lenkkiseuraksi.
– Tykkään lenkkeillä koiran ja vaunujen kanssa. Lenkkeilystä kertyy kilometrejä 250–300 per kuukausi.
Kesäkuun alussa tuli jälleen uusi onnistumisen kokemus: Suvi jaksoi juosta 4,2 kilometrin vakiolenkkinsä ensi kertaa alle puoleen tuntiin.
Tupakkarahoilla vaatteita
Elämänmuutoksen myötä Suvin vaatekoko on pienentynyt koosta 50 kokoon 34. Se tuntuu hassulta, vaikka onkin kivaa, että päälle pantavaa löytyy paremmin. Tupakasta ja herkuista säästämillään rahoilla Suvi on ostanut vaatteita. Hiljattain hän osti esimerkiksi uuden hameen pienemmässä koossa.
– Se on mun tapa palkita itseäni. Ajattoman tyylisiä vaatteita voi pitää kauan.
Suvi uskoo, että elämäntapamuutos on auttanut jaksamaan paremmin taaperon kanssa. Suvin mielestä äitien olisikin hyvä kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseen. On tärkeää, että itse voi hyvin.
– Jos olisin henkisesti ja fyysisesti samassa kunnossa kuin joskus aiemmin, en jaksaisi tätä. Jos äiti voi hyvin, niin lapsikin voi.
LUE MYÖS: Perheenäiti laihdutti 50 kiloa – löysi vihdoin avun ongelmaansa: "Tunsin tehneeni petoksen"
Suvi pudotti painoa 53 kiloa. Hän uskoo, että asenteella on suuri merkitys.
Suurin työ tehdään pään sisällä
Pikadieetteihin ja sen sellaisiin Suvi ei usko. Hän tuskin olisi itse onnistunut pussiruokavalioilla.
– Pitää opetella syömään normaalia ruokaa, josta tulee hyvä olo.
Oman kokemuksensa perusteella Suvi uskoo, että suurin työ tehdään oman pään sisällä. Täytyy mennä sillä asenteella, että uskoo onnistuvansa.
– Se koko homma on niin korvien välissä. Tietysti voi olla jotain taustalla jotain vaikuttavia asioita, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta jos ei ole rajoitteita, niin suurin haaste on pään sisällä.
Tärkeintä on se, ettei luovuta. Takapakkeja tulee ja se pitää hyväksyä. Niitä Suville itselleenkin on tullut vuosien varrella.
– Ei kannata jäädä vellomaan epäonnistumisen tunteeseen. Ei pyörällä ajamistakaan opi yhdessä päivässä.