Tennistähti Jarkko Nieminen on varma siitä, että jossain vaiheessa hän asuu Anu-vaimonsa kanssa vielä kaikessa rauhassa Suomessa.
Yleensä maailmalla tenniskilpailuissa ja treeneissä viilettävä Jarkko Nieminen on viime aikoina nauttinut vapaapäivistään Suomessa. Nieminen saapui Jussi 69:n The Riff -baarin avajaisiin keskiviikkona Helsingissä.
Miten aikanasi tutustuit Jussiin?
– Tapasimme Jussin kanssa vuosia sitten ihan sattumalta jossain musiikkigaalassa. Joku yhteinen tuttu meillä taisi olla. Sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä. Olemme nähneet toisiamme ja lenkkeilleet yhdessä. Jussi on kyllä aivan mahtava tyyppi, erittäin positiivinen, Jarkko hehkuttaa.
Baarissa Niemisen ei auta riekkua myöhään, sillä huomenna hänen pitää jälleen olla kentällä valmiina lähtöön.
– Nyt olen ollut vähän pidempään Suomessa. Toista viikkoa, se on pitkä aika minulle. Tosin huomenna lähden, menen ensin Geneveen ja sieltä sitten Ranskan avoimiin ja koko kesän sitten Wimbledonia. Seuraavat pari kuukautta on jännää aikaa edessä.
Nieminen matkustaa vuodessa noin 40 viikkoa. Näin ollen hän on ottanut kaiken irti vapaa-ajastataan Suomessa.
– Nautin siitä, kun saan olla kotona ja nähdä tuttuja ja kavereita. Olen käynyt vähän vaeltamassa, sitä samoilua metsässä kaipaan. Treenattua on tietysti tullut kanssa.
Nieminen on ollut vuodesta 2005 asti naimisissa Anu-vaimonsa kanssa. Pariskunnalla on asunnot sekä Suomessa että Kööpenhaminassa. Anu tekee valmentajan töitään Tanskassa. Jarkko kertoo asuvansa paljon myös Kööpenhaminassa, mutta parin haaveissa on asettuminen Suomeen kaikessa rauhassa.
– Joku päivä asetumme Suomeen. Jos joku on varma, niin se. Haluamme muuttaa tänne, koska olemme molemmat olleet niin paljon poissa. Matkalaukkuelämää on tullut vietettyä, eli kun on nähnyt paljon maailmaa, niin sitten haluaakin olla paikallaan.
Jarkon puheessa on aistittavissa tietynlainen väsähtäminen reissuelämään. Tennistähti kuitenkin korostaa olevansa onnellinen siitä, että on saanut puurtaa urheilun parissa.
– Olen tässä saanut tehdä niin kauan sitä mistä tykkään, niin ei voi valittaa. Toki kun on toistakymmentä vuotta ollut liikkeessä, niin ei se lentäminen aina ole niin herkkua. Kyllähän se alati liikkeessä oleminen alkaa rassata. Tosin se on ainut miinuspuoli tässä, hän kertoo.