Epäonnistunut voltti mullisti ex-huippuvoimistelija Jari Mönkkösen ja tämän perheen elämän kesällä 2016.
– Pelkäsin jo urani aikana, että jotain vakavaa tulee vielä tapahtumaan. Tulin monta kertaa niskoilleni, ja sitten kun lopetin, oli tosi huojentunut olo, että selvisin ilman mitään isoa ja vakavaa kolhua.
Tuo vakava kolhu tuli kuitenkin 20. heinäkuuta 2016. Paloesimiehenä työskennellyt Mönkkönen lähti työpäivän jälkeen treenaamaan ystävänsä Kai Käräjäojan kanssa.
Mönkkösellä, joka oli tuolloin 42-vuotias, oli paljon ilonaiheita. Hän oli saanut perheen unelmakodin remontit valmiiksi ja luvassa oli mukava ilta, koripallo-ottelun seuraamista läheisten kanssa.
Mönkkösen kasvoilla oli hymynkare, joka pyyhkiytyi pois hetkessä.
– Luultavasti tulin aika lailla päälleni alas. Näin jälkeenpäinkään en pysty sanomaan tarkasti, mitä siinä oikeasti tapahtui. Luulen, että käsi irtosi polvesta liian aikaisin, ja pää on kääntynyt siinä irrotessa. Tulin monttuun alas pehmeälle patjalle, joka oli ilmavolttirataa hiukan matalammalla, ja se oli sitten siinä, Mönkkönen kertaa viimeistä kaksoisvolttiaan, hänelle ennestään hyvin tuttua liikettä.
– Niskassa rusahti kovaa, tuli helvetillinen kipu, ja tajusin heti, että nyt sattui ja pahasti. Se oli saman tien menoa. Jalat ja kädet lakkasivat heti liikkumasta. Hengitys alkoi lamaantua, ja luulin että nyt lähtee henki.
– Tuli syyllinen olo jo siellä montussa maatessa, että olin pilannut monen ihmisen elämän.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Jari Mönkkönen tammikuussa 2018.
Mönkkösen Sanna-vaimo sai pian tiedon puhelimitse. Hän lähti läheiseltä kirpputorilta juoksemaan kauhun vallassa kohti salia. Siellä odotti järkyttävä näky.
– Jalat meinasivat pettää alta. Jarin ekat sanat olivat: "Tää oli tässä, niskat on poikki, mikään ei liiku." Huusin. Se ei ollut itkua, se tuli jostain syvemmältä. Ne olivat pahimmat sanat, jotka voi kuulla.
Mönkkönen siirtäminen sairaalaan oli vaikea tehtävä, sillä hän makasi pehmeillä patjoilla. Vamman vakavuus selvisi tutkimuksissa: kaularangan vitosnikama oli täysin poissa paikaltaan ja selkäydin oli toiminnallisesti poikki.
– Kun pystyin alun sekavuuden jälkeen tajuamaan asioita, tuli melko varhain selväksi, että tuntoa ei ollut tulossa. Korkean selkäydinvamman potilaan hoidossa yritetään turvata elintoiminnot. Puhuttiin hermojännesiirteistä, joiden avulla olisi mahdollista saada käsiin jonkinlaista toiminnallisuutta. Se osoittautui myöhemmin turhaksi luuloksi.
Kaularangan nikama saatiin paikalleen leikkauksessa, mikä mahdollistaa pään liikuttamisen, mutta Mönkkösen neliraajahalvausta ei voitu korjata.
– Haluaisin helvetisti vielä kävellä, kätellä, edes halata. Tahdosta se ei jää kiinni. Jos johto on poikki, niin se on poikki.
Mönkkönen oli tapaturman jälkeen 97 päivää tehohoidossa. Kotiin hän pääsi 455 hoitopäivän jälkeen.
Lainaukset ovat Mika Saukkosen kirjoittamasta kirjasta Viimeinen voltti – Jari Mönkkösen tarina (Docendo). Kirja julkaistiin 29. elokuuta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Jari Mönkkönen signeeraa kirjaansa Viimeinen voltti Mika Saukkosen avustuksella.