Suomalainen sirkustaiteilija Nina, 29, putosi neljästä metristä päälleen Englannissa – toinen puoli kehosta halvaantui: ”Tajusin, että nyt rysähti enkä tunne kehoani”

Se oli ihan pienestä virheestä kiinni. Ilma-akrobatiakankaiden kanssa vuosia harjoitellut Nina Jussila kokeili maaliskuussa kotikaupungissaan Norwichissa uutta temppua, jossa hän pudottaa itseään silkkien varassa metrejä ennen kuin ne kiristyvät hänen ympärilleen ja nappaavat hänet turvallisesti kiinni.

Tällä kertaa Jussila oli kieputtanut itsensä kankaisiin väärin eivätkä silkit napanneet häntä kiinni. Jussila putosi neljän metrin matkan maahan, suoraan päälleen.

– Se oli todella jännä tilanne, koska aivoni olivat koko ajan ihan skarppina ja tietoisessa tilassa. Tajusin vaan, että nyt rysähti ja tunnen vain pääni enkä kehoani ollenkaan, Jussila muistelee.

– Aloin huutaa, etten tunne kroppaani.

”Jos olisi käynyt vähänkään pahemmin, olisin voinut neliraajahalvaantua”

Usein neljänkin metrin pudotus on sirkustaiteilijalle sellainen, josta vaan hypätään takaisin pystyyn ja jatketaan harjoittelua – patjat suojaavat pahimmilta loukkaantumisilta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Nyt Jussila oli kuitenkin pudonnut pahimmassa mahdollisessa kulmassa ja hänen koko kehonsa oli laskeutunut hänen niskansa ja päänsä päälle. Ympärillä olleet Jussilan ystävät soittivat hänelle heti ambulanssin. Sairaalassa huomattiin, että Jussilan niskassa oli pahoja vammoja.

Hänen viides selkänikamansa oli mennyt pois sijoiltaan ja neljännen ja viidennen nikaman välissä ollut välilevy oli tuhoutunut kokonaan.

– Nikama puristi selkäydintä tosi pahasti. Jos se olisi mennyt vähääkään syvemmälle, olisin saattanut neliraajahalvaantua.

Jussila leikattiin, mutta leikkaus ei parantanut kaikkea. Hän ei pystynyt liikuttamaan kehonsa vasenta puolta lainkaan. Ja vaikka hän tunsi kehonsa, kipuaistimukset ja kuuman ja kylmän tuntemukset puuttuivat kokonaan hänen kehonsa oikealta puolelta.

Jussilalla diagnosoitiin Brown-Sequardin oireyhtymä. Se on harvinainen neurologinen tila, jossa kehon toinen puoli on halvaantunut tai heikko ja toinen puoli on menettänyt tuntoaistimuksensa.

Kukaan ei tiennyt, tuleeko Jussila ennalleen

Leikkauksen jälkeinen aika oli raskasta. Jussila ei saanut liikkua lainkaan viiteen viikkoon eikä kukaan tiennyt, tuleeko hän lainkaan ennalleen. Aktiivista elämää aiemmin viettänyt Jussila ei saanut edes kääntää päätään eikä ollut varmaa, miten hyvin hän toipuisi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Olin jotenkin ajatellut, että ne leikkaavat ja sitten pääsee kuntoutumaan ja jatkamaan taas. Mutta en saanut tehdä yhtään mitään. On henkisesti aika rankkaa olla yhtäkkiä sairaalapedillä niin, ettei pääse liikkumaan. Siinä oli alkusokki.

Jussila kertoo pysyneensä järjissään ja toiveikkaana vertaistuen avulla. Hän kuunteli selviytymistarinoita sekä äänikirjoina että samassa huoneessa olevilta.

Myös fysioterapia auttoi. Sitä alettiin antaa heti ja Jussilalle oli suuri asia huomata, että toipumista alkoi tapahtua.

– Vasen jalka alkoi palautua melkein heti. Joka päivä varpaita sai liikutettua vähän enemmän. Hyvin pienetkin voitot auttoivat paljon henkiseen hyvinvointiin. Jaksoi taas eteenpäin, kun oman kehityksen näki, Jussila kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Pari viikkoa vasen käsi oli ihan kuolleena, mutta sitten sormi alkoi liikkua ihan vähäsen. Se oli hurja voitto.

Päällimmäinen tunne on helpotus

Kuukausien fysioterapian ja harjoittelun jälkeen Jussila ei ole vieläkään toipunut täysin. Onnettomuudesta on nyt viisi kuukautta eikä vasen olkapää liiku kovin hyvin. Hän ei vieläkään tunne kipua kehonsa oikealla puolella ja voi olla, ettei hänen tuntoaistinsa palaudu koskaan täysin ennalleen.

Päällimmäinen tunne on silti helpotus.

– Tuntemisjuttu ei ole niin paha. Vasen puoleni oli kokonaan halvaantunut ja nyt olen pystynyt saamaan vasemman jalan kokonaan takaisin ja vasen käsikin on matkalla. Helpotus siitä on antanut energiaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Kipuaistin menetys ei myöskään estä elämästä. Sen kanssa täytyy olla varovainen, ettei satuta itseään vahingossa, enkä tietysti vielä ihan tiedä, miten se vaikuttaa elämääni jatkossa. Mutta siihen pitää vaan sopeutua. Olen vaan niin kiitollinen, että sain liikuntakyvyn takaisin, että jos tunto ei täysin palaa, se ei ole maailmanloppu.

Tavoitteena päästä jälleen sirkuksen pariin

Jussila lomailee parhaillaan Suomessa, mutta hän on palaamassa Norwichiin. Akrobatiakankaita kohtaan hän tuntee enemmän haikeutta kuin pelkoa – vielä jonain päivänä Jussila haluaisi palata roikkumaan silkkien varassa.

– Tällä hetkellä en vielä pysty fyysisestikään siihen enkä pysty vielä vähään aikaan. Mutta minulla on siihen kaipuu ja tavoitteeni on, että pystyisin siihen vielä joskus.

– Olisihan se ihanaa, mutta jos en pysty, se ei ole maailmanloppu sekään.