Vuoteen 1990 asti F1-sarjan Ranskan GP:tä isännöinyt Paul Ricard on ollut osakilpailun tapahtumapaikkana kaikkiaan 14 kertaa. Radan ehkä ikimuistoisin kilpailu ajettiin Etelä-Ranskassa vuonna 1989.
Ylälaidan videolla Ranskan GP:n historiaa Alain Prostin ja Renault'n nousun vuosilta 1980-luvun alusta.
MAINOS
Ranskan GP C Morella –
kisa myös MTV3:lla!Perjantai: Harjoitukset klo 12.55 ja 16.55
Lauantai: 3. harjoitukset klo 13.55, aika-ajo klo 16.55
Sunnuntai: Ranskan GP klo 16.55, ennakkotunnelmat klo 15.30!Kaikki F1-kauden ajojaksot suorina C Morella. Ranskan GP poikkeuksellisesti suorana myös MTV3:lla.
Vuosina 1986–90 Paul Ricardilla kisattiin selvästi aiempaa lyhyemmällä radalla, kun 5,8 kilometriä pitkästä lenkistä oli typistetty kaksi kilometriä pois. Muun muassa klassikkoasemaa nauttiva Mistral-suora oli leikattu puoleen. Tänä vuonna kalenteriin palaava Paul Ricard ajetaan jälleen täyspitkällä radalla, mutta Mistralia on hidastettu shikaanilla.
Pitkän radan edellinen paalupaikka-aika 1.32,462 on muuten Williamsilla tuolloin ajaneen Keke Rosbergin nimissä vuodelta 1985. Keke teki Alan Jonesin voittamassa kilpailussa myös nopeimman kierrosajan 1.39,914.
Alesin ura alkoi tupakkasotkusta
Paul Ricardilla alkoi myös yksi ranskalaisen F1-historian ikonisista tarinoista, kun Jean Alesi sai tulikasteensa kotikisassaan. Juuri 25 vuotta täyttänyt pääsi Tyrrellin rattiin erikoisen sattuman kautta.
Tiimipomo Ken Tyrrell onnistui tekemään kisan alla kauan havittelemansa sponsorisopimuksen tupakkabrändi Camelin kanssa, mutta tuolla kaudella kuljettajana ollut italialainen Michele Alboreto oli puolestaan sitoutunut kilpailevan Marlboron mannekiiniksi.
Tyrrell päätti luopua vielä edellisellä kaudella Ferraria edustaneesta Alboretosta, vaikka tämä oli tuonut tallille juuri pari kisaa aiemmin sen ensimmäisen palkintosijan kuuteen vuoteen Meksikon GP:n kolmossijallaan. Myös Tyrrellin edelliset kisavoitot olivat Alboreton nimissä kausilta 1982-83.
Kuskin vaihtaminen nuorempaan ei kuitenkaan ajanut Tyrrelliä ulos kärkitaisteluista, sillä Alesi shokeerasi heti tulokaskisassaan ottamalla neljännen sijan. Nuori sankari päihitti loppukauden aikana tallikaverinsa Jonathan Palmerin mennen tullen ja varmisti itselleen jatkosopimuksen. Seuraavalla kaudella hän ajoi tiimille kaksi kakkossijaa Phoenixissa ja Monacossa.
Jean Alesi Tyrrellilla Ranskan GP:ssä 1989.
Professori loisti kaaoskisassa
Vuoden 1989 kisan voittoon ajoi kuitenkin Alain Prost, joka ilmoitti juuri Ranskan GP:n viikonloppuna jättävänsä menestystalli McLarenin kauden päätteeksi. Hallitsevan mestarin seuraava työnantaja Ferrari kuitenkin tiedotti vasta kotikisassaan Monzassa ranskalaisen palkkaamisesta.
Kisa käynnistyi valtavalla kolarilla, kun Mauricio Gugelminin March-auto nousi lähtörytinässä ilmaan ja rysähti voimalla Nigel Mansellin takasiiven päälle. Ferrari-kuskin kisa näytti olleen paketissa, mutta uusintalähtö antoi Mansellille mahdollisuuden aloittaa kirinsä vara-autolla varikolta.
Sen sijaan Ayrton Sennan kilpailu päättyi jo alkuunsa McLarenin tekniseen vikaan uusintastartin jälkeen. Jean Alesin häikäisevä debyytti alkoi ensimmäisen kierroksen nousulla 16. sijalta yhdeksänneksi. Ennen varikkostoppiaan ranskalaisilla oli jopa kaksoisjohto, kun pysähdystään pitkittänyt Alesi oli Prostin jälkeen toisena.
Maaliin pääsi lopulta vain 13 autoa, joista kaksi oli jäänyt peräti kolme kierrosta jälkeen kisan voittaneesta Prostista. ”Professorin” takana oli tuhti 44 sekunnin ero seuraavaan, kun Nigel Mansell onnistui hyödyntämään Williamsin Riccardo Patresen spinnauksen ja kirimään ruutulipulle kakkosena.
Kooste Ranskan GP:stä 1989 (avattava YouTubessa):
Lähellä oli, ettei Alesi olisi heti pokannut uransa ensimmäistä palkintopallipaikkaa. Patrese kuitenkin onnistui jatkamaan radalla ja ajoi maaliin turvallisella erolla Tyrrell-tulokkaaseen. Prost kasvatti voitolla MM-johtonsa pisteittä jääneeseen Sennaan 11 pisteeseen.
Prost otti seuraavana vuonna 1990 Ferrari-kuskina kolmannen peräkkäisen voittonsa Paul Ricardilla. Ranskan GP:n hän voitti kaikkiaan kuusi kertaa. Niistä ensimmäinen tuli vuonna 1981 Dijonissa ja viimeinen 1993 Magny-Coursissa.
