Kahden perussairaan lapsen äiti muistuttaa, etteivät koronavirus tai muut tartuntataudit ole leikin asia.
Koronavirus, kuten muutkaan tartuntataudit eivät ole leikin asia. Tästä valkeakoskelainen kahden perussairaan lapsen äiti Johanna Latva-Kiskola, 41, haluaa muistuttaa. Hänen 17-vuotiaalla esikoispojallaan on vaikea sydänvika. Sairastuminen koronavirukseen tai vaikka vain tavalliseen kausi-influenssaan voisi pahimmillaan tarkoittaa hengenlähtöä.
Siksi ihmisten huoleton suhtautuminen uuteen koronavirukseen ja muihin tartuntatauteihin tuntuu Johannasta todella pahalta. Ihmisten pitäisi ottaa huomioon kanssaeläjänsä, eikä vähätellä levittämiään pöpöjä. Raahautuminen työpaikalle yskästä huolimatta tai kipeän lapsen vieminen päiväkotiin saa tartuntataudit leviämään.
Ja aina ei voi tietää, onko työkaverilla tai päiväkotitoverilla kotonaan sairas lapsi tai sukulainen, jolle tartunta saattaisi olla fataali. Jollekin perheelle tartunta voi tarkoittaa eroa vakavasti sairaasta läheisestä.
– Olisi aikuisten ihmisten vastuu ymmärtää ja miettiä muitakin kuin itseään, Johanna sanoo.
Kolme sydänleikkausta ennen 4-vuotispäivää
Viiden kuukauden iässä Johannan pojalla todettiin vakava sydänsairaus. Kuva: Johanna Latva-Kiskola.
Noin 17 vuotta sitten Johanna sai shokeeraavia uutisia. Viiden kuukauden ikäisen poikalapsen sydämestä löytyi vikaa. Lapsella olisi edessään useita sydänleikkauksia.
Kaikkia infektioita olisi syytä välttää kaikin keinoin, lääkärit sanoivat. Vauvan kunto ei välttämättä kestäisi infektiota. Väärään aikaan tullut infektio olisi myös siirtänyt kirurgien mahdollisuutta leikata lapsi, mikä olisi pienentänyt tämän mahdollisuuksia selvitä.
Uutiset pistivät uusiksi Johannan käsityksen tartuntataudeista. Aiemmin hän oli ajatellut, ettei niistä ollut hänelle tai muille juuri mitään merkitystä. Nyt kyse oli perheen pienimmän elämästä tai kuolemasta.
– Ymmärrän ihmisiä, jotka ei ymmärrä. He eivät voi tietää, jos heillä ei ole kokemusta, Johanna sanoo.
Kun Johannan esikoinen odotti pääsyä sydänleikkaukseen, oli kesä. Perhe pakeni mökilleen omaehtoiseen karanteeniin parin viikon ajaksi. He minimoivat kaikki riskit, että poika olisi saanut tartuntataudin. Operaatio onnistui, kuten ensimmäinen leikkauskin.
Seuraavat sydänleikkaukset suoritettiin, kun lapsi oli noin vuoden ja reilun kolmen vuoden ikäinen. Johanna huomasi, että melko moni toi lapsensa kipeänä hoitoon. Poikansa puolesta pelkäävä äiti panosti käsihygieniaan ja toivoi parasta. Piirit pienenivät, TiTi Nallen konsertit ja muut suuret yleisötapahtumat jäivät välistä.
Tuo varautuminen riitti. Johannan sydänsairas poika välttyi ihmeen hyvin tartuntataudeilta ja selvisi leikkauksista. Vain kerran hän joutui mahataudin vuoksi sairaalaan.
Lapsuuden koettelemuksista selviytyminen ei kuitenkaan tarkoita, että nuoreksi mieheksi kasvanut poika olisi turvassa. Leikkauksissa hänelle rakennettiin yksikammioinen sydän, minkä vuoksi pojan tulee edelleen olla tavallista varovaisempi tartuntatautien kanssa. Vaikka infektio ei tappaisi, se voisi heikentää sydämen toimintaa entisestään. Tartuntojen välttäminen on edelleen perheen arkea; asia, joka pitää huomioida.
Suljettu koronakoulu 30 kilometrin päässä
Aina sairaudet eivät näy ulospäin. Kuva: Heather Latva-Kiskola.
Pirkanmaalla sijaitseva Valkeakoski on 30 kilometrin päässä Kangasalasta, jossa sijaitsevassa Pitkäjärven koulussa opetus on keskeytetty koronaviruksen vuoksi. Tartuntojen läheisyys on pistänyt Johannankin miettimään, pitäisikö hänen pitää poikansa, joista toisella on sydänsairaus ja toisella astma, kotona.
– En voi sanoa, että koronavirus pelottaisi, vaan että se pitää vähän hereillä. Täytyy seurata tilannetta ja sopeuttaa oma toiminta ja meidän perheemme elämä siihen, että mitä tämän suhteen alkaa tapahtua, Johanna sanoo.
Johanna kokee koronaviruksen uhkaavampana kuin kausi-influenssan, johon sitä usein verrataan. Kahden perussairaan lapsen äiti uskoo syyn olevan siinä, että kausi-influenssa on tutumpi.
– Ehkä se tässä mietityttää se, että kun tästä ei oikein tiedetä. Silloin sitä ei voi ihan vähätellä.
Tähän mennessä Johannan kolmihenkinen perhe ei kuitenkaan ole ryhtynyt erityisiin koronatoimiin. Käsiä pestään huolellisesti ja katsotaan vähän, keiden kanssa liikutaan ja missä. Jos tilanne jatkuu, ei sydänsairas nuori mene työharjoitteluun ostoskeskukseen. Kotiin on hankittu, puoliksi huumorilla, hieman tavallista enemmän vessapaperia, mehua ja säilykkeitä.
Omalta osaltaan Johanna on joutunut perumaan työhönsä liittyvän matkan Balille.
Liioittelu voi vähentää tuhon määrää
Johannan teini-ikäinen poika pystyy sydänviastaan elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta tartuntatauteja hänen on vältettävä. Kuva: Johanna Latva-Kiskola.
Joissain keskusteluissa mediaa syytetään koronaviruspaniikin lietsomisesta. Johanna luonnehtii uutisointia ”varsin värikkääksi” ja informaatioltaan ”ristiriitaiseksi”. Hyvänä asiana hän pitää sitä, että asiasta puhutaan. Tieto lisää ymmärrystä. Ne, jotka asiaa vähättelevät, eivät tiedä tarpeeksi, Johanna katsoo.
– Vaikka asialla vähän liioiteltaisiin, se voi vähentää tuhon määrää, mitä se saa aikaiseksi.
Johanna uskoo, että koronavirusepidemia voi muuttaa ihmisten suhtautumista tartuntatauteihin vakavammaksi. Nyt on hyvä kohta päivittää ajatusmaailmaa. Että se töihin raahautuminen tai lapsen laittaminen päiväkotiin kipeänä ei kannata.
Johannan lapsi ei ole Suomessa ainut sairas lapsi, jolle toiselle saman ikäiselle harmiton tartuntatauti voi olla hengenvaarallinen. Jalat saa pitää maassa, mutta tervettä maalaisjärkeä ja myötäelämisen kykyä on syytä käyttää.