Keihään olympiafinaalista muodostui Tokiossa eriskummallinen, kun tuttuja kärkinimiä piti etsiä tulosluettelosta käsillä seisten. Yhdeksänneksi romahtaneen Johannes Vetterin kilpailumanageri Tero Heiska latasi täyslaidallisen yleisurheilustadionin mondosta.
Viime kauden jälkeen Vetterin managerina aloittaneen Heiskan mukaan olympiafinaalia saattoi karrikoidusti kuvata "sopivaksi 85 metriä heittäville".
– Se heittoalusta oli aivan täydellinen katastrofi. Monet potentiaaliset mitalikandidaatit putosivat jo karsinnassa. Se tuli täytenä yllätyksenä kaikille. Tässä on ollut puhetta siitä, että olympialaisissa tai arvokisoissa ei voi tulla jatkossa joku yllärialusta, josta ei tiedetä yhtään mitään, Heiska kommentoi MTV Urheilulle.
– Se on vain raaka fakta, että vähän kevyemmällä vauhdilla heittäneet, ja joilla ei ole kovinkaan suurta potentiaalia heittää 90 metriä ja yli pärjäsivät verrattuna niihin, joiden heitto perustuu oikeasti pitkät heitot mahdollistavaan kovaan (alustan) tukeen. Jälkimmäiset putosivat jo karsinnassa.
Tokion stadionin mondo puhutti kisojen aikana paljon. Heiskan mukaan alusta, jolla mahdollistettiin hurjat juoksutulokset, tuhosi keihäänheiton.
LUE MYÖS: "Julma-Juha on tehnyt sen, jota me rohkenimme odottaa, mutta jota me pelkäsimme": Suomen historiallisesta kultahetkestä 50 vuotta
Heiska painottaa, ettei halua ottaa mitään pois esimerkiksi kilpailun voittaneelta Intian Neeraj Chopralta, joka heitti voittoon tuloksella 87,58. Hänen kaltaisille heittäjille alusta sopi, mutta muille se koitui tuhoksi.
Monelle heittäjälle mahdottomaksi haasteeksi muodostui nopealla alustalla oikean rytmityksen löytäminen. Heiska antaa esimerkkinä erinomaisessa kunnossa kolmatta olympiamitalia tavoitelleen Keshorn Walcottin, joka ei selviytynyt karsinnasta finaaliin.
– 400 metrin aiturinaiset sanoivat, että on jopa vaikea kuvailla, miten hyvin se löi energiaa takaisin jalkoihin. Keihään ristiaskelten rytmitys ja tuelle tulo ovat kuitenkin millisekunneista kiinni, että se tapahtuu juuri oikein. Jos ei tulla juuri oikein, heitosta putoaa välittömästi vähintään kymmenen metriä pois, Heiska kuvaili.
– Alustan rakennehan oli sellainen, että siellä oli kumimurusen kaltaista asiaa ja ilmakuplia. Aika äkkiä voi sanoa, mitä tapahtuu, jos Johanneksen kaltainen sata kiloa painava hyppääjä lyö tukijalan siihen kiinni. Kevyemmiltäkin heittäjiltä on mitattu 700-800 kilon paineita alustaa kohti. Siinä ei ilmakuplat paljon ota vastaan.
Johannes Vetter ei löytänyt heittoaan missä vaiheessa Tokion kisoja.
Erityisesti Vetterin toista heittoa finaalissa Heiska kuvailee "järkyttävän näköiseksi". Niin pahasti saksalaisen jalat luistivat alustalla. Kilpailusta koitunut nilkkavamma on onneksi osoittautumassa lieväksi.
Alustasta ei tullut heittäjille eikä näiden taustajoukoille Heiskan mukaan minkäänlaista ilmoitusta etukäteen. Vetter testasi alustaan erilaisia piikkipohjia, mutta pitoa ei syntynyt.
– Kun Johannes ensimmäisen kerran käveli siinä, hän lähetti heti viestin, että pahalta vaikuttaa. Piikkareiden ja muiden välineiden on oltava vuoden ajan kaikkien saatavilla ennen kuin niillä voi kilpailla arvokisoissa, mutta alustasta kukaan ei tiennyt mitään, Heiska naurahtaa.
– Kyllä Johannes oli tästä suuresti katkera. Hän kuitenkin taisi jo seuraavan päivän Instagram-päivityksessä suunnata katseet Pariisin olympialaisiin.
Heiskan mukaan heittäjät ja valmentajat ovat olleet jo mondon valmistajaan yhteydessä, jonka myötä suunnittelutyö keihäänheitolle oikeasti sopivaan alustaan on aloitettu.