Alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ja niiden yleisyydestä on vaikea saada luotettavaa arviota. Ilmoitusten tiedetään kuitenkin lisääntyneen viime vuosikymmeninä ripeään tahtiin.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen OPTULAn tutkimuksen mukaan vuonna 2012 kaikista raiskausrikosten tekijöistä yksi prosentti ja uhreista 11 prosenttia oli alle 15-vuotiaita.
Tekijöistä noin kymmenesosa (12 %) ja uhreista runsas kolmasosa (36 %) oli 15–20-vuotiaita. Yli 20-vuotiaita oli tekijöistä 87 prosenttia ja uhreista 53 prosenttia.
– Seksuaalirikollisuus on tutkimusten mukaan aina valtaosin piilorikollisuutta, joten täsmällisiä arvioita sen yleisyydestä ei ole saatavissa, kuvailee yliopettaja Satu Rantaeskola Poliisiammattikorkeakoulusta.
Rantaeskolan mukaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat ilmoitukset poliisille ovat lisääntyneet kahdeksankertaisesti vuodesta 1980 vuoteen 2012.
Tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä osoituksena todellisesta rikosten määrän lisääntymisestä, vaan kiinnijäämisriskin kasvusta ja viranomaiskontrollin parantumisesta.
Raiskauslainsäädäntöä rukattu
Raiskauslaki tiukentui vuonna 2011, jolloin yhdyntä tiedottomassa tai avuttomassa tilassa kanssa muuttui seksuaalisesta hyväksikäytöstä raiskaukseksi.
Rikoslain 20. luvun 1 §:n 2. momentti
Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Lain mukaan tiedottomuus voi johtua unilääkkeistä, alkoholista tai muista huumaavista aineista.
Raiskausrikoksia tutkineen Turun yliopiston tutkijan Heini Kainulaisen mukaan seksuaalirikosten tutkinta olisi usein hyvä viedä oikeuteen asti eikä lopettaa esitutkintaa kovin kevein perustein.
Rikoslain 20. luku, pykälä 2
Raiskausta pidetään törkeänä, jos raiskauksessa rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
– Nämä teot on usein niin vakavia, että poliisin olisi syytä tehdä esitutkinta mahdollisimman huolellisesti ja syyttäjä sitten arvioi, riittäisikö se näyttö syytteen nostamiseen. Jos keskeisen osan siitä näytöstä muodostavat osallisten kertomukset, niin voisi olla perusteltua, ettäasiaa lähdettäisiin käsittelemään tuomioistuimessa. Siellä on parhaat mahdollisuudet arvioida kertomusten todenperäisyyttä ja uskottavuutta.