Nuorten halu vahingoittaa itseään on kasvanut kymmenessä vuodessa puolella. Asiantuntijoiden mukaan lähes joka viides suomalaisnuori on jossain määrin itsetuhoinen.
– Kun vielä 2010-luvun alussa arviolta joka kymmenes nuori oli jossain määrin itsetuhoinen, niin tällä hetkellä voidaan puhua jo joka viidennestä nuoresta, kertoi terveystieteiden tohtori Tiina Miettinen Huomenta Suomen haastattelussa.
Nuorten pahoinvointi näkyy ja kuuluu myös ympärivuorokauden päivystävän kriisipuhelimen ja itsemurhien ehkäisykeskuksen arjessa.
– Alle 30-vuotiaiden puhelut ovat melkein tuplaantuneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Itsemurhien ehkäisykeskuksessa alle 17-vuotiaiden asiakkaiden osuus kaikista asiakkaista on kasvanut viimeisen kahden vuoden ajan, kertoo MIELI ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Frans Horneman.
Miettisen mukaan nuorten itsetuhoisuus ilmenee todella monin tavoin.
– Se on paljon muutakin kuin itsemurhayrityksiä tai viiltelyä. Se voi näyttäytyä holtittomana päihteiden käyttönä, syömisenä tai syömättömyytenä. Pahoinvointi näkyy myös nuorten puheissa, kirjoituksissa ja piirustuksissa.
Lue myös: Hanna muistaa jokaisen hetken yöstä, jona hänen 17-vuotias tyttärensä teki itsemurhan – "Pieni vastoinkäyminen, impulsiivinen teko ja kaikki oli siinä"
Aikuinen, tunnista varoitusmerkit
Epäsuoria merkkejä nuoren itsetuhoisuudesta voivat olla esimerkiksi vetäytyminen sosiaalisista tilanteista ja riskien ottaminen. Toisaalta aina varoitusmerkkejä ei välttämättä ole nähtävissä.
– Tapaan itse vastaanotolla sellaisia perheitä, joissa aikuiset kertovat nuoren itsemurhayrityksen tulleen täysin puskista, Horneman kertoo.
Erityisen punaisia varoitusmerkkejä ovat puheet itsensä vahingoittamisesta tai tappamisesta.
– Kaikki itsetuhoinen puhe täytyy ottaa vakavasti. Me ei koskaan pystytä tietämään, mikä itsetuhoinen puhe on juuri sitä, joka johtaa itsemurhayritykseen tai tekoon.
– On tärkeä muistaa, että mikään itsetuhoisuus ei ole vähemmän vaarallista. Tutkimuksissa on todettu, että kaikki itsetuhoisuus lisää huomattavasti riskiä itsemurhayritykselle ja itsemurhalle, Miettinen muistuttaa.
Näin autat nuorta, jolla on itsetuhoisia ajatuksia
Yleinen myytti on, että itsemurhasta puhuminen lisää teon riskiä.
– Tämä ei pidä paikkaansa. Itsemurhasta on turvallista kysyä ja nuorelta kannattaa kysyä asiasta, jos se aiheuttaa huolta. Ilman, että kysyt asiasta suoraan, et voi tietää vastausta, Horneman sanoo.
Hän neuvoo, että vanhempi tai kuka tahansa nuoresta huolestunut aikuinen voi sanoa nuorelle, että on tästä huolissaan ja sen jälkeen kysyä, onko tällä itsetuhoisia ajatuksia tai itsemurha-ajatuksia.
Nuorten itsetuhoisuutta tutkineen terveystieteiden tohtori Tiina Miettisen mukaan on todella tärkeää, että aiheesta voidaan puhua.
– Ei ne nuoren ajatukset siitä mihinkään katoa ainakaan heti, mutta keskustelu nuoren kanssa voi jo helpottaa tilannetta.
Keskustelun jälkeen on vanhemman tai huoltajan vastuulla auttaa nuorta avun hakemisessa, aikojen varaamisessa ja esimerkiksi kyydityksissä hoitopaikkaan.
– Kokemukseni mukaan huonosti voivat nuoret yleensä haluavat ottaa avun vastaan ja he usein sitoutuvatkin siihen, jos vain löytyy oikeanlaista apua. Kaikillehan ei sovi samat hoitokeinot.
– Kun nuori on saanut itselleen tarpeen mukaisen avun, on aikuisen hyvä muistaa hakea apua myös itselleen, koska kyseessä on vakava tilanne, Miettinen korostaa.
Lue myös: Helena menetti ainoan lapsensa huumeille – "Äitinä miettii, miksi en tehnyt vielä enemmän"
Mieli ry peräänkuuluttaa hallitukselta nuorille kasvurauhaa ja hoitovelan purkua
Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Frans Horneman korostaa, että vanhempien rooli on olla vanhempi, kun taas sotepalveluiden vastuulla on vastata nuorten avuntarpeeseen.
– Meidän täytyy saada apua näille nuorille, mutta se tilanne ei tällä hetkellä toteudu. Vaikuttaa siltä, että meidän ajassa on jotain sellaista, mikä vaikuttaa näihin mielenterveyspulmien juurisyihin.
Hornemanin mukaan nuorten mielenterveyshuollon painopiste pitää keskittää ennaltaehkäisyyn eli sinne, missä nuoret ovat.
– Apu pitää saada matalalla kynnyksellä koulussa ja muissa arjen ympäristöissä.
– Nuoret tarvitsevat aikuisen, jolla on aikaa kohdata heidät. Vastaanotollamme tapaan sellaisia nuoria, jotka kertovat, että olen ensimmäinen aikuinen, joka on kunnolla kuunnellut. Sitä ennen heitä on pomputeltu koulusta seuraavalle luukulle ja sieltä seuraavalle luukulle. Siinä vaiheessa nuori on jo sulkeutunut aika tehokkaasti, kun kukaan ei ole kohdannut tai auttanut häntä, Horneman sanoo.