Kun ei ole kavereita, ei ole ketään, jonka kanssa juhlistaa omaa merkkipäivää. Silloin ei päiväkodin tai koulun lokerosta löydy myöskään kutsuja muiden juhliin. Neljän lapsen äiti Jonna Mikkonen tietää, miltä lapsesta silloin tuntuu.
Mikkonen päätti tehdä asialle jotain ja perusti ystävänsä kanssa Poikien äidit Oy:n. Sen kautta järjestettävät Mun synttärit on tarkoitettu pojille ja tytöille, jotka eivät ole koskaan saaneet syntymäpäiväkutsuja kaverisynttäreille.
Poikien äidit -nimestään huolimatta syntymäpäivät ovat tarkoitettu kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta. Toistaiseksi vieraiksi ja syntymäpäiväsankareiksi on tosin ilmoittautunut toistaiseksi vain poikia.
Ensimmäiset Mun synttärit järjestetään heinäkuussa Espoon vesipuisto Serenassa. Serenassa on tiedossa merirosvosyntymäpäivät, jonka teeman on sankari saanut itse päättää.
– Syntymäpäiville ilmoittautuneet sitoutuvat yhden päivän ajan juhlistamaan sankaria. Pidempiin tuttavuuksiin ei ole pakko ryhtyä. Aluksi ihmiset luulivat, että vaadimme pidempää sitoutumista kaveruuteen. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksena, kertoo Mikkonen.
– Haluamme, että ilman kaverisynttäreitä jääneet lapset saisivat yhden päivän ajan viettää unelmiensa syntymäpäivän.
Ei kutsuja, leikkitreffit unohtuivat
Mikkosella itsellään on neljä poikaa, ja Mun synttärit sai alkunsa omakohtaisesta kokemuksesta. Hän on nähnyt, mitä se on, kun oma lapsi jätetään leikkien ulkopuolelle.
– Yksi pojistani on erityislapsi. Esikouluvuosi oli kamala. Poikani syntymäpäiville ei tullut yhtään kaveria eikä hän saanut kutsuja toisten lasten syntymäpäiville. Hän saattoi olla ryhmässä se ainoa poika, joka ei saanut kutsua.
Mikkosen mukaan yksin jääminen ei liittynyt ainoastaan syntymäpäiviin, vaan myös sovitut leikkitreffit unohtuivat lasten vanhemmilta ”vahingossa”.
– Yksin jäämistä tapahtui myös päiväkodissa. Aikuiset eivät puuttuneet siihen tarpeeksi. Ymmärrän, ettei huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa haluta leikkiä. Sen takia lapset tarvitsevat kaveruuteen aikuisten tukea.
"Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita"
Mikkosen pojalle kävi lopulta hyvin ja yksinäisyys ajoittui vain esikouluvuoteen. Kouluun mentäessä aikuisten tuella poika pääsi porukkaan ja sai lopulta niitä kauan kaivattuja syntymäpäiväkutsujakin.
– Meillä kävi hyvin. Opettajan ja muiden lasten vanhempien yhteistyöllä poikani sai koulusta kavereita ja nyt hänellä menee hyvin. Aikuisten toiminnalla oli suuri merkitys, hän kertoo.
– Olen huomannut, että kaikki aikuiset eivät välitä muiden yksinäisistä lapsista. Jos omalla lapsella on aina ollut kavereita, ei ehkä tule ajatelleeksi, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita.
Tv-ohjelma kariutui
Mun synttäreille on tiedossa jatkoa, vaikka aluksi ilmoittautuneiden vähäinen määrä yllätti järjestäjät. Toiveena on, että jatkossa yhä useampi lapsi ilmoittautuisi mukaan, joko synttärisankariksi tai vieraaksi. Mikkosen mukaan synttäreillä ei pyritä tekemään voittoa, mutta niihin menevät kulut on saatava katettua.
Jonna kertoo, että ilmoittautumisia on tullut esimerkiksi vähävaraisilta vanhemmilta, mutta perheen rahattomuus ei ole järjestämisen pohjimmaisena.
Synttäreistä on Mikkosen mukaan mietitty myös TV-ohjelmaa, mutta neuvottelut kariutuivat, koska kanava ei voinut tehdä Poikien äidit Oy:n kanssa kaupallista yhteistyötä.
– Pääasia on, että saisimme tapahtumalle näkyvyyttä ja että kaikenlainen syrjiminen jossain vaiheessa loppuisi. Poikien äitien tapahtumissa on mahdollisuus tavata muita samanlaisessa elämäntilanteessa eläviä äitejä.
Jonna toivoo, että Serenan tavoin myös muut yritykset tarjoavat syntymäpäiville tiloja. Alun perin ensimmäinen syntymäpäiväsankari olisi halunnut järjestää skeittiaiheiset synttärit, mutta naapurikaupungin lupapäätöksessä meni liian pitkään.
– Tämä olisi ollut hyvää mainosta kaupungille. Byrokratia oli kuitenkin liian hidasta, joten syntymäpäivät päätettiin pitää Serenassa.
Amerikkalainen esikuva
Poikien äidit Oy järjestää Mun synttäreiden lisäksi myös muita tapahtumia poikien äideille. Mun synttärit ovat ainoa tapahtuma, jota tehdään puhtaasti hyväntekeväisyyspohjalta.
Poikien äidit sai alkunsa samanlaisista amerikkalaisista versioista.
– Tajusin, ettei tällaista konseptia ole Suomessa. Tein tämän alun perin ihan vaan kavereille. Facebook-ryhmä jäi julkiseksi ja yhtäkkiä ilmoittautuneita alkoi tulla tuhansia. Huomasin tällaiselle toiminnalle olevan kysyntää.
Mikkonen kertoo, että neljän pojan äitinä hän usein törmää voivotteluun siitä, ettei hänellä ole yhtään tyttöä.
– Voivottelut todella loukkasivat poikien ollessa pieniä. Nyt niihin osaa suhtautua eri tavalla. Poikien äidit eivät tarvitse vertaistukea, vaan tarkoituksena on, että samanhenkiset, samassa elämäntilanteessa olevat äidit voivat jakaa kokemuksiaan toistensa kanssa.
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille, joka järjestettiin yhteistyössä MTV Uutisten ja Mediahub Helsinki Oy:n kanssa. Artikkeli on kurssin lopputyö.