Avustusryhmät ovat siirtyneet Facebookiin. Sosiaalisessa mediassa voi nyt tutustua naapureihin ja pyytää apua siivoamiseen, remonttiin tai vaikkapa synttäreiden järjestämiseen.
”Olisi niin ihana saada järkättyä Janskulle edes jonkinlaiset synttärit! Jansku tykkää hepoista, Friends-legoista, Littlest Pet Shopeista, kaikenlaisista tyttöjen jutuista. Vaatteetkin olis ihana juttu.”
Tällaisia juhlia toivotaan jyväskyläläiselle Janskulle Parhaat Synttärit Ikinä -sivustolla Facebookissa. Sivuston tarkoituksen on auttaa tiukan taloudellisen tilanteen kohdanneita perheitä järjestämään lapsilleen syntymäpäiväjuhlat.
– Itselläni on kaksi lasta. Kun pari kertaa vuodessa synttärit järjestetään, tiedän, ettei se ole kamalan halpaa hommaa oleTulee kavereita, pitää olla lahjoja ja tarjottavia. Parhaassa tapauksessa synttärit ovat muualla kuin kotona, ja sekin maksaa. Siitä ajatus alun perin lähti, kuvaa Jani Salo.
Salo ylläpitää Parhaat Synttärit Ikinä -sivua päivätyönsä ohella. Kuka tahansa voi ottaa yhtyettä sivustolle ja pyytää apua synttäreiden järjestämiseen. Paljon yhteydenottoja tulee yksinhuoltajaäideiltä. Moni on työtön tai sairas, ja tulotaso on kovin pieni.
– Monilla on useampia lapsia. Ympäri Suomea tulee pyyntöjä, ei siis ole selkeää tiettyä aluetta, Salo kuvaa.
"Lapselle tärkeä tapahtuma"
Kukaan ei ano sivustolla skoottereita tai lentolippuja – se ei kannata, sillä avuntarjoajat ovat tavallisia ihmisiä. Kallein lahjoitus on ollut tabletti, joka toimitettiin koulunkäynnin tueksi sairaalle pojalle. Tämänkin lahjoituksen teki hämeenlinnalainen yritys.
– Pyynnöt ovat aika normaaleja, herkkupuoleen tai synttäripaikkaan liittyviä. Jos lapsella on jokin tietty kiinnostuksen kohde, Minecraft, Barbiet tai mikä ikinä onkaan, sellaiset yleensä listataan. Jos hakemuksessa on kalliita asioita, olen yleensä kehottanut miettimään, haluaako tämän laittaa hakemukseen. On epätodennäköistä, että tavallinen ihminen pystyisi kallista lahjoitusta tekemään. Ja se voi myös aiheuttaa negatiivisia kommentteja, mikä ei ole tässä toiminnassa hyvä juttu.
Niinpä.
Pienellä googlaamisella löytää useita keskusteluketjuja, joissa kritisoidaan nykylasten syntymäpäiviä: liian kalliita, liian hienoja, liian laitettuja!
”On ajat kyllä muuttuneet. Kun olin ala-asteella, minun synttäreilläni kyllä todellakin leikittiin pihalla ja keksittiin itse pientä ohjelmaa ja syötiin äidin tekemiä herkkuja. Ei tarvinnut tuhansia markkoja laittaa juhliin, eikä tarvinnut ohjelmatoimistoa juhlia juontamaan.”
”Toi on sitä Ameriikan-meininkiä, eli kaikki pitää saada palvomaan Meidän Ihmelasta, mieluiten mahdollisimman kalliiden lahjojen kera.”
”Ikinä en ole kuullutkaan lapsen synttärien järjestämisestä kodin ulkopuolella - saati sellaisesta, että niihin pitäisi varta vasten tehdä hankintoja.”
”Ennen kyllä koti oli juhlapaikka lasten synttäreille. Nykyään on mennyt älyttömäksi, että lapsille pitäisi olla kaikenmaailman erilliset juhlatilat ja kaikki valmiina tarjolla. Koti on ilmainen paikka ja kakku ja limppari ei paljon maksa.”
Keskusteluja osoitteissa keskustelu.ellit.fi ja vauva.fi
Salon mukaan syntymäpäivä merkitsee varsinkin alle kymmenvuotiaalle lapselle enemmän kuin aikuinen kenties voi ymmärtää.
– Me kaikki tiedämme että syntymäpäivä on kerran vuodessa. Ainakin meidän tytöt alkavat puoli vuotta etukäteen jo miettiä, mikä olisi teema, ketä kutsutaan, missä pidetään ja mitä tehdään. Se on oikeasti lapselle tärkeä tapahtuma. Pitää panostaa aina sen verran, minkä itse näkee mahdolliseksi, Salo toteaa.
– Jos lapsen vaatimustaso on korkea, ja se johtuu ainoastaan siitä, että on saman ikäisiä kavereita. Lapsi käy heidän syntymäpäivillään, jotka ovat esimerkiksi Hoplopissa, ja ajattelee, että hänkin haluaa omat synttärinsä sinne. Voidaan puhua kilpavarustelusta: synttärit ovat vain kerran vuodessa, kyllä siihen pitää panostaa, mutta pitääkö aina olla parasta ja kalleinta? Ei välttämättä. Kyllähän pienellä budjetilla saa paljon aikaiseksi, mutta jos kavereiden määrä on yli kymmenen ja jos juhlat halutaan pitää jossakin muualla, kustannusta tulee.
"Rahallahan tässä ei pelata"
Avustussivun pitäjän palkka on hyvä mieli. Salo tietää sen myös itse.
– Sitä näkee, miten paljon jengi reagoi ja oikeasti ottaa yhteyttä, pyytää avunpyytäjän yhteystietoja. Perheet lähettävät kuvia ja kiitosviestejä ja kertovat, että synttärit menivät hyvin, Salo sanoo.
– Kaikki aina sanovat, että minulla menee varmasti paljon aikaa tähän. Kaikki on kiinni siitä, miten yhteydenoton ja muut asiat järjestää. Jos ajattelen päivittäistä aikaa, kokonaisuudessaan menee varmaan 15–20 minuuttia.
Myös yrityksiä on mukana jo muutamia, mutta Salo haluaisi kasvattaa ryhmän kokoa entisestään. Parhaat Synttärit Ikinä saa myöhemmin myös oman nettisivun, joka sekin on lahjoitus.
– Rahallahan tässä ei pelata. Markkinointia ei tehdä lainkaan, koska rahaa ei käytetä. Kaikki tapahtuu orgaanisen (Facebook-)näkyvyyden ja suosittelun kautta. Se ottaa oman aikansa. Itseäni kiinnostaa, miten isoksi tämän voisi kasvattaa.
"Ihmisillä on tarve yhteisöllisyyteen"
Synttäreistä muihin asioihin: tarvitsetko porakonetta? Entä sauvakävelyseuraa? Kuka lainaisi sokeria?
Apua näihinkin arjen ongelmiin löytyy netistä. Nappi Naapuri -palvelu on "naapurustojen sosiaalinen media".
– Jos verrataan Facebookiin, jossa ihmiset voivat verkottua maiden rajojen yli ja saman mieliset voivat kohdata riippumatta siitä, missä asuvat, niin Nappi Naapurissa pyritään tuomaan lähellä toisiaan asuvat ihmiset yhteen, ottamaan käyttöön tämä hieman hunningolla ja vähällä käytöllä ollut resurssi, Yhteismaa ry:n perustajajäsen Tanja Jänicke kuvaa.
Yhteismaa ry:n perustama Nappi Naapuri on rakennettu Google Maps -karttapalvelun päälle. Rekisteröityessään käyttäjä antaa nimen, sähköpostin ja kotiosoitteen. Palvelu sijoittaa hänet kartalle ja näyttää lähiympäristön viestit. Nappi on myös Facebookissa.
– Ideana on keskustella mistä tahansa, tehdä aloitteita, tarjota ja pyytää apua, vaihtaa tavaroita, palveluksia, myydä, periaatteessa mitä tahansa, mitä ihmiset keksivät. Jos kysyn Facebookissa, että tietääkö joku hyvää lastenvahtia lauantaiksi, sinä suosittelet siskontyttöäsi, joka asuu Espoossa. Hän tulee Espoosta Jätkänsaareen ja se on hieno juttu, mutta ehkä Nappi Naapurin avulla voin oppia, että naapuritalossani asuu yhtä ihana nuori nainen, joka tekee mielellään lastenhoitotehtäviä.
Palvelu on juuri avattu, mutta se on kerännyt jo satoja viestejä. Ihmiset haluavat tutustua naapuriin. He tarjoavat tavaraa lainaksi, ehdottavat yhteistä kävelylenkkiä ja etsivät koiralle ulkoiluttajaa. Jänicke kuvaisi palvelua digiaikaiseksi kaupan ilmoitustauluksi.
– Ihmisillä on tarve yhteisöllisyyteen, on valtavasti yksinäisyyttä, tarve kohdata ihmisiä, jotka asuvat lähellä. Suurin osa ei tunne edes oman porraskäytävänsä ihmisiä, saati heitä, jotka asuvat naapuritalossa. Tälle on selvä tarve. Halu auttaa on vahva motiivi, ja mahdollisuus auttaa satunnaisesti silloin, kun itselle sopii, Jänicke sanoo.
Tietysti naapurin ovikelloa voisi soittaa koska tahansa. Harva kuitenkaan menee koputtelemaan naapurin ovelle leipomisseuran toivossa. Netissä tutustuminen käy ketterämmin, ja sieltä löytää nopeasti oikean ihmisen, Jänicke kuvailee.
– Jos käy koputtelemassa käytävän joka oven, ehkä kymmenes on se, joka tarjoaa shakkiopetusta tai on etsimässä koiranulkoiluttajaa. Nappi Naapuri toimii apuvälineenä ja helpottaa ensiaskelta. Kohtaaminen tapahtuu kuitenkin kasvokkain, hän sanoo.
– Yksi periaatteistamme oli naapurustojen sosiaalisen hyvinvoinnin ja fyysisen kohtaamisen kannustaminen. Ihmiset lähtevät yhdessä sauvakävelemään, pitävät korttelijuhlia, pistävät pystyyn kirppareita ja jakavat ylijäämäruokaa. Se on työläämpää, jos ei ole viestintävälinettä, joka auttaa järjestäytymään, Jänicke sanoo.
Jotkut haluavat auttaa silloin, kun heillä on sopiva hetki. Pitkäksi aikaa sitouttava vapaaehtoistyö ei välttämättä sovi aikatauluun.
– Yksi trendi on jakamistalous. Se kiinnostaa yhteisöllisistä, mutta myös ekologisista syistä. Napin tyyppiset palvelut mahdollistavat jakamistaloutta.
Kalliiden lainatavaroiden kyseleminen ei ole kielletty
Entä, jos haluaisinkin naapureiltani lainaan limusiinin, shampanjaa ja oikean kultaharkon? Olisiko se kielletty?
Nappi Naapuri ei edes yritä olla minkäänlainen talousjärjestelmä, eikä kalliiden lainatavaroiden kyselemistä tai tavaran myymistä ole kielletty, Jänicke muistuttaa.
– Nappi Naapuri on media, jonka avulla ihmiset voivat kohdata. Jos sinä etsit limusiinia, minä tarjoan sitä ja haluan siitä vuokraa, se on minun ja sinun välinen asia. Jos löytäisin naapurin, joka opettaa shakkia, on meidän välisemme asia, opettaako hän silkasta ilosta, vienkö hänelle suklaarasian vai laskuttaako hän minua firmansa kautta. Me emme tähän puutu. Tätä kautta voisi löytyä ihmiselle uutta työtä tai jopa uusi ammatti.
Palvelussa voi myös vain lukea muiden viestejä. Välttämättä ei tarvitse osallistua.
– Kannustamme siihen, että ihmiset keskustelisivat julkisesti. Sekin, mitä minun naapurustossani tapahtuu, voi olla kiinnostavaa, vaikkei itse osallistu. Tunne siitä, että täällä on ihmisiä: ahaa, Tiina lainasi Matille poraa, ja nuo lähtevät kimpassa fillaroimaan.