Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Tällä kertaa haluttiin tietää eturauhassyövän diagnosoinnista, riskiryhmistä ja hoidosta. Lisäksi katsojia mietitytti PSA-näytteen tarpeellisuus. Alla Kiminkisen vastaus.
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä. Se aiheuttaa noin 800 suomalaisen kuoleman vuosittain.
Yleensä eturauhassyöpä on alkuun ja pitkään täysin oireeton – harmiton hamaan potilaan muuhun syyhyn kuolemiseen saakka. Jos aggressiivisemmassakin muodossa jotain oiretta sikiää, on se samanmoista kuin eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa.
Luustoon levinnyt eturauhassyöpä aiheuttaa vanhemmalla miehellä selkä- ja lantiokipuja, jolloin sitä on syytä epäillä.
Ongelma eturauhassyövän tapauksessa on, ettei ole olemassa seulontatutkimusta, joka löytäisi oireettomien miesten joukosta ne, jotka kuolevat eturauhassyöpään ilman hoitoa. Tauti voi olla täysin piilevä niin, että jopa 80 prosentilla 80-vuotiaista on löydettävissä syöpä, jos eturauhanen siivuttaisiin metvurstipötkön tapaan.
Harmitonta eturauhassyöpää ei tietenkään kannata etsiä eikä hoitaa, sillä hoito on useimmiten kovin kiusallista potilaalle ja hänen partnerilleen. Pitäisi siis keksiä menetelmä, jolla löydettäisiin aggressiivinen eturauhassyöpä. PSA:sta ei ole siihen. Tunnetaan sellainenkin aggressiivinen syöpä, jossa PSA ei nouse.
Professori Eero Saksela kirjoitti Duodecim-lehdessä (2015; 131(4):360-1) PSA:sta kriittisen artikkelin. Hän referoi USA:n seulontoja arvioivaa asiantuntijapaneelia: ”Kuvitelkaamme kaksi suurta auditoriota, joista toisessa on tuhat tervettä miestä, jotka ovat käyneet läpi PSA-seulonnan sekä siihen liittyvät toimenpiteet ja toisessa samoin tuhat samanikäistä miestä, joita ei ole testattu. Kahdeksan miestä kummastakin ryhmästä tulee aikanaan kuolemaan eturauhassyöpään. Siinä eturauhassyövän seulontojen tilastollinen todellisuus”.
Milloin PSA:ta tarvitaan?
Eikö PSA:lla ole yhtään mitään merkitystä? Näin ei voi sanoa, vaikka oireettomien miesten joukkoseulontaan siitä ei siis olekaan.
PSA nousee iän myötä eturauhassolujen lisääntyessä. Suureneviin PSA-arvoihin liittyy lisääntyvissä prosenteissa eturauhassyövän mahdollisuus. Mikäli PSA:n vapaana veressä esiintyvä osuus pienenee, lisää se PSA:n välillä 2.5–10 eturauhassyövän todennäköisyyttä.
Myös PSA:n nopeasti nouseva käyrä viittaa syövän mahdollisuuteen. Mutta sitä se ei kerro, onko syöpä aggressiivinen, johon tosin viittaa kovin korkea arvo.
PSA:ta tarvitaan eturauhassyövän seurannassa, oireisilla potilailla ja seulonnassakin, jos suvussa on perinnöllistä eturauhassyöpää. Eturauhassyövistä noin kaksi–viisi prosenttia on periytyvään syöpäalttiuteen liittyviä ja noin 15–20 prosenttia perheittäin esiintyviä. Yleisimmistä syövistä vahvin merkitys perintötekijöillä on juuri eturauhassyövässä.
Jos potilaalla on vahva sukurasite tappavaan eturauhassyöpään, häntä tulee seurata. Jos oireeton mies haluaa PSA-testin, tulee se häneltä ottaa, mutta vasta sen jälkeen, kun hänelle on ensin selvitetty, mihin se voi johtaa. Varmuuden vuoksi tunnustelisin kuitenkin ensin hänen eturauhasensa – tämä on perustutkimus.
Jos kellä tahansa miehellä esiintyy oireita, hänet tulee tutkia. Tutkimukseen kuuluu eturauhasen asiantunteva tunnustelu peräsuolen kautta ja löydökseen suhteutettu PSA:n tulkinta.
Näin hoidetaan – ”Tulokset kovasti parantuneet viime vuosina”
Jos eturauhanen on pehmeä ja PSA on matala, aggressiivisen eturauhassyövän todennäköisyys on vähäinen, mutta ei koskaan totaalisen poissuljettu. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin pelata todennäköisyyksillä. Jos eturauhasessa tunnetaan kokeneen tunnustelijan sormella poikkeavaa kiinteyttä tai kyhmyjä, tulee ottaa koepalat PSA:n tuloksesta riippumatta.
Jos koepaloissa todetaan eturauhassyöpä, miten sitten toimitaan, sillä aggressiivinen syöpä pitää hoitaa ja harmiton jättää hoitamatta?
Koepalojen mikroskooppinen tutkimus tuo viitteitä mahdollisesta aggressiivisuudesta. Asiaa voidaan selvittää lisää etenkin nuoremmalla potilaalla magneettitutkimuksella, sillä aggressiivinen syöpä näkyy keskimäärin magneetissa ja harmiton taas ei.
Tietenkin selvitetään se, onko syöpä mahdollisesti levinnyt jo eturauhasen ulkopuolelle, jolloin hoitolinja on erilainen. Hoidon valintaan vaikuttaa myös miehen ikä sekä muut sairaudet.
Eturauhassyöpä on hormoniriippuvainen. Ilman mieshormoni testosteronia sitä ei kehity. Tämä asettaa vaikeuden myös testosteronikorvaushoidolle. Jos potilaalla sattuu olemaan kehittymässä oleva aggressiivinen eturauhassyöpä, ei testosteroni tee sille hyvää.
Eturauhassyöpää hoidetaan tapauksesta riippuen pelkällä seurannalla, radikaalilla leikkauksella, testosteronin vaikutuksen poistavalla hormonihoidolla, paikallisella tai laajemmalla sädehoidolla sekä sytostaateilla. Hoidon tulokset ovat kovasti parantuneet viime vuosina.