Juha Kankkunen ilmestyi lohduttamaan Tommi Mäkistä – Toyotan rallipomo oppi kantapään kautta, miten haluaa nyt johtaa talliaan: "Se on erittäin epämiellyttävä tilanne"

Mäkinen ajoi 25 vuotta sitten ensimmäisen Ruotsin rallinsa tehdaskuljettajana Mitsubishillä.

Hän oli noussut tehdastallien huulille edellisenä kesänä päihitettyään Fordin tehdaskalustolla, Escort RS Cosworthilla, nipun toinen toistaan meritoituneempia rattimiehiä Suomen MM-rallissa. Kyseessä oli 30-vuotiaan Mäkisen ensimmäinen MM-rallivoitto.

Yhteys Mitsubishi-pomo Andrew Cowaniin löytyi Lasse Lammen suosiollisella avustuksella, ja seitsemän vuotta jatkunut suomalais-japanilainen yhteistyö alkoi Monte Carlossa 1995.

Kaksi viikkoa Monten jälkeen ajettuun Ruotsin ralliin Mitsubishi starttasi kaksikolla Mäkinen–Kenneth Eriksson. Ruotsalaiskuljettaja oli yltänyt kotikilpailussaan kolmossijalle Toyotalla vuonna 1989, ja vuotta myöhemmin hän oli juhlinut voittoa – Mitsulla.

Mäkinen ja Eriksson nakuttivat Ruotsissa pohja-aikoja lähestulkoon vuoronperään. Mäkinen johti avauspäivän, perjantain, aikana kahteenkin otteeseen, mutta yötauolle mentiin Erikssonin johtoasemassa.

Lauantaiaamuna Mäkinen piipahti taas rallin kärjessä, mutta loppupäivä mentiin Erikssonin komennossa. Päivän viimeiselle pätkälle Mitsubishi-kaksikko teki yhteisen pohja-ajan, ja Eriksson johti yötauon alkaessa sekunnilla.

Muut olivat kaukana takana. Kolmantena ollut Toyotan Thomas Rådström oli puolentoista minuutin päässä. Varikolla alettiin epäillä, olisiko Cowanin suunnalta odotettavissa jonkinlaista tallimääräystä kaksoisvoiton varmistamiseksi.

Asiasta kysyttiin Mäkiseltä lauantaina illalla.

– Katsotaan huomenna. On tulossa todella mielenkiintoinen päivä, suomalainen aprikoi.

Minuutin stoppi

​​​​​​​​​​​​​​

Lasse Lammella (oikealla) oli suuri rooli Tommi Mäkisen neljän maailmanmestaruuden taustalla. Hänellä oli näppinsä pelissä myös siinä, että Mäkinen ylipäätään päätyi Mitsubishille. KUVA: Getty Images.

On arveltu, että Mäkinen halusikin olla lauantain päätteeksi tallikaverinsa takana, sillä sunnuntaille oli ennustettu kovaa lumisadetta ja kärkimies joutui starttaamaan reitille ensimmäisenä.

Kun sunnuntai valkeni, maassa oli paksu lumikerros ja lisää satoi koko ajan. Eriksson ryhtyi auramieheksi, ja johtopaikka vaihtui heti avauspätkällä.

Päivän edetessä Mäkisen vauhti vain parani, ja Eriksson oli pian jo puolen minuutin päässä. Ennen 20 kilometrin mittaista päätöserikoiskoetta Mäkisen johto oli 43 sekuntia, ja uran toinen MM-rallivoitto oli sinettiä vaille.

Sitten, 500 metriä ennen viimeisen ek:n maalia Mäkinen pysäytti autonsa minuutiksi. Paikalla olleet ruotsalaiset alkoivat tuulettaa. He tiesivät, että Eriksson kuittaisi uransa kolmannen MM-rallivoiton.

Cowan oli antanut Erikssonille luvan voittaa, koska tämä johti kisaa lauantain päätteeksi. Mäkisen mahdollinen taktikointi sunnuntain lähtöpaikan kanssa kävi näin kalliiksi.

– Oli valitettavaa, että meidän piti hidastaa heidän vauhtiaan päätöspäivänä. He ajoivat kahden päivän ajan kovasti ja olivat lauantain päätteeksi sekunnin päässä toisistaan. Päätimme, että se oli riittävästi. Pidimme sijoitukset ja ajoimme maaliin. Olisi ollut liian suuri riski, jos he olisivat ajaneet kaasu pohjassa toisiaan vastaan. Jos Tommi olisi johtanut, hän olisi saanut voittaa. Emme voineet ottaa puolentoista minuutin johdossa riskiä, Cowan selitti rallin päätteeksi.

Kankkunen ilmestyi ovesta

Tommi Mäkinen pääsi nopeasti sinuiksi Mitsubishi Lancer Evo II:n kanssa. Auto vaihtui Evo III:een kesken kauden 1995. KUVA: Getty Images.

Tunnelma kisapaikalla oli jokseenkin kiusaantunut. Cowan joutui selittelemään, Eriksson peittelemään iloaan. Edes kaikki ruotsalaiset eivät hyväksyneet Mitsubishin temppua.

Ylen Pekka Kaidesoja sai Erikssonin kimpaantumaan kysymällä, miltä tuntui voittaa "tällä tavalla".

– En tiedä, mitä tarkoitat. Johdin lauantaina, ja aamukuudelta saimme käskyn, että meidän täytyy pitää sijoituksemme. En pidä tällaisesta kysymyksestä, Eriksson lausui selvästi ärsyyntyneenä.

Mäkinen puolestaan istui kädet puuskassa autossaan, eikä hymystä ollut tietoakaan, vaikka hän johti MM-sarjaa kolmen pisteen erolla Toyotan Juha Kankkuseen.

– Aamulla sain tietää tallimääräyksestä. Päällikkö sen kertoi, Mäkinen kertasi.

– En ole saanut mitään perusteluita, minkä takia tällainen päätös tehtiin. En tietenkään ymmärrä tällaista, mutta eihän se minun asiani ole. Teen vain työtäni, ja sillä siisti. Osakilpailuvoitto on ilman muuta tärkeä, mutta toivotaan, ettei se vuoden lopussa muuta kokonaistilannetta. Se tietysti harmittaa hirveästi, jos joku muu on neljä pistettä edellä. 

Mäkinen viittasi siihen, että kaudella 1995 voitosta sai 20 pistettä, kakkossijasta 15.

Kesken haastattelun kartturin ovesta työntyi sisään tuttu hahmo. Kankkunen kurottautui kohti Mäkistä Toyotan punaisessa toppatakissa ja vaaleansinisessä pipossa.

– No, ei maha mittään, Kankkunen virnisti Mäkiselle ja sai tämänkin hymyilemään.

– Mites teidän kävi? Mäkinen kysyi.

– Mie voitin kaksi sekuntia, Kankkunen hymähti.

Hän lähti päätöspäivään yli puolen minuutin päässä tallikaveristaan Didier Auriolista, mutta nousi sunnuntain aikana ranskalaisen edelle.

– Hyvä, p**kele! Toi oli kova, hyvä hyvä, Mäkinenkin innostui ja kopautti Kankkusta käsivarteen.

Kaidesoja käytti tilanteen hyväkseen ja nappasi myös Kankkusen haastatteluun mukaan.

– Tiedän, miltä tällainen tuntuu. Ei sitä tarvitse minulta kysyä. Kyllä minä olen sen kokenut. Tallimääräykset on tallimääräyksiä, niille ei mahda mitään. Tässä tilanteessa ihmettelen sitä erittäin suuresti, koska siinä ei minusta ollut mitään järkeä. Tommi ajaa täyttä MM-sarjaa ja maailmanmestaruudesta. Kaikki pisteet on tärkeitä, Kankkunen linjasi neljän MM-tittelin kokemuksella.

Myös Cowan oli myöhemmässä haastattelussa pahoillaan Mäkisen puolesta.

– Tuntui sairaalta, että minun täytyi tehdä niin, mutta minun yksinkertaisesti täytyi tehdä niin. Se oli ammatillinen päätös. Uskon, että kuljettajat ymmärtävät sen lopulta. Tommi saa vielä tilaisuutensa. En unohda tätä.

"Eihän se naurattanut"

Kenneth Eriksson saavutti urallaan kuusi MM-rallivoittoa. Niistä kolme tuli Ruotsissa. KUVA: All Over Press. imago/WEREK/ All Over Press

Keskiviikkoiltana, tasan 25 vuotta edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen Mäkinen vastasi MTV Urheilun puheluun.

Kun käy ilmi, että puheenaiheena on vuoden 1995 Ruotsin ralli, Toyota-pomoa alkaa naurattaa.

– Joo, muistan kyllä, mitä siellä kävi. Se jäi hyvin mieleen, ja eihän se silloin naurattanut yhtään, Mäkinen kertaa.

– Se oli eka vuosi Mitsubishillä, ja mulla meni kohtuullisen hyvin. Montessa olisi ollut mahdollista olla peräti kolmantena, mutta viimeisenä päivänä särkyi keskilukko, ja Juha pääsi viimeisellä pätkällä ohi. Sitten Ruotsin ralli siihen päälle. Vaikka jäinkin kakkoseksi, taisin kuitenkin johtaa MM-sarjaa kahden ekan kisan jälkeen. Ei se tietenkään tuntunut sillä kohtaa hyvältä hiljennellä.

Vaikka Mäkinen oli Ruotsin rallin sunnuntaipäivänä selkeästi Erikssonia nopeampi, se ei varsinaisesti johtunut siitä, että hän olisi halunnut jotenkin näyttää; olosuhteet olivat vain hänen puolellaan.

– Kenneth putsasi jälkeä, kun oli tullut niin paljon lunta. Eihän mun tarvinnut ajaa edes kovaa, niin ajoin heti paljon kovempaa kuin hän.

Myöhemmät tekniset murheet ja omat virheet johtivat – Mäkisen kannalta onneksi – siihen, ettei Ruotsin-voiton menettäminen maksanut kaudella 1995 sen enempää. Nerokkaasta turbohuijauksesta narahtaneen Toyotan hylkäyksen johdosta MM-viitoseksi sijoittunut Mäkinen hävisi mestaruuden vieneelle Colin McRaelle 52 pistettä, ja tallikaveri Erikssonin kolmossijakin oli 10 pisteen päässä.

Tiukka linja

Seuraavaa voittoaan Mäkinen joutui odottamaan aina seuraavan vuoden Ruotsin ralliin asti, ja sitten niitä tulikin neljään vuoteen kaikkiaan 18. Siinä sivussa Mäkinen saavutti neljä maailmanmestaruutta.

25 vuoden takaiset kokemukset eivät varsinaisesti enää kummittele mestarin mielessä, mutta sen hän sanoo suoraan, että häneltä on turha odottaa Toyotan tallipäällikkönä samanlaisia linjauksia kuin Cowanilta aikanaan.

– En ole heittelemässä joka paikassa tallimääräyksiä, varsinkaan jos on tuollainen tilanne, että menee mahdollisesti jopa voitto ja kovaa kisaa on takana. Se on kuljettajalle huomattavan paljon kovempi isku kuin sivusta katsottuna ymmärtääkään, että mitäs siitä, kun vaihdetaan paikkaa. Kun on ajanut kilpaa ja keskittynyt täysillä, voiton tuottama fiilis on sellainen, että jos sen joku menee muuttamaan jotenkin, se on erittäin, erittäin epämiellyttävä tilanne.

– Annan mieluummin kuljettajien keskenään katsoa, miten he ajelevat, kunhan eivät hölmöile turhanpäiten. Tiedän sen kuljettajana, että se (voiton menettäminen tallimääräyksellä) ei ole missään nimessä mukavaa. Mieluummin annan kuljettajien itse ajatella, ja kyllähän meillä sillä tavalla onkin monesti katsottu ja puhuttu, että antakaa mennä vaan, mutta järki päässä.