Hallitus valmistautuu jälleen kehysriiheen. Päätöstä on edeltänyt vilkas keskustelu sopeutuksen määrästä sekä hieman harhaanjohtava paheksunta julkisen sektorin koosta suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kaikki kynnelle kykenevät ovat osallistuneet analysointiin siitä, miten suuri sopeutus nyt olisi tehtävä syömävelan leikkaamiseksi ja miten suuria leikkauksia kannattaa nykyisessä taloussuhdanteessa tehdä. Sen sijaan, että pitäisimme tätä epäsopuna on ymmärrettävä, että juuri näin julkisia asioita tuleekin hoitaa - avoimesti keskustellen ennen päätöksentekoa, jotta kansalaiset, poliitikot ja asiantuntijat kykenevät ottaa kantaa asiaan.
Olennaista olisi kuitenkin pohtia enemmän sitä, miten Suomessa voidaan niin julkista kuin yksityistäkin sektoria uudistaa, jotta menestymme tulevaisuudessa.
Tulevia päätöksiä pohdittaessa tulee muistaa, mitä olemme jo aiemmin päättäneet. Hallituskauden kehysriihissä on jo päätetty varsin suuresta meno- ja verosopeutuksesta, josta iso osa on vielä toteutumassa tämän ja ensi vuoden budjeteissa.
Yhteensä noin 5,5 miljardin euron sopeutus on suuri ottaen huomioon Suomen julkisen talouden tilanteen. Jo nyt toteutettu sopeutus on suuruudeltaan sitä luokkaa, että se heikentää kotimaista kysyntää. Taloustilanteen ollessa näin hauras ei valtion kannata omilla toimillaan tarpeettomasti vaarantaa kysynnän toipumista.
Varsinainen uhka Suomen tulevaisuuden näkymille ei ole juuri tämän tai ensi vuoden alijäämä. Uhka on pitkän aikavälin kestävän talouskasvun, viennin ja julkisen talouden kestävyyden haasteet. Ennen kaikkea yksityisen sektorin romahdus on saatava oikaistua ja luotua mahdollisuuksia elinkeinojen uudistumiselle. Jotkut kokevat ongelmaksi julkisen sektorin ison osuuden bruttokansantuotteesta. Vaikka ajattelisi näin, on silloinkin suomalaisten hyvinvoinnin kannalta parasta nostaa yksityistä kysyntää, ei supistaa julkista.
Julkinen sektori onkin uhan sijaan mahdollistaja hankalassa suhdannetilanteessa. Ylipäätään on kummallinen ajatus, että julkinen sektori olisi yhteiskunnassa negatiivinen voima, kun vahva hyvinvointivaltio on juuri ollut Suomen menestyksen peruspilari. Itse katson, että se tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa.
Kun olemme rehellisiä, myönnämme kaikki, että maailma muuttuu ympärillämme yhä nopeutuvalla vauhdilla. On pohjimmiltaan kysymys siitä, miten tehdään muutoksesta mahdollisimman turvallinen ja hyvä kaikille. Valtio ja kunnat ovat muutoksen pehmikkeet - niiden tehtävä on pitää huolta ihmisistä suurten muutosten keskellä.
Meidän tuleekin etsiä tapoja, joilla julkinen sektori voi tukea ja antaa vauhtia yksityisen sektorin nousulle jaloilleen. Julkisen sektorin tehtävänä on auttaa niitä alueita ja aloja, joilla menee huonosti. Toisaalta taas julkisen sektorin sekä valtionhallinnon pitää huolehtia, että Suomessa on hedelmälliset kasvuolosuhteet uusille aloille, jotka ovat vasta taipaleensa alussa, mutta jotka seuraavina vuosikymmeninä toimivat kansantaloutemme vetureina.
Esimerkiksi valjastamalla julkiset hankinnat uuden ympäristöteknologian tai uusien palveluinnovaatioiden käyttöönottoon edistämme yksityisen sektorien kasvuyritysten edellytyksiä ja kotimarkkinareferenssien saamista.
Suomen tulevaisuus lepää siinä, miten pystymme valjastamaan julkisen sektorin edistämään uuden luomista yksityisellä sektorilla. Julkisen tiedon avaaminen vapaasti kaupallistettavaksi tuo mahdollisuuksia erilaisiin tietoyhteiskunnan palveluihin.
Sähköinen palveluväylä julkisille palveluille tuo tehokkuutta julkisiin palveluihin ja ihmisten asiointiin. Kaavoituksessa ja rakentamisessa on edistettävä vaikkapa kotimaista puukerrostalorakentamista sekä yhteisöllisiä asuinalueita. Jätehuollossa Zen Roboticsin jäterobotit tarvitsevat kotimaisia referenssejä käydäkseen kaupaksi ulkomailla. Pikaraitiotiet Turkuun ja Tampereelle parantavat kaupunkien elinkeinojen ja palvelujen vetovoimaa ja lisäävät viihtyisyyttä.
Liian usein julkinen sektori tilaa sitä mitä aina ennenkin on tehty. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä, miten uusilla ratkaisuilla saamme tehokkaamin hyvinvointipalveluja suomalaisille, kysyntää yksityisille innovaatioille ja ratkaistua globaaleja megatrendejä, kuten ilmastonmuutoksen hillintää ja muita ympäristöongelmia.
Tärkeämpää kuin leikkaaminen orastavan kasvun aikana on nyt luoda eväät ja olosuhteet uudelle kasvulle. Heikentämällä kotimaista kysyntää ei tulla saavuttamaan tätä tavoitetta. Voimme nostaa yksityisen sektorin uuteen nousuun, joka on myös tärkein tekijä valtiontalouden kestävyysvajeen korjaamisessa.