Kadonneen Teemun ruumis löytyi katukaivosta – tapausta oli tutkittu tappona kuukausia: "Vahvin näyttö oli sille rikokselle"

Poliisi ryhtyi selvittämään katoamista perinteisin keinoin, jossa kysellään tapahtumista läheisiltä, luetaan somepäivitykset ja selvitetään puhelintiedot.

Helsinkiläisellä Teemu Koskisella oli rikostaustaa ja kaveripiiriin kuului huumeiden käyttäjiä. Myös Koskisella oli päihdeongelma.

Avunpyyntö viikko ennen katoamista

Tapauksessa paljastui kuitenkin pian outo piirre. Viikkoa ennen katoamisilmoitusta Koskinen oli soittanut hätäpuhelun, jossa hän pyysi apua ja kertoi pakenevansa autolla liikkuvia takaa-ajajia.

Puhelu paikantui tienristeykseen pientaloalueelle Järvenpään Peltolantien ja Ruistien risteyksen lähettyville. Koskinen myös kertoi puhelussa olevansa Peltolantiellä.

Koskinen soitti kerran. Kun hätäkeskus yritti soittaa takaisin, puhelimeen ei enää vastattu. Hätäpuhelu oli viimeinen havainto miehestä.

– Hätäpuhelusta välittyi sellainen kuva, että henkilöllä oli oikeasti hätä, rikoskomisario Sanna Springare keskusrikospoliisista kertoo. Hätäpuhelusta sai vaikutelman, että tapaukseen voisi liittyä rikos.

Poliisi sai kuulla myös, että Koskista oli uhattu. Juttua ryhdyttiin tutkimaan tappona.

– Syy epäillä rikosta on aika matalalla. Kun kyse on epäillystä taposta, selvittämisintressi on suuri. 

Katoamispaikan lähistöllä oli levottomaksi kuvattu entinen päiväkoti, jossa liikkui muita huumeidenkäyttäjiä. Koskisen kerrottiin olleen kellertävässä puutalossa muiden ihmisten seurassa vähän ennen hätäpuhelua.

– Useampi ihminen oli nähnyt hänen tunnin sisällä.

Aluksi poliisille puhuttiin, että Koskinen olisi lähtenyt paikan päältä. Myöhemmin puheet muuttuivat kovemmiksi. Niiden mukaan Koskinen olisi surmattu ja paloiteltu lähellä sijainneessa talossa.

Kertomusten mukaan surmatapa olisi ollut joko lapasesta lähtenyt pahoinpitely, ampuminen tai tahallinen autolla yliajo. Erityisesti viimeinen kiinnosti poliisia, koska Koskinen oli hätäpuhelussa kertonut jahtaavista autoista. 

"Ei voi menettää toivoa"

Tutkinta jatkui, eikä juttu lähtenyt selviämään. Helmikuussa 2020 Krp julkisti katoamisesta tiedotteen. 

Tutkintaryhmä pohti vaihtoehtoja henkirikokselle. Olisiko voinut tapahtua onnettomuus, itsemurha tai olisiko Koskinen kadonnut omasta tahdostaan uhkauksien takia?

– Kaikkein vahvin näyttö oli sille rikokselle, Springare kertoo.

– Se oli niin vahvaa, että tappotutkintaa jatkettiin, vaikka vainajaa ei löytynyt.

Tutkinnassa oli kaikkiaan kahdeksan epäiltyä, joista kolme oli vangittunakin. Tutkinnassa käytettiin pakkokeinoja. Epäiltyjä ja todistajia kuulusteltiin. Vihjeitä oli, mutta näyttöä ei. Ruumis puuttui. 

Juttu pysyi pimeänä.

– Kyllähän niitä kysymyksiä omasta toiminnasta tulee jossain vaiheessa. Olenko toiminut oikein? Olenko ottanut kaikki asiat huomioon? tutkinnanjohtaja Springare kertoo.

– Onneksi minulla oli hyvä tiimi. Tätä tutkittiin noin puoli vuotta, mikä on lyhyt aika. Siinä ajassa ei voi menettää toivoa, vaan tutkintaa jatkettiin sitkeästi.

Ruumiin puuttuminen oli hankala asia.

– Yleisesti voi todeta, että ruumis on henkirikostutkinnassa hyvin keskeisessä asemassa. Ruumis puhuu poliisille paljon. Kuolinsyy, kuolinaika, vammat ja päällä olevat vaatteet ovat hyvin tärkeitä seikkoja. 

Paluu nauhaan

Poliisi palasi hätäkeskusnauhaan ja sen taustaääniin.

– Se ei ollut äänitutkimusta, vaan tutkijat tekivät omia havaintojaan.

Krp:n tutkijat tulkitsivat, että taustalta kuuluisi veden ääntä. Siitä syntyi kysymys voisiko kadonnut olla tekemisissä veden kanssa. He palasivat paikalle, johon hätäpuhelu oli paikantunut.

– Sitten risteyksen lähettyviltä löytyi oja.

Lue myös: Jaanan poika Niku Patronen, 19, katosi kaveriporukan reissulla – mitä tapahtui ruotsinlaivalla 14 vuotta sitten? Yksi poliisin lause on juurtunut surun murtaman äidin mieleen

Oja päättyi viemäriaukkoon, josta ihminen mahtui. 

Paikkaa tutkittiin useamman kerran. Lopulta Krp:n dekkarit ryömivät viemäriin tutkimaan sitä tarkemmin. Se oli ratkaisevaa, koska sieltä löytyi lompakko, jossa oli Teemu Koskisen kortteja.

– Siitä selvisi, että kadonnut henkilö oli ollut tässä paikassa tai lompakko oli heitetty sinne jälkikäteen.

Poliisit kokeilivat soittaa puhelimella viemärin sisältä. Sieltä puhelu ei enää yhdistynyt.

Ruumis löytyi 11. kesäkuuta

Järvenpään kaupungilta poliisi sai tiedon, että sadevesiviemäristö alueella on peräti 800 metriä pitkä. Kesäkuussa putkistoa ryhdyttiin tutkimaan Järvenpään kaupungin robottikameralla, joka on tarkoitettu viemärien kunnon tutkintaan.

– Siellä on erilaisia sakkakaivoja ja tarkastuspisteitä välissä, Springare sanoo.

Tutkimuksissa selvisi myös, että viemärien tarkistuskansien kohdalta sieltä ei ulos pääse. 

– Ne eivät ihmisvoimin nouse. Esimerkiksi tarkistuspisteiden avaaminen ylipäätään vaatii erikoistyökalun. 

Kun katoamispaikasta putkea oli edetty neljäsataa metriä, poliisit pohtivat, kannattiko viemärin etsintää jatkaa, koska tulosta ei näyttänyt tulevan.

– Jos olisimme lopettaneet siihen, niin olisi jäänyt kysymysmerkki. Viemärin tutkinta päätettiin tehdä loppuun.

Etsintä toi lopulta tuloksen, kun robottikamerasta havaittiin ruumis.

Koskinen löytyi 11. kesäkuuta 2020 eli lähes päivälleen seitsemän kuukautta katoamisen jälkeen Peltolantien ja Salpatien risteyksestä. Se nostettiin siinä sijaitsevasta tarkistuskaivosta.

Ei sittenkään henkirikos

Löytöpaikasta on noin 650 metriä paikkaan, josta Koskinen oli viemäriin mennyt. Poliisin epäilyn mukaan viemärin virtaus oli siirtänyt ruumista. 

– Vaikea sanoa, missä vaiheessa hän on kuollut. Katoaminen tapahtui marraskuussa, jolloin oli kylmää. Tunnelissa oli märkää ja paljon vettä, Springare toteaa.

Oikeuslääkäri tutki ruumiin, josta kyettiin päättelemään se, ettei kyse ollut henkirikoksesta. Vainajasta kyettiin päättelemään, etteivät puheet surmaamistavoista ja paloittelusta olleet totta. Tutkinnassa ei selvinnyt miksi henkirikoshuhuja oli levitelty.  

Lue myös: Mitä tapahtui Porvoossa kadonneelle lähihoitajalle? Olga haki sairaanhoitajan opintoihin vielä samana päivänä kun katosi

Koska henkirikostutkinta muuttui salassa pidettäväksi kuolemansyyn tutkinnaksi, Springare ei voi kertoa kuolinsyytä. 

Poliisi pohti vaihtoehtoja ja päätyi siihen, ettei kyse ollut rikoksesta. Poliisi pohti sitäkin, että olisiko joku pakottanut Koskisen viemäristöön, mutta mikään ei tukenut sellaista johtopäätöstä. 

– Sellaista viitettä ei tullut, että häntä olisi oikeasti jahdattu. 

Kun Koskinen oli kuollut, häneltä ei voitu kysyä syytä siihen, miksi hän oli viemäriputkeen mennyt. Mitä ilmeisimmin hän oli huumeiden vaikutuksen alaisena kuvitellut häntä jahdattavan ja ryöminyt pimeässä marraskuun illassa piiloon viemäriputkeen ja edelleen syvemmälle sinne.

Tappo ei siis lopuksi ollutkaan tappo.

– En muista tapausta, että olisin tutkinut henkirikosta, joka ei olekaan henkirikos. Enemmän on sellaisia tapauksia, jossa tehdään normaalia kuolemansyyn tutkintaa ja siinä ilmenee seikkoja, joiden perusteella asia onkin rikos.

Tapaus saatiin kuitenkin päätökseen.

– Vainajan löytyminen on ehkä tärkeämpää kuin rikosvastuun toteutuminen. Huoli kadonneesta on omaisilla ja tuttavilla suuri. Vainajan löytyminen on erittäin tärkeä asia, Springare sanoo.

Katso kaikki Rikospaikan jaksot mtv-palvelusta. Ohjelma jatkuu jälleen syyskuussa 2021.