"Minulle on itsestäänselvyys lähteä etsimään, kun joku on kadonnut. Oli se sitten pikkulapsi, dementoitunut vanhus tai terve marjastaja."
Rajala sai sunnuntaina hälytyssoiton. Hämeenlinnan Maanpuolustusnaisia kaivattiin apuun etsimään Janakkalan Turengissa kadonnutta 3-vuotiasta.
– Pikkutytön ollessa kyseessä kaikki sanoivat, että lähdemme todellakin ja niin pian kuin mahdollista. Paikalle päästyä menimme johtopaikalle ja ilmoitimme, että tällainen ryhmä on tullut, Rajala kertoo.
Hämeenlinnan maanpuolustusnaiset kuuluvat Hämeenlinnan alueen Vapepaan.
– Minä ryhmänjohtajana soitan jäsenille, että kuka pystyy lähtemään. Mikään pakko ei ole näihin Vapepan hälytyksiin lähteä. Ne lähtevät, jotka pystyvät, Satu Rajala tarkentaa.
Satu Rajala haluaa auttaa, kun ihmisiä katoaa. Viimeksi hän oli mukana etsimässä pikkutyttöä Turengissa.
Satu Rajala on etsinyt kadonneita jo 15 vuoden ajan.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on 50 järjestön ja yhteisön muodostama vapaaehtoisten auttajien verkosto, joka toimii koko Suomessa. Vapaaehtoiset ovat mukana hälytysryhmissä, jotka hälytetään tarpeen tullen auttamistehtäviin.
– Etsinnän tulos on helpotus kaikille osapuolille. Saadaan etsintä päätökseen. Näin saa itselleenkin kannustusta, että lähtee seuraavankin kerran mukaan, Rajala sanoo.
Turengissa auttoi poikkeuksellisen monta
Turengissa pienen lapsen etsinnöissä oli mukana kaikkiaan parisataa henkeä.
– Täytyy sanoa, että en muista vastaavaa tilannetta, että olisi ollut näin paljon ihmisiä. Aina, kun pieni lapsi on kyseessä, lähdetään helpommin etsimään. Tästä tiedotettiin myös tosi paljon mediassa, mikä teki varmasti sen, että paikalla oli paljon turenkilaisia ja väkeä lähialueilta.
Etsinnöissä pitää aina varautua myös siihen, että kadonnutta ei löydetä hengissä. Pienen lapsen kuolema herkistää erityisesti.
– Tosi pahalta tuntui ja kaikilla oli kyynel silmässä. Tässä tilaisuudessa pidettiin hiljainen hetki tytön muistoksi. Muistutimme, että jälkipuintitilaisuus järjestetään mahdollisimman pian. Meillä tilaisuus on tiistaina. Ei saa jäädä asiaa yksinään miettimään, Rajala muistuttaa.
Useimmiten etsintä päättyy onnellisesti
– Onneksi positiivisia tapauksia on ollut enemmistö. Mitä aikaisemmin lähdetään hakemaan, niin sitä todennäköisempää, että kadonnut löydetään hengissä.
Satu Rajalalle on jäänyt mieleen erityisesti muutama tapaus, jotka saavat hymyn huulille.
– Ensimmäisenä tulee mieleen, kun pikkupoika oli kateissa. Häntä ryhdyttiin etsimään. Etsijöiden piti mennä johtopaikalle, jonne pikkupoika veti fillarilla pihaan ja kysyi: Mitä te oikein teette? Mitä täällä tapahtuu? Se oli sellainen huikea juttu. Poika, jota etsimme, olikin siinä, Rajala naurahtaa.
– Itse olen ollut löytämässä yhden nuoren miehen tieltä. Sitten melkein löysin yhden hiihtäjän. Sanotaanko näin, että hävisin niukasti. Etsimme kadonneita aina ryhmissä.
Ystäviä ja uusia taitoja
Vapepan verkosto kattaa koko maan. Hälytysryhmiä on yli 1300 ja vapaaehtoisia lähes 22 000.
– Kaikista helpoin tapa liittyä on, että menee sivulle vapepa.fi ja etsii sieltä jäsenjärjestöt, jotka ovat jo Vapepan jäseniä. Sitten ottaa paikalliseen yhdistykseen yhteyttä ja ilmoittaa, että haluaisi lähteä hälytysryhmään mukaan. Se on helpoin tapa, Satu Rajala kertoo.
– Yksittäisiä ihmisiäkin otetaan mukaan Vapepan toimintaan, mutta paljon helpompaa on, että se olisi organisoitu yhteistö.
Satu Rajala sanoo, että etsinnöissä mukana olemisesta tulee hyvä mieli. Toiminta on tuonut myös paljon uusia ystäviä ja taitoja.
– Kyllä se on antanut paljon uusia tuttuja, yhteistyökumppaneita, verkostoitumista. Hämeenlinnan alueen Vapepaan kuuluu monenlaisia yhdistyksiä. Itse olen maanpuolustusasioissa mukana, niin maanpuolustusjärjestöt ovat tuttuja, mutta täällä on ihmisiä Autoliitosta radioamatööreihin ja kaikkea muuta vastaavaa. Uusia asioita oppii, kun on tällaisessa mukana, Rajala sanoo.