Kahden lapsen äiti muistuttaa, että hymyn taakse voi kätkeytyä suurta tuskaa.
Viime kesänä seinäjokelainen Ida Niemelä, 27, puhui työterveyshoitajan kanssa syömisestä. Syömisen kanssa oli vaikeuksia – se ei ollut ollut helppoa pitkään aikaan.
Ida muistaa tunteneensa masennuksen ja huonommuuden tunteita pienestä pitäen, ensimmäisestä luokasta asti. Huono olo näkyi syömisessä. Oksentelu alkoi 11-vuotiaana ja syömishäiriö mustasi koko yläasteajan. Pian synkkään seuraan liittyivät masennus, itsetuhoisuus ja ahdistus.
Ida ei koskaan hakenut apua aaltoilevina mutta jatkuvina ilmeneviin ongelmiinsa. Hän yritti lakaista niitä maton alle ja peitti solmussa olevan mielen hymyilevillä kasvoilla.
– Tunnustin hänelle [työterveyshoitajalle], mitä olin piilotellut jo vuosia, Ida kertoo.
Hoitaja kirjoitti Idalle lähetteen syömishäiriöyksikköön. Siellä hän vastasi masennuskyselyyn, jonka tulokset olivat karua luettavaa: Ida sai pisteitä yli vakavan masennuksen rajan.
– Seuraavana päivänä olin sitten masennuslääkereseptin kanssa sairaslomalla, joka jatkuu edelleen.
Lue myös: Yhdeksän yllättävääkin masennuksen merkkiä – osaisitko yhdistää?
Hymyily ja oireiden peittely kääntyi itseä vastaan
Ida sanoo, että hymyily ja oireiden peittely on ollut hänelle voimavara. Kuva Idan kotialbumista.
Sittemmin Ida on saanut useita diagnooseja. Ahmimishäiriö, vaikea-asteinen masennus, epävakaa persoonallisuus. Keskittymishäiriö adhd:ta epäillään.
Idan mielenterveysongelmia on hoidettu osastojaksoilla sekä avohoidossa. Tällä hetkellä Idan masennusoireita yritetään lievittää aivojen tasavirtastimulaatiolla, joka on lievä sähköhoidon muoto. Helmikuussa alkavan dialektisen käyttäytymisterapian toivotaan auttavan epävakauteen.
Epävakaa persoonallisuushäiriö tuntuu vieneen lääkäreiden huomion. Ida kertoo, että kun hän pyysi päästä kotoa osastolle hoitoon, pyyntö torpattiin. Jälkikäteen hän sanoo lukeneensa Omakannasta, että ”potilas hymyilee eikä vaikuta masentuneelta”.
– Hymy ja oireiden peittäminen on ollut mulle se voimavara, jolla pysyn kasassa. Se on kääntynyt mua vastaan, Ida sanoo.
Lue myös: Epävakaa persoonallisuushäiriö sekoitti Riikan elämän vuosiksi – "En uskaltanut puhua harhoistani"
Lapsi kutsuu äidin sairautta "aivoväsymykseksi"
Aina Idakaan ei jaksa hymyillä. Toisinaan kahden lapsen äiti käy ylikierroksilla, jaksaa mennä ja touhuta. Sitten virta loppuu ja Ida väsähtää sängynpohjalle.
– Pian 5 vuotta täyttävä pienempi lapsi on itse keksinyt, että mun sairauden nimi on aivoväsymys, Ida sanoo.
Ida kertoo mielenterveysongelmistaan avoimesti sosiaalisessa mediassa. Jos kuva ei näy, voit avata sen tästä.
Vanhempi ekaluokkalainen lapsi on puhunut koulukuraattorin kanssa äidin väsymyksestä – sellaisena mielenterveysongelmista on kotona puhuttu. Ida uskoo, että kuraattori pystyy selittämään asian lapselle paremmin. Äidin voimat menevät omaa päätä vastaan taistelemiseen, ettei vajoa pohjalle ja sitäkin syvemmälle.
– Lapset ovat ainoa syy, minkä takia ylipäätään tsemppaan.
Idan oma äiti auttaa tytärtään selviytymisessä. Myös puolisolta saa paljon tukea ja apua. Kun Idan vointi romahti syksyllä, mies otti päävastuun kaikesta, mitä kotona tapahtuu.
– Ei tämä läheisillekään mikään helppo paketti ole, Ida toteaa.
Lue myös: Kun muut lapset leikkivät pihaleikkejä, Annika, 10, maksoi perheen laskuja – kertoo nyt, millaista on elämä masentuneen äidin varjossa
Hymyn taakse voi kätkeytyä suurta tuskaa
Ida on kärsinyt mielenterveysongelmista pitkään eivätkä diagnoosit tulleet yllätyksenä. Ne saivat kuitenkin palaset loksahtamaan pakoilleen ja antoivat nimen vuosia vaivanneille ongelmille.
Hoidosta olisi varmasti hyötynyt aiemminkin, mutta Ida ei ole varma, olisiko hän kyennyt ottamaan silloin avun vastaan. Hän suojeli itseään vuosia sysäämällä ongelmat sivuun. Kun ammattilainen huomautti asiasta, ei hän voinut enää tapella vastaan.
Sairausloma on pakottanut pysähtymään ja keskittymään itseen. Ida käsittelee sisäisiä solmujaan blogissaan. Hän muistuttaa, ettei mielenterveys ole tabu.
– Hymyllä voi peittää jotain ja yrittää olla kasassa. Vaikka ihminen hymyilee, et voi tietää, miltä hänestä oikeasti tuntuu.