Virginiassa eilen tapahtunut kahden toimittajan murha herätti jälleen vaatimuksia aselakien tiukentamiseksi Yhdysvalloissa. Teossa kyse on myös kaikkialla läsnä olevasta sosiaalisesta mediasta, jota on mahdotonta hallita, toisin kuin aseidenkäyttöä.
Vester Lee Flanagan ampui entiset työtoverinsa Roanokessa Virginiassa kylmäverisesti suorassa tv-lähetyksessä. Tämä ei kuitenkaan ollut ennen näkemätön tapaus.
Yhdysvalloissa erityisesti muistetaan, kuinka yökerhon omistaja Jack Ruby ampuu Lee Harvey Oswaldin 24.11.1963 Dallasissa tv-kameroiden pyöriessä suorassa lähetyksessä. Oswald puolestaan oli ampunut presidentti John F. Kennedyn kaksi päivää aiemmin.
Rubyn motiiveja pohditaan yhä. Flanaganin motiiveiksi arvellaan tässä vaiheessa muun muassa narsismia, mielestään kokemaansa työpaikkakiusaamista ja rasismia.
Virginian tapaus levisi räjähdyksenomaisesti perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa, mikä oli Flanaganin tarkoitus.
Hän tiesi että ampuminen suorassa tv-lähetyksessä jo sinänsä näkyy ja herättää kauhistusta, eikä sitä voida tekohetkellä estää tai sensuroida millään tavoin. Flanagan tiesi myös, että kyseinen tallenne leviää muiden uutiskanavien juttuihin televisiossa ja netissä, mikäli nämä vain sen päättävät näyttää.
Toisin kuin televisiossa, sosiaalisessa mediassa portinvartijana toimiminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.
Kauhistelu ja pelko myyvät
Flanagan tiesi että kauhistelu, väkivalta ja pelko myyvät. Hän kuvasi tekonsa omalla älypuhelimellaan ja latasi videon Facebookissa ja Twitterissä luomilleen tileille. Twitterissä tili kantoi nimeä Bryce Williams. Sillä nimellä hän esiintyi WDBJ-televisioaseman toimittajana. (Toisen nimen käyttäminen julkisuudessa ei sinänsä ole tavatonta Yhdysvalloissa. Esimerkiksi monet näyttelijät ja muusikot käyttävät artistinimiä.) Joidenkin arvioiden mukaan Flanagan rakensi Twitter-profiiliaan viesteineen ja kuvineen tulevaa tekoaan ajatellen.
Flanaganin tileiltä toimittajat, uteliaat ja kauhistelevat kävijät jakoivat videota eteenpäin. Some-tileillään hän myös selitti tekoaan. Ennen kuin tilit suljettiin, video oli jo tehnyt Flanaganin näkökulmasta tehtävänsä, ja materiaalia on käytännössä mahdotonta poistaa kokonaan netistä.
Narsismia ja kuuluisuuden hakemista
- Kyseessä ei ole massamurha sinänsä, määritelmällisesti, mutta (tekijä halusi) rikokselle selkeästi huomiota. Teknologia helpotti tätä, mutta teon takana on huomion keräämistä, narsismia, ja kuuluisuuden etsimistä", sanoo New York Times -lehdelle Jean Twenge, San Diego State -yliopiston psykologian professori.
- Voi kuvitella, miten ennen vanhaan esimerkiksi (mm. pankkiryöstöjä tehnyt pari) Bonnie ja Clyde olivat varmasti iloissaan kun pääsivät sanomalehtiin. Nyt he (rikolliset) ottavat kaiken omiin käsiinsä. He julkistavat jutut itse. Se on masentavaa. Kun ihmiset alkavat (laittaa rikollisia tekojaan sosiaaliseen mediaan), se alkaa houkuttaa myös muita, ja siitä tulee tavanomaista, sanoo hänen kollegansa Keith Campbell Georgian yliopistosta.
Monet Yhdysvalloissa joukkomurhia tehneet retostelivat teoillaan sosiaalisessa mediassa. Islamilainen äärijärjestö Isis tietää sen voiman ja käyttää sitä niin rekrytoinnissaan, propagandassaan kuin psykologisessa sodankäynnissään.
Kun lentokoneet iskeytyivät World Trade Centeriin 11. syyskuuta 2001, tekijät tiesivät että New York on paitsi symbolinen kohde, myös sen, että suurkaupungissa oli ihmisiä, joilla oli välineitä tallentaa iskut ja niiden välittömät seuraukset, vaikka kännykkäkamera ei tuolloin vielä ollut jokamiehen laite.
Flanagan oli kirjoittanut Twitter-tilillään muun muassa näin: "Olen ollut ihmisruutitynnyri jonkin aikaa...vain sanoakseni PUM!!!! milloin tahansa." Viesti vahvasti vihjaa, ettei teko tapahtunut hetken mielijohteesta.