Yksittäisistä oikeustapauksista ja niissä annetuista tuomioista keskustellaan runsaasti verkkouutisten kommenteissa ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Tietoa tuomioista on helppo saada klikkaamalla auki tunteita herättävä otsikko, eikä varsinaiseen tuomiotekstiin perusteluineen tarvitse tutustua, kirjoittaa käräjätuomari Petra Spring kolumnissaan.
Kommentit ovat valtaosin negatiivisia, ja niistä saa helposti kuvan, että tuomioistuinten ja tuomareiden käsitys oikeasta ja väärästä on täysin erkaantunut muun väestön näkemyksistä. Tällainen vieraantuminen vallitsevasta oikeudenmukaisuuskäsityksestä olisi hyvin huolestuttavaa.
Tutkimus kartoitti mielipiteitä
Maan nykyinen hallitus kirjasi hallitusohjelman yhdeksi tavoitteeksi sen varmistamisen, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua ja ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen.
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutilta tilattiin tutkimus siitä, miten kaukana käräjätuomareiden ja muun väestön näkemykset rangaistuksen tasosta ovat. Tutkimusta varten haastateltiin 192 käräjätuomaria ja 1 251 muuta väestöä edustavaa henkilöä.
Tutkimustulokset julkaistiin tutkija Juha Kääriäisen raportissa "Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat".
Tutkimus oli toteutettu vakavuusasteeltaan vaihtelevien, eri rikoksia koskevien esimerkkitapausten avulla. Vaikka tapauksista ja niiden taustoista kerrottiin verraten niukasti, tietoa annettiin enemmän kuin päivittäisessä uutisvirrassa yleensä. Väestöhaastattelussa annettiin tietoa myös Suomessa käytössä olevasta rangaistusjärjestelmästä.
Väestön ja tuomareiden näkemykset melko yhteneväisiä
Tutkimuksen mukaan väestön ja tuomareiden näkemykset tapausten vakavuusjärjestyksestä olivat varsin yhteneväiset.
Rangaistuksen lajin (sakko vai vankeus) valinnassa sekä valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä väestö olisi tuominnut jonkin verran ankarammin kuin tuomarit, eli valinnut hieman useammin vankeuden kuin sakon ja tuominnut vankeuden useammin ehdottomana.
Rangaistuksen mittaamisessa tuomarit olisivat kuitenkin tuominneet viidessä tapauksessa seitsemästä pidempiä tuomioita kuin väestö keskimäärin.
Kaiken kaikkiaan erot jäivät vähäisiksi. Tutkimuksen mukaan mitään yleistä ja yhtenäistä kansan oikeustajua ei myöskään ollut löydettävissä, vaan maallikoiden näkemyksissä oli tapauksesta riippuen eriasteista hajontaa.
Edellä mainittu tutkimus koski ainoastaan rikoksista määrättäviä rangaistuksia, eli riita- ja hakemusasiat jäivät sen ulkopuolelle. Myöskään näytön arviointiin liittyviä kysymyksiä ei käsitelty.
Käräjätuomarin näkökulmasta tärkein tutkimustulos oli, että kun maallikoille ja tuomareille annettiin samat rikoksia ja niiden taustoja sekä rangaistusasteikkoja koskevat tiedot, suuria eroavuuksia ei ollut sillä, kuinka moitittavana tekoa pidettiin ja minkälaista rangaistusta pidettiin oikeudenmukaisina.
Asenteet eivät selitä eroja
Väestön ja tuomareiden vastauksissa olevia eroja eivät siis selitä erilaiset asenteet tai erot "oikeustajussa" vaan tuomareiden tuntemus lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä.
Maallikoille ei tutkimuksessa esimerkiksi annettu tietoa tuomioistuimia yksittäistapauksessa sitovasta rangaistuskäytännöstä, jonka taustalla on yhdenmukaisen kohtelun vaatimus. Tietoa ei myöskään annettu siitä, että vallitsevan oikeuskäytännön mukaan ensikertalaisen alle kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus on tuomittava ehdollisena, jollei tälle ole laissa säädettyjä esteitä.
Lohdullista on myös, että kun samassa tutkimuksessa kysyttiin, mitä ihmiset odottavat tuomarilta, tärkeimpänä pidettiin tuomion perustumista käsiteltävänä olevan asian erityispiirteisiin ja tuomarin asiantuntemukseen. Lisäksi tuomarin toiminnalta odotetaan puolueettomuutta, oikeudenmukaisuutta ja riippumattomuutta.
Kaikkein vähiten odotettiin, että tuomari olisi ankara tai tietoinen julkisesta mielipiteestä.
Luottamus oikeuslaitokseen korkea
Luottamus tuomioistuimiin ja oikeuslaitokseen on Suomessa edelleen korkealla tasolla.
Yhtenä syynä tälle on varmaankin vastuunsa tunteva ja kokenut oikeustoimittajakaarti, joka mediassa pyrkii antamaan tuomioistuinten toiminnasta oikeaa tietoa, vaikka kaupallisuus näkyy etenkin uutisten otsikoinnissa.
Luottamuksen ylläpitoa ei voi kuitenkaan sysätä pelkästään median vastuulle. Enää ei myöskään voida piiloutua tehtyjen tuomioiden taakse ja viitata ainoastaan tuomioiden perusteluihin, joiden ymmärtämiseksi tarvitaan monesti juristin tutkinto ja monen vuoden kokemus.
Tietoa halutaan lisätä
Helsingin käräjäoikeus on omalta osaltaan lähtenyt lisäämään sen toimintaa koskevan tiedon jakamista perustamalla erityisen mediaryhmän. Ryhmässä on tiedotusalan ammattiosaamisen lisäksi edustettuna myös tuomareiden asiantuntemus.
Tarkoituksena on antaa tietoa yksittäistapauksiin liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä sekä taustoittaa tuomareiden ja käräjäoikeuden työtä. Samanlaisia ryhmiä ollaan perustamassa myös muihin Suomen käräjäoikeuksiin.
Olen itse mukana Helsingin käräjäoikeuden mediaryhmässä, ja samassa hengessä aion myös jakaa ajatuksiani suomalaisesta oikeuselämästä MTV:n nettiuutisten lukijoille. Tervetuloa mukaan seuraamaan ja keskustelemaan.
Petra Spring on käräjätuomari Helsingin käräjäoikeudessa. Hän yksi MTV.fi:n neljästä uudesta rikos- ja oikeuskolumnistista yhdessä rikosylikomisario Juha Rautaheimon, entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron sekä vakuutusetsivä Christian Rönnbackan kanssa. Kukin heistä kirjoittaa MTV Uutisten nettisivuilla kerran kuussa torstaisin.