Kansainvälisestikin ylistetty oopperalaulaja nähdään tänä keväänä Kansallisoopperan Jenufassa.
Suomen Kansallisoopperan tämän kauden tapaus on tshekkisäveltäjä Leos Janacekin oopperoiden sarjaa jatkava Jenufa, joka lukeutuu 1900-luvun oopperan merkkiteoksiin. Sen nimiroolissa nähdään sopraanotähti Karita Mattila, jolle rooli on jo tuttu oopperalavoilta ympäri maailmaa.
Nyt Mattila iloitsee siitä, että pääsee vihdoin tulkitsemaan Jenufan traagisen tarinan myös rakkaan suomalaisyleisönsä edessä.
Teos kertoo pienen maalaiskylän kolmiodraamasta, mustasukkaisuuden voimasta ja sitä seuraavista järkyttävistä tapahtumista. Mattila tunnistaa Jenufan hahmossa jotain omasta nuoruudestaan.
– Aina niihin pahoihin poikiin ihastui – niitä kunnollisia rupesin katselemaan vasta paljon myöhemmin. Jenufa menee samaan lankaan, mutta hän on sellainen survivor (selviytyjä), sopraano kuvailee.
Mattila kertoi Kansallisoopperan järjestämässä yleisötilaisuudessa, että säveltäjä Janacekin (1854–1928) sävelet iskivät häneen lujaa jo parikymmentä vuotta sitten. Välitön, somerolaissyntyinen oopperadiiva puhuu innostuessaan yhä leveää länsimurretta.
– 1990-luvun alussa veivasin ympäriinsä lähinnä Mozarteja, mutta ihana, nyt jo edesmennyt unkarilainen opettajani Vera Rozsa sanoi, että Jenufa olisi minun roolini. Sitten mää ihastusin tähän tyyliin ja musiikkiin ihan totaalisesti, hän vääntää.
Kielikorvaa, verta ja hikeä
Mattila on opiskellut hartiavoimin tshekin kieltä ja ääntämystä Janacek-roolejansa varten. Suoritus on kerännyt kiitosta muun muassa Euroopan kielitieteilijöiltä.
– Kielikorva, veri ja hiki auttavat. Ohjeeni tshekin ja muidenkin vieraiden kielten suhteen on liioitteleminen naurettavuuksiin asti. Sitten se alkaa todennäköisesti olla aika lähellä hyväksyttävää tasoa, hän neuvoo.
Mattila sanoo, että pyrkii ennen lavalle astumista riisumaan mielestään kaiken muun paitsi roolin.
– Lavalle ei kuitenkaan saa tulla tyhjästä, sillä oopperan kertomuksissa on aina taustansa - täytyy tietää mistä on tulossa ja minne menossa. Sitä ajattelemalla pääsen ainakin itse eroon vääränlaisista jännitystä tuovista ajatuksista, esimerkiksi esityksen laulullisesti vaikeista kohdista.
(STT – HANNA NISSINEN – MTV VIIHDE)