Maailman legendaarisimpiin lukeutuva oopperatalo Milanon La Scala on kuumentanut viileän Olavinlinnan. Giuseppe Verdin Rosvot-oopperan on La Scalan käsissä rock!
Kolme esitystä myytiin hetkessä loppuun. Huippuoopperan visiitti on voitto ja hieno päätös Jorma Silvastille, joka lopettaa taiteellisena johtajana.
– En epäillyt tätä hetkeäkään. Jos La Scala ei vedä Suomessa oopperayleisöä, niin mikä sitten. Liput vietiin käsistä ja tukijamme varmistivat, ettei tämä ollut minkäänlainen taloudellinen riski. Kyllähän 2,3 miljoonan euron kustannukset tuntuvat suurelta, mutta kiitos erityisesti Aatos ja Jane Erkon säätiölle.
Jorma Silvasti myhäilee onnellisena Olavinlinnan juhlasalissa Rosvot-oopperan ensimmäisen esityksen jälkeen. Yleisö taputti ja hurrasi seisten ainakin 10 minuuttia. Oopperan näyttämötoteutus on sitä tasoa, että tästä oopperasta voi rajoja ylittäen sanoa: Tämä on rock! Heavy rock!
Ohjaajana vihainen mestari
Ohjaaja on brittiläinen oopperanäyttämön guru Sir David McVicar. McVicar on ehdoton ja ärjy persoona, joka ei halua puhua medialle mitään. Juhlasalissa esityksen jälkeen vakavana toteemina seissyt McVicar vastaa toimittajan tervehdykseen vihaisesti tuijottaen.
Rosvot on vihaa, petosta ja väkivaltaa vyöryttävä teos, jonka jylisevät kuoro-osuudet tuntuvat rintakehässä. Toisaalta Giuseppe Verdin sävellystyö on myös kauniin soljuvaa, paikoin operettimaista.
Tähtenä loistaa ainoassa naisroolissa 35-vuotias amerikkalainen, sukujuuriltaan kuubalainen Lisette Oropesa.
Oropesa onkin taiteilijana ohjaaja McVicarin täydellinen vastakohta. Hän tulee hymyillen haastatteluun suoraan lavalta.
Kylmä linna, kuuma yleisö
– Olen kyllä väsynyt, mutta tällainen kivilinna antaa inspiraatiota. Aivan uuden tason kokemus! Eihän tällaista fiilistä synny läheskään aina teatterissa.
Näin puhelee sympaattinen Lisette Oropesa, joka on ensi kertaa Suomessa ja myös ensi kertaa La Scalassa. Hänen huikea koloratuurisopraanonsa on tehnyt hänestä jo maailmantähden, kovin vaatimattoman.
– Ja yleisö! Millainen nostattaja! Nyt oli jo lämminkin. Harjoittelu kylmässä linnassa oli kyllä aika kauheaa. Tulimme Milanosta, jossa oli läkähdyttävä helle.
– Sitten vielä teidän valoisat yöt. Herään aamulla klo 3 ja mietin, että miten täällä voi enää nukkua, kun ei ole pimeää, hän jatkaa.
Komediennen kuolema La Scalan debyytissä
– Tämä on debyyttini Milanossa. Siellä ovat olleet kaikki suuret oopperatähdet. On kunnia ja etuoikeus laulaa La Scalassa. Roolini Rosvoissa on haastava. Pitää laulaa ylös ja alas, nopeasti ja hitaasti, kovaa ja hennosti. Vaikka mitä! Yritän parhaani.
Tässäkin oopperassa Oropesan roolihenkilö kuolee, kuten niin usein tässä taiteenlajissa.
– Huvittavaa, että minähän olen komedienne ja taas kuolen - hyvin vakavassa oopperassa! No minä rakastan klassikko-oopperoita, haluan näitä vaativia rooleja. En ainakaan vielä tavoittele atonaalista nykyoopperaa. Haluan laulaa italiaksi, ranskaksi, saksaksi, mutta en englanniksi. Se on liian moderni kieli oopperalle.
He halusivat heti tänne
Yhteensä 240 La Scalan ooppera-ammatilaista pöllähti Savonlinnaan viime torstaina. Vierailua oli valmisteltu kaksi vuotta.
– Kun menin oopperajuhlien toimitusjohtajan Jan Strandholmin kanssa neuvottelemaan Milanoon, La Scalan johtaja Alexander Pereira alkoi heti vuolaasti kehua omalle henkilökunnalleen Savonlinnaa ja sanoi, että ”sinne mennään”, kertoo Jorma Silvasti.
– No olemme toki tuttuja. Olen ollut laulajana hänen johtamassaan oopperassa Saksassa ja hän on käynyt pari kertaa Savonlinnassa.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Savonlinnassa Pereira toistaa ihastuksensa.
– Tämä on upea paikka, tänne oli päästävä esiintymään, hän lausuu Olavinlinnan auringossa.
Erkon säätiön lisäksi Silvasti kiittelee toista päätukijaa Lähi-Tapiolaa. Ilman yritysten ja muiden mesenaattien tukea tällaisia oopperaelämyksiä ei Suomessa kuultaisi.
Ja seuraavaksi olympialaisiin
– Oopperajuhlat on nyt ottanut ison askelen, ovet ovat auki maailmalle ja tässä flowssa pitää mennä lujaa eteenpäin. Tänne voi nyt saada minkä tahansa ison vierailijan – ja niitähän vielä jäi aika liuta varastoon, myhäilee taiteellisen johtajan pestinsä jättävä Jorma Silvasti.
Mitä juuri 60 vuotta täyttänyt mies, alunperin oopperalaulaja, aikoo nyt vapaaherrana tehdä? Tuletko ensi kesänä Savonlinnaan lomailemaan polvihousuissa?
– Olen sellainen ihminen, että kun siirryn uuteen elämänvaiheeseen, en jää pyörimään vanhaan. Kun tulin taiteelliseksi johtajaksi tänne, lopetin laulamisen. Eipä minua taida oopperassa nähdä ainakaan ensi kesänä.
Miehellä on tähän juuri kesällä 2020 hyvä syy. Hän näet paljastuu myös urheiluhulluksi.
– Tokiossa on ensi kesänä olympialaiset, nauraa Silvasti ja poistuu oopperan kultamitali kaulassaan.