Tiina-Maria Aallon maalausen inspiraationa toimivat näyteikkunoiden mallinuket. – Ei tämä ole protesti. Tämä on näkökulma aiheeseen. Yritän olla liikaa protestoimatta, vaikka toki minultakin löytyy kantaaottavia teoksia, taiteilija sanoo.
– Kun kaupunkia alkaa havainnoida, sieltä löytyy mielettömiä juttuja. Joskus todella hurjiakin. En aloittanut näyteikkunoiden kuvaamista siksi, että ajattelin tekeväni niistä maalauksia. Se oli aluksi sellainen huumorin sävyttämä sivuprojekti: huomasin ikkunan ja otin kuvan. Pian tajusin käsissäni olevan jotain suuremman huomionarvoista, ja aloin kuvata niitä akvarellein, kertoo Tiina-Maria Aalto.
Aalto on valmistunut Turun taideakatemiasta 2012. Hänen KUORI-näyttelynsä helsinkiläisessä Galleria Saimassa esittelee maalauksia, joiden inspiraationa toimivat näyteikkunoiden mallinuket.
– Kävelen kaupungilla, näen mielenkiintoisen näyteikkunan, ota nopeasti kuvan ja palaan siihen myöhemmin. En osaa sanoa, miksi juuri näyteikkunat kiinnostavat. En ole vielä mennyt myymälöiden sisälle. Näyteikkunat ovat kuitenkin yhteistä tilaa, ja näitä on kuvattu ohikulkijan perspektiivistä. Siinä on myös kaupunkiympäristöä, Aalto sanoo.
"Sale. En ole varma, mitä tässä enää myydään."
Aalto kuvaa mallinukkeja, mutta sijoittaa maalauksissaan ihmisen nuken tilalle.
– Kun sen tekee, kuvista alkaa avautua uusia tasoja: kommentteja maailmastamme, millaisessa ympäristössä elämme, millaisia ihmiskohtaloita täällä pyörii. En halua sanoa kenenkään puolesta, mitä nähdä töissä. Itseäni kiinnostavat ilmiöt ja ihmisen kuvaaminen, Aalto sanoo.
"Me totumme näihin maailmoihin"
Kasvottoman mallinuket ovat lähtökohtaisesti melko pelottavia. Ne vain ovat ja tuijottavat – ilman silmiä.
– En ole lähtenyt luomaan nukeille erikseen kasvoja, sillä minua kiinnosta myös kasvottomuus, Aalto kuvaa.
– Me totumme näihin maailmoihin ja nukkeihin. Jos sitä ei ajattele, sitä ei edes huomaa.
Näyteikkunoita on kaikkialla, eikä Aalto suinkaan kuvaa kaikkia. Millainen ikkuna pysäyttää?
– Siinä täytyy olla "jokin". Vähän erilainen tunnelma. Yhteiskunnalliset ilmiöt tulevat sitä kautta. Minulla on työn alla töitä, joissa naiskuvakin menee hurjaksi. Sitä pysähtyy niiden (töiden) ääreen ja tuo sitä esiin. Siihen kiteytyy teoksen tekoprosessi, Aalto sanoo.
"Tämä työ on ollut minulle suunnattoman surullinen, aina. Jokainen voi peilata sitä itse materian, henkilökohtaisuuden tai muun kautta."
Näyttely ei kuitenkaan ole protesti esimerkiksi naiskuvaa vastaan.
– Ei tämä ole protesti. Tämä on näkökulma aiheeseen. Yritän olla liikaa protestoimatta, vaikka toki minultakin löytyy kantaaottavia teoksia. Ennemmin tuon esille ilmiöitä sellaisina, kuin ne ovat, ja jätän vapauden päättää, näkeekö katsoja asian sellaisenaan vai jonakin visuaalisena, Aalto sanoo.
– Olen löytänyt asetelman, joka oli ripustuksen alla, mutta silti näyteikkunassa: alastomia, päättömiä naisahmoja, joiden kädet makasivat maassa. Ja ne olivat kaikki korkokengissä. Se oli keskeneräinen somistus ja siksi sen hyväksyy, mutta se on silti kaupunkiympäristöä.
Aalto kuitenkin toivoisi esimerkiksi realistisempia naisnukkeja.
– Naisnuket ovat osa epärealistista mielikuvaa, jota meille syötetään. Henkilökohtaisesti toivoisin, että olisi enemmän luonnollisia naisia. Ja on ilahduttavaa, että niitä myös näkyy, Aalto sanoo.
– Tiedän myös ihmisiä, jotka tuunaavat ja tekevät yksilöityjä mallinukkeja. Itseäni kiinnostaa mallinukkejen ihmisenkaltaisuus.
Kasvoton mytty on pilke silmäkulmassa tehty, vaikka sisältöäkin on. Maailmamme on joskus aika hullunkurinen. Olen saanut palautetta mytystä, että se on pelottava.
Lapsikuvat ovat herkkä alue
Aalto toivoisi, että maalausten tarinat syntyvät ihmisessä itsessään.
– On hienoa, että voi käsitellä vaikeita asioita visuaalisesti ja kauniisti. Uskon, että se helpottaa asioiden käsittelyä, Aalto sanoo.
– Toivon, että ihminen saisi maalauksista jotakin itselleen omasta maailmastaan, jossa elää. Ehkä joskus katsoisi ympärilleen. Ei lähtökohta ole, että pitäisi herätä mallinukkejen maailmaan. Varsinkin lapsikuvat ovat herkkä alue, ja tuovat itselläni helposti mieleen lapsikaupan ja sen tyyppiset maailmat.
"Ilman varjoa työ olisi hyvin erilainen. Hahmo on itsessään pienen tytön hahmo, mutta kun siihen iskeytyy järjetön varjo, siitä syntyy mielikuvia ja se saa sisältöä. Tässä se on vahvimmillaan."
Osassa maalauksista näyteikkunan omistavan kaupan voi tunnistaa. Aaltoa ei häiritsisi, jos kauppias sattuisi näkemään työn ja haluaisi ostaa sen itselleen.
– Ymmärtäisin sen hyvin, mutta toivoisin, että heillä olisi huumorintajua laittaa työ myös esille. Ylipäätään toivon, että työtä ei koettaisi negatiiviseksi. Ei ikkunassa ole pelkkä somistus, vaan paljon myös sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Missä kontekstissa kyseinen somistus näyttäytyy?
Tiina-Maria Aalto KUORI -näyttelyssään.
Tiina-Maria Aallon KUORI -näyttely Galleria Saimassa (Neitsytpolku 9) on avoinna 15.4. - 6.5.2015, ke-pe 11-17 ja la-su 12-16.