Heidi, 45, rakastaa joulua. Nyt siitä saavat nauttia myös naapurit, sillä Heidi on jo kahden vuoden ajan rakentanut joulukylän kotitalonsa vintin portaisiin.
– Minä olen ihan jouluhullu, Heidi, 45, myöntää.
Hän rakastaa joulua ja joulukoristeita – jopa siinä määrin, ettei ole koristellut vain omaa asuntoaan, vaan valmistanut myös joulukylän naapureidensa riemuksi.
"Mielessäni on ympäri vuoden pieni jouluihminen"
Jo vuosia sitten Heidi laittoi kartongista valmistettuja jouluaskarteluja rappukäytävään. Sitten hän sai idean joulukylään kuvanjakopalvelu Pinterestistä.
– Mielessäni on ympäri vuoden pieni jouluihminen. Aina, kun näen tonttuja, lumiukkoja, tuikkumökkejä tai muita – jos ne ovat kohtuuhintaisia – ostan niitä jemmaan valmiiksi, hän sanoo.
Kylän Heidi on rakentanut pienkerrostalonsa vintin rappusiin.
Joulukylä. Kuva: Heidi
– Vintin portaat ammottivat tyhjyyttään, ja katsoin, että sen tilan voisin oikeastaan käyttää. Vintillä ei ole mitään, mihin asukkailla on tarvetta, koska siellä ei säilytetä mitään. Ja jos tulisi jokin tarve, siinä kylässähän on kokonainen vanulevy alla. Siitähän nopeasti ottaa kulmista kiinni ja säkittää sen.
Kylä levittäytyy kahdeksalle rappuselle
Kylän rakentamiseen meni muutamia tunteja. Se levittäytyy kahdeksalle rappuselle; mukana on poroja, lumiukkoja, tonttuja, joulupukkeja, lintuja, sika ja jopa kumiankka!
– Kumiankkaan liittyy vitsi. Viime vuonna etsin metsän eläimiä kylään ja manasin, että ankkojakin löytyy helpommin. Sain viime kesänä lahjoituksena laatikollisen joulukoristeita, ja sinne oli eksynyt tuo pieni ankka. Päätin, että sekin saa paikan joulukaupungista. Tuossa lumiukkojen keskellä oli mainio paikka sille!
Kumiankka. Kuva: Heidi
Heidi on harmissaan siitä, että metsän eläimiä joulukylään on löytynyt huonosti. Hän toivoisi markkinoille enemmän susia, karhuja ja kettuja.
– Tämän päivän lapset oppivat viidakon eläimet ja dinosaurukset paremmin. Olen yrittänyt metsän eläimiä peräänkuuluttaa, mutta missään ei tunnu olevan.
Heidin oma suosikki on koriste, jossa on luistinrata. Sitä koristavat mökki, kuuset ja karkkikepeistä tehty aita
– Olen ostanut sen kirpparilta, luistelijat ovat hävinneet jonnekin. Siitä tykkään hirveästi.
Joulukylä, luistinrata kuvan keskellä. Kuva: Heidi
Paloturvallisuus on huomioitava
Sähköt kylän jouluvaloihin on johdettu Heidin asunnosta. Ne ovat led-valot, jotka eivät kuumene.
– Viime vuonna kylän tuikkumökeissä oli led-tuikkuja, mutta pattereita meni hulvattomasti. Totesin, että tänä vuonna vedän siihen valot, hän sanoo.
Aivan yksinkertaista joulukylän rakentaminen ei ole, sillä paloturvallisuus pitää ottaa huomioon. Heidillä on oma jauhesammutin, ja rappukäytävästä löytyy toinen.
– Toki otan tämän vakavasti. Jos haluaa tehdä vastaavaa, riskit kannattaa harkita tarkkaan, samoin paloturvallisuusasiat. Riskit ovat kuitenkin pienet. Meillä ulkopuoliset eivät pääse rappukäytävään, kun summeriakaan ei ole. Jokaisen asukkaan on käytävä avaamassa ovi vierailleen, Heidi kuvaa.
Joulukylä. Kuva: Heidi
Heidi asuu pienkerrostalossa, ja hänen rapussaan on vain kolme asukasta. Kaikki tuntevat toisensa.
– Eihän tätä voisi isossa talossa toteuttaakaan. Täällä me tunnemme kaikki toisemme sukulaiset ja ystävätkin, joita käy kylässä, Heidi nauraa.
Naapuritkin mielissään
Naapuritkin ovat olleet mielissään joulukylästä. Yksi ryntäsi ottamaan valokuvaa heti kylän valmistuttua.
– Kun ensimmäisen kerran koristelin rappukäytävän, yksi naapuri sanoi, että hän taitaa viettää joulun rappukäytävässä. Tämä jouluhulluus on vissiin vähän tarttuva tauti! Se saattaa levitä naapureillekin.
Heidi korjaa kylän pois tammikuun lopulla. Mielessään hän on kuitenkin jo pyöritellyt uutta ideaa.
– Mietiskelin, että kun vintti on ihan tyhjä, pitäisiköhän rakentaa ympärivuotinen joulukaupunki vintille. Sinne voisi tehdä omanlaisensa maailman! Mutta katsotaan.