Näyttelijä Joonas Saartamo sukelsi isoisänsä kokemusten kautta syvälle historiaan. Tiedustelijat-dokumentissa Saartamo alkaa tutkia isoisänsä Hannes Vehniäisen toimintaa kaukopartion johtajana toisen maailmansodan aikana.
Näyttelijä Joonas Saartamon dokumentti Tiedustelijat saa ensi-iltansa 22.11. Dokumentin aiheena on Saartamon isoisän kokemus tiedustelu-upseerin tehtävistä toisen maailmansodan aikaan. Saartamo kertoo työstäneensä dokumenttia noin neljä ja puoli vuotta, jonka aikana kunnioitus omaa isoisää kohtaan vain kasvoi.
Tietokirjailija Mikko Porvalin isoisä ja hänen kaksi veljeään palvelivat yksikössä, jonka päällikkönä Saartamon isoisä toimi.
– He olivat siellä kaukopartiomiehinä, partion aliupseerina ja tiedustelu-upseerina, Porvali kertoo.
Porvali kirjoitti kirjan nimeltä Operaatio Hokki, jonka julkaisutilaisuudessa vuonna 2011 Saartamo ja Porvali tutustuivat toisiinsa.
– En tiennyt aikaisemmin tätä sukuyhteyttä Joonakseen.
Saartamo toivoo, että dokumentin kautta ihmiset ymmärtävät historiaansa paremmin.
– Ymmärryksen kautta kansakunta voi paljon paremmin. Silloin se löytää syyn sille, miksi se on toimimassa.
Myös Porvalin mielestä sodankäynnin historiaa on tärkeä ymmärtää.
– Dokumentissa on sekä sotahistoriaa, mutta myös sitä, miten pitkään sodan jäljet näkyvät ja miten ne välittyvät. Nämä ovat harmillisen konkreettisia kysymyksiä esimerkiksi Ukrainalle.
Tietokirjailija Mikko Porvalin isoisä ja hänen kaksi veljeään palvelivat yksikössä, jonka päällikkönä Saartamon isoisä toimi.
Saartamo harmittelee, miten monta sukupolvea on Ukrainassakin sodan kauhujen vaikutuksen takia menossa taas puhumattomuuden kierteeseen usean sukupolven ajaksi. Hän pyrkii esimerkiksi oman lapsensa kanssa toimimaan niin, että asioista puhutaan, eikä tunnelukkoja jäisi.
– Sodasta ei palaa tasapainoisina kuin ihan muutamia poikkeusyksilöitä.
Porvali kertoo, että dokumentin taustatutkimuksena on käytetty materiaalia, jonka yksikkö oli käskyistä huolimatta piilottanut maakätköön.
– Heidän siis käskettiin hävittää materiaali, mutta he kätkivätkin kymmeniätuhansia sivuja ensin maakätköön Hämeeseen. Sieltä aineisto oli toimitettu Imatralle yksityiskotiin, Porvali kertoo.
Porvali uskoo, että päätös säilyttää materiaali oli merkki siitä, että materiaali haluttiin säilyttää jälkipolville tapahtumien todentamiseksi. Osa kaukopartiolaisista muutti myöhemmin eri maihin.