Näyttelijä Joonas Saartamo oivalsi Tiedustelijat-dokumenttia tehdessään, kuinka vahvasti isoisän sotakokemusten painolasti on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Näyttelijä Joonas Saartamon vieraili Huomenta Suomi -ohjelmassa kertomassa ensi viikolla ensi-iltansa saavasta Tiedustelijat-dokumentista. Dokumentin aiheena on Saartamon isoisän kokemukset tiedustelu-upseerina toisen maailmansodan aikaan. Saartamo kertoo työstäneensä dokumenttia noin neljä ja puoli vuotta, jonka aikana kunnioitus omaa isoisää kohtaan vain kasvoi.
– Olen dokumenttia tehdessä joutunut ja päässyt työstämään omia tunnereaktioita ja sukeltamaan omien toiminta- ja käytösmallien juurisyihin.
Samalla Saartamo kertoo päässeensä tutustumaan oman sukunsa ja koko kansakunnan historiaan.
– Sitä kautta olen nyt viisaampi ja tasapainoisempi, Saartamo kertoo.
Ennen dokumentin työstöön ryhtymistä Saartamo ei vielä tiennyt juuri mitään isoisänsä taustoista ja elämästä.
– Ne asiat eivät vain tulleet puheeksi. Luulen, että kaiken pohjalla oli syynä se, että mistään ei vain oikein oltu puhuttu ukkini ja hänen sukupolvensa toimesta. Se aika on ollut niin karmeaa, että kaikki on pidetty sisällä. Sillä tavalla on selviydytty paremmin, Saartamo arvelee.
Saartamo kertoo, että hänellä ei ollut oman isänsä kanssa sellaisia kohtaamisia, joissa isoisän elämästä tai asioista olisi puhuttu avoimesti.
– Eihän ukki ole voinut tiedustelu-upseerina tai tiedustelutoiminnassa toimivana puhua oikein mistään. Silloin usein saattaa helposti tavallaan lorahtaa puhumattomuuteen kaikesta muustakin. Silloin yhteyttä ei synny.
Puhumattomuuden kierre
Saartamo kertoo, että hänellä oli rakastavat vanhemmat ja koti. Silti tiettyjä asioita ei oltu aina osattu käsitellä ja käydä läpi.
– Minulla on sellainen olo, että olemme nyt ensimmäinen sukupolvi, joka uskaltaa lähteä repimään puhumattomuutta auki. Nämä asiat olisi saatava auki, sillä vain sitä kautta saamme lapsille ja seuraavalle sukupolvelle terveemmän ja turvallisemman elämän.
Saartamo kertoo saaneensa dokumenttia tehdessä myös hänelle itselleen tärkeitä oivalluksia. Saartamo kertoo käyneensä jo ennen dokumentin työstöä terapiassa, mutta päässeensä dokumentin myötä nyt vieläkin syvemmälle omien tunnereaktioiden juurisyihin.
– Luulen, että jokainen tunnistaa sen, kun jokin tunne on nousemassa. Kyllähän silloin varmasti jokainen haluaisi olla kontrollissa siitä, ettei tunne pääse värittämään kaikkea. Tunnereaktioiden juurille pääseminen on opettanut paljon, kuten vaikkapa olemaan oman tyttären kanssa eri tilanteissa.
Saartamon mielestä on tärkeää ymmärtää, että usein tunteiden juurisyyt tulevatkin jostain muualta, eikä juuri sen hetkisestä tilanteesta. Hän korostaa avoimuuden merkitystä, kun puhutaan asioista tai vaikkapa historiasta.
– Kun toista osapuolta pystyy kunnioittamaan paremmin, kykenee sitä kautta olemaan paremmin myös vuoropuhelussa hänen kanssaan, Saartamo sanoo.
– Avoimuuden kautta voimme löytää yhteyden omien lastemme, seuraavan sukupolven ja koko kansakunnan kanssa. Sitä kautta me pystymme myös kunnioittamaan toisiamme paremmin, Saartamo sanoo.
Parhaimpina oppeinaan Saartamo kertoo ennakkoluuloja vähentävät tilanteet, jossa toisen henkilöön asettuminen syventää ymmärrystä muista ja siitä, mistä heidän ajatusmaailmansa kumpuaa.
– Ukki oli suuri sotasankari ja kuvista päätellen aika yrmy herra. Mutta kun lähdimme tekemään dokumenttia löysimme lähes sadan kirjeen verran kirjeenvaihtoa, jota hän oli käynyt puolisonsa ja perheensä kanssa. Kirjeistä paljastuikin lyyrikko ja romantikko, sekä herkkä ja huolehtivainen kaveri. Kunnioitus ja palo lähteä tutkimaan häntä vielä syvemmin vain kasvoi, Saartamo kertoo.