Suomalaisen sotilasmaailman suurmies, kenraali Gustav Hägglund ottaa tuoreessa kirjassaan kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Nato-optio on kenraalin mukaan Suomen ulkopolitiikan valttikortti, josta ei missään nimessä pidä luopua. Suomalaista upseeristoa Hägglund kehuu maailman parhaaksi.
Eläkkeelle vuonna 2004 jäänyt Hägglund on tehnyt pitkän kansainvälisen uran.
Viimeiset kolme työvuottaan ennen eläkkeelle jäämistään Hägglund toimi Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana. Kaikkien suomalaisten tietoisuuteen Hägglund lujittui kuitenkin vuosina 1994-2001, jolloin hän toimi Puolustusvoimain komentajana.
Aktiviinen elämä oli tässä
Hägglundin tuore teos, Kenraalin Iltahuuto (Otava), julkaistaan päivää ennen kenraalin 80-vuotissyntymäpäivää. Hägglund sanoo kirjan jäävän todennäköisesti hänen viimeisekseen.
– On aika todeta, että tässä tämä nyt oli, aktiivinen elämä nimittäin. Enää ei oikein ole fyysisiä eikä henkisiä panoksia saada mitään merkittävää aikaiseksi. Tämä jäänee viimeiseksi kirjakseni, Hägglund kirjoittaa esipuheessa.
Kirjansa motiivista ja kantavasta ajatuksesta Hägglund sanoo seuraavaa:
– Esitän tässä kokemuksia, ajatuksia ja arvioita, jotka ovat relevantteja tämän päivän Suomessa. Ne ovat osin provosoivia ja inhorealistisia. Mielestäni tällainen puheenvuoro on paikallaan vallitsevien haavekuvien vastapainoksi.
Isä varoitti lähtemästä upseeriksi
Kirjassa pohditaan aluksi jääkärien merkitystä ja perintöä Suomen historiassa ja muistellaan myös Hägglundin upseeri-isän merkitystä poikansa uravalinnalle.
– Isäni ei painostanut minua omalle alalleen, hän päinvastoin suorastaan varoitti minua lähtemästä upseeriksi. Hän ei uskonut, että pärjäisin sillä uralla. Jääkärin kriteerit olivat kovia!
– Hän katsoi taipumusteni pikemminkin viittaavan liikemiehen ammattiin, koska olin koulussa tienannut taskurahoja myymällä luokkatovereilleni tekemiäni nekkuja ja tinasotilaita sekä lainaamalla heille rahasta sarjakuvalehtiä. Suosituksen hohtoa häiritsi se, että isäni piti liikemiehiä hieman epärehellisinä.
Hägglundista tuli kuitenkin upseeri, joka nousi korkeimmalle mahdolliselle paikalle suomalaisessa sotilashierarkiassa. Pitkän ja kunniakkaan uran varrelle mahtuu monenmoisia tehtäviä sekä kotimaassa että kansainvälisissä piireissä.
Nato vai ei?
Hägglund ottaakin kokemuksen syvällä rintaäänellä kantaa myös kotimaisen puolustuspolitiikan ikuisuuskysymykseen: mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.
– Maamme älymystön kärkipää on vuositolkulla ajanut Suomea Natoon kuin käärmettä pyssyyn. Kansaa se ei ole onnistunut vakuuttamaan.
Hägglundin mukaan turhautuneet älyköt ovat syyttäneet vastuun pakoilusta Suomen poliittista johtoa, koska se ei ole ryhtynyt paimentamaan kansaa Nato-jäsenyyden kannalle.
– Kumpi on oikeassa: valveutunut älymystö vai uppiniskainen kansa ja sen valitsema johto? Hägglund kysyy.
Kenraalin mielestä ei ole ihme, ettei poliittinen johto ole kääntynyt Naton kannalle. Hän kuvailee maamme nykytilannetta ihanteelliseksi.
– Puolustustahto on korkealla, asevelvolliset ovat motivoituneita, nuorison parhaimmisto kilpailee pääsystä reservinupseereiksi, ja maanpuolustusjärjestöt elävät kulta-aikaa.
Nato-optio on Suomen valttikortti
Hägglund muistuttaa, että Suomen tekninen valmius liittyä Natoon on korkea.
– Liittyä ehditään, jos tarve vaatii, sillä hyökkäysuhka Suomeen ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mahdollisuus liittyä Natoon, ns. Nato-optio, on Suomen ulkopolitiikan valttikortti. Sen vähätteleminen tai kieltäminen on lapsellista. Venäjä joutuu ottamaan huomioon option kaikissa toimissaan Suomen suunnalla.
Hägglundin mielestä maltti on valttia, ja nykytilanteen vallitessa väärässä ovat molemmat äärileirit: ne, jotka vaativat Nato-optiosta luopumista, mutta myös jäsenyyttä vaativat.
– Molemmissa tapauksissa menetettäisiin tämä valttikortti. Jäsenyyden myötä siirtyisimme lisäksi Venäjän silmissä vihollisleiriin. Eihän sinne niin kiire liene?
– Kansan vaisto on terävämpi kuin älykköjen järkeily. Nato-jäsenyyden kanssa ei tarvitse hoppuilla. Voimme rauhassa pohtia, miten maamme turvallisuus pitkällä tähtäyksellä varmistetaan.
Suomessa maailman korkeatasoisin upseerikunta
Ihmisten johtamista käsittelevässä luvussa Hägglund puolustaa yleistä asevelvollisuutta.
– Mikä firma hyvänsä olisi ikionnellinen, jos se saisi valtaosan suomalaisista miehistä vuorollaan vähintään puoleksi vuodeksi palvelukseensa ja vielä sen jälkeen silloin tällöin lyhyiksi kertausjaksoiksi. Siinä on kultainen mahdollisuus luoda me-henkeä ja valaa uskoa omiin mahdollisuuksiin.
Kenraalin mielestä yleinen asevelvollisuus mahdollistaa sen, että armeijan palvelukseen päätyvä aines on ikäluokkansa parhaimmistoa.
– Ammattiarmeijan maissa henkilöstöä yritetään värvätä mainoskampanjoilla ja propagandaiskuilla kouluihin. Koukkuun jää jokunen arvokalakin, mutta pääosin joudutaan tyytymään sintteihin.
– Meillä taas nuorison parhaimmisto kilpailee pääsystä reserviupseerikoulutukseen. Sen läpäisee vuosittain noin 2 000 eliittinuorta. Näistä jopa viidennes pyrkii ammattiupseereiksi, parhaat otetaan. Kun lähes kaikki vertailukelpoiset maat ovat luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta, ei olekaan kummoinen ihme, että Suomessa on tällä hetkellä ehkä maailman korkeatasoisin upseerikunta.
7:10
