Keväinen kellojen siirtely näkyy piikkinä hengenvaarallisissa sairauskohtauksissa. Samalla kellojen siirtäminen lisää onnettomuusriskiä. Sopeutumista kesäaikaan voi hieman helpottaa omilla toimillaan, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.
Keväällä kelloja siirretään tunti eteenpäin, jotta iltoihin saadaan lisää valoisaa aikaa. Tunnin siirto on paljon ihmisen sisäiselle kellolle, joka ei saa välittömästi uudesta aikataulusta kiinni, vaikka kesäaikaan siirtyminen niin vaatii.
– Sisäisellä kellolla kestää muutamia päiviä ennen kuin se tavoittaa uuden aikataulun, jonka mukaan ihminen on virkeimmillään ja väsyneimmillään, Timo Partonen sanoo.
Sisäinen kello määrittää ihmisen vuorokausirytmiä, johon liittyvät esimerkiksi verenpaineen, veren hyytymisen, sydämen sykkeen ja hormonitoiminnan vaihtelut. Ne kaikki noudattavat omaa vuorokausirytmiään, minkä vuoksi niilläkin kestää kellojen siirron jälkeen muutama päivä löytää jälleen oma paikkansa.
Kun keväällä otetaan tunti pois vuorokaudesta, ihminen joutuu kiristämään sisäistä aikatauluaan, jotta se kohtaisi kellon näyttämän ajan kanssa. Tämä rasittaa sydäntä ja verisuonia varsinkin kellon siirtoa seuraavalla viikolla.
Enemmän aivo- ja sydäninfarkteja
Rintakipu on sydänkohtauksen tyyppioire. Kuvituskuva.
Keväinen kellojen siirtely näkyykin piikkinä aivo- ja sydäninfarkteissa kesäaikaan siirtymisestä seuraavasta maanantaista torstaihin. Viive johtuu siitä, että monilla sunnuntai – päivä, jona kelloja siirretään – on vapaapäivä ja arkiset aamuherätykset vasta odottamassa.
– Ihminen myös nukkuu sinä aikana huonommin. Terveilläkin ihmisillä uni katkonaistuu ja kevenee. Myös se pyrkii nostamaan verenpainetta ja sykettä. Ja se tietää suurempaa rasitusta sydämelle ja verisuonille, Partonen selittää.
Vuonna 2018 julkaistussa meta-analyysissa havaittiinkin, että kellojen siirto keväällä lisää sydäninfarkteja tutkimuksesta riippuen 4–29 prosentilla. Vuonna 2016 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan kesäaikaan siirtyminen nosti aivoinfarktin riskiä kellojen siirtoa seuraavalla viikolla. Suurin piikki aivoinfarkteissa näkyi maanantaina, jolloin riski kasvoi noin kymmenellä prosentilla.
Riskiryhmässä sydäninfarktien osalta ovat erityisesti ne, joilla on ennestään sydän- ja verisuonisairauksia, kuten sepelvaltimo- tai verenpainetautia, ja aivoinfarktien osalta syöpätauteja sairastavat.
Onnettomuusriski kasvaa
Aiheuttaa kellojen siirtely terveysriskejä tosin muillekin kuin sydän- ja verisuonitauteja sairastaville, eritoten iltavirkuille ja vanhuksille. Nuorten sisäinen kello mukautuu uuteen aikaan helpommin.
– Nukkumisen kautta riski koskettaa kaikkia. Yöuni häiriintyy hyvin helposti tällaisissa tilanteissa sekä keväällä että syksyllä. Huonon nukkumisen välittömät haitat ovat keskittymis- ja huomiokyvyn heikkeneminen, tarkkaavaisuuden kaventuminen, reaktionopeuden hidastuminen ja virheiden tekeminen helpommin, Partonen luettelee.
Tämä tekee kenet tahansa alttiiksi tapaturmille ja onnettomuuksille esimerkiksi liikenteessä. Kuljettajan väsymys vaikuttaa ajokykyyn samalla tavalla kuin alkoholi.
Vuonna 2018 ilmestyneessä espanjalaistutkimuksessa huomattiinkin, että kesäaikaan siirtyminen näkyy lisääntyneinä kuolemaan johtaneina liikenneonnettomuuksina. Riski fataaliin onnettomuuteen kesäaikaan siirryttäessä nousi 30 prosentilla ja laski takaisin normaaliin parin päivän aikana. Syksyisin kellon siirtelyyn liittyi pienempi onnettomuuspiikki.
Vaikka espanjalaistutkijat havaitsivat onnettomuuspiikin laskeneen, kertoo Partonen kesäaikaan siirtymisen vaikuttavan uneen pidempään.
– Näyttäisi siltä, että kesäajan noudattaminen ylläpitää univaikeuksia koko kesän.
Vuodenajoista useimmiten nimenomaan kesä häiritsee yöunta. Vasta siirtyminen takaisin talviaikaan tuo helpotuksen kärsijöille, tosin syksyn myötä huomattavalle osalle saattaa ilmaantua kaamosoireita.
Lue myös: 10 tapaa, joilla univaje tuhoaa terveytesi: "Mitä vähemmän nukut, sitä lyhyempään elät"
”Kesäajasta ei löydy hyötyä”
Kellojen siirtelystä ollaan luopumassa kenties parin vuoden kuluttua. Tästä moni terveystietoinen tai muuten vaan viisareiden vääntelystä stressaantunut on ollut kiitollinen. Mutta kumpaan suomalaisten tulisi jäädä: kesä- vai talviaikaan?
Partonen sanoo, että tutkimustieto viittaa talviaikaan.
– Jos katsoo tutkimuskirjallisuutta, ei löydy hyötyä kesäajasta, mutta sitä vastoin haittoja useammasta tutkimuksesta.
Pysyvä kesäaika pimentäisi entisestään loppusyksyn, talven ja alkukevään aamuja, mikä todennäköisesti voimistaisi ihmisen sisäisen kellon jätättämistä, vaikeuttaisi nukkumista talvikuukausina sekä vakavoittaisi ja yleistäisi kaamosoireita. Kesän kannalta tilanne ei muuttuisi juurikaan siitä, mikä se tällä hetkellä on.
– Kesällä ongelma on nimenomaan myöhään iltapäivällä ja illalla oleva valo. Sitä on liikaa nukkumisen kannalta katsottuna, Partonen sanoo.
Älä kerää univelkaa ja muista kuntoliikunta
Työmatkaliikunta aamuisin ja iltapäivisin auttaa säätämään sisäistä kelloa. Kuvituskuva.
Tänä keväänä kelloja kuitenkin täytyy vielä siirtää. Partonen suosittelee huomioimaan asian jo etukäteen.
– Tärkeintä olisi ainakin huolehtia, ettei keräisi univelkaa, ja muuttaa ajankäyttötottumuksiaan niin, että saa riittävästi unta, yksilöstä riippuen 6–9 tuntia.
Jo kellojen siirtämistä edeltävänä perjantaina ja lauantaina nukkumaanmenoaikojaan voi, jos se on mahdollista, muuttaa kesäaikaan sopivaksi, eli käytännössä mennä nukkumaan tuntia aiemmin.
Toinen siirtymistä helpottava tapa on kuntoliikunta. Jos kuntoliikunnan ajoittaa aamu- tai iltapäivään, se auttaa pitämään sisäistä kelloa tahdissa. Liian myöhään ei kannata liikkua, sillä se voi vaikeuttaa nukahtamista. Partonen kertoo, että yksilöstä riippuen liikuntasuorituksen ja nukkumaanmenon väliin tulisi jättää 1–4 tuntia.
Helppo tapa liikkua valoisaan aikaan ja säätää sisäistä kelloaan oikeaan rytmiin on esimerkiksi työmatkaliikunta aamulla ja iltapäivällä.