Kesäaikaan siirtyminen on elimistölle aina haastavampaa kuin talviaikaan siirtyminen, mutta iltavirkuille muutos on vieläkin raskaampi.
Kevät on edennyt jälleen siihen pisteeseen, että iltavirkuilla on edessään vaikeat ajat.
Kelloja siirretään kohti kesää eli tunnilla eteenpäin niin sanottuun kesäaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mikä haastaa sisäistä kelloamme.
– Ihmisen fysiologian kannalta talviaika tai itse asiassa oikea aika on normaalimpi vaihtoehto, sanoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen Huomenta Suomen haastattelussa.
– Aamuvirkut ihmiset toipuvat kevään kellojen siirrosta nopeammin, noin 4–5 vuorokaudessa. Iltavirkut saattavat kärsiä parista kolmeen viikkoa ennen kuin saavat kiinni kesäajasta.
Partonen kertoo tämän johtuvan ihmisen sisäisestä kellosta, joka on unta säätelevä hermosolujen joukko, johon näköhermojen kautta välittyvä valo, hämäryys ja pimeys vaikuttavat suoraan.
Lue myös: Vuorokausirytmi on usein pysyvä ominaisuus – iän myötä rytmin muokkaamisesta tulee hankalampaa
"Ihmisen sisäinen kello tahdistuu aamun valon mukaan"
Kun sisäiseen kelloon vaikutetaan ulkoisella aikataululla, kuten kellojen siirrolla, jää sisäinen kello aina jälkeen.
– Sillä kestää muutama vuorokausi ennen kuin se saa uudesta aikataulusta kiinni, Partonen kertoo.
– Iltavirkuilla on luontaisesti pidempi vuorokausi kuin muilla. Ihmisen sisäinen kello tahdistuu nimenomaan aamun valon mukaan ja sillä on taipumusta jätättää muutamalla minuutilla jokaisena vuorokautena.
Partosen mukaan kesäaikaan siirtymisestä tulisikin luopua, sillä sille ei ole mitään fysiologisia perusteita.
– Ei siitä ole osoitettu mitään hyötyä. Pikemminkin haittoja saattaa esiintyä.
Katso koko keskustelu: Viisarit kesäaikaan – onko kellojen siirtelyssä järkeä?
10:19