Johnny Herbertin uhmakas tuuletus tuhansien Ferrari-fanien edessä Monzassa on milloin nähty Benettonin sisäpiirivitsiksi ja milloin mielenosoitukseksi tallipomo Flavio Briatorelle. F1-kuski kertoo nyt totuuden keskisormen heiluttelusta Italian GP:n korkeimmalla korokkeella.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Videolla C Moren F1-studio käsittelee Benettonin vuosien 1994 ja 1995 maailmanmestaruuksia – huijasiko talli mestaruusvuosinaan?
Kesken kauden 1994 Benettonin kisakuskiksi nostettu Herbert pääsi urallaan juhlimaan kolmea kisavoittoa, joista kaksi osui hänen ensimmäisellä täydelle Benetton-kaudelleen vuonna 1995.
Herbert onnistui vaikeista lähtökohdista huolimatta haastamaan ykköskuski Michael Schumacherin ajoittain ja tuomaan tiimille kisavoitot Britannian ja Italian kisoista, kun Schumi oli pudonnut keskeytyksen myötä pois pelistä.
Monzassa Herbert nousi ykköseksi dramaattisten vaiheiden jälkeen, kun molemmat Ferrarin autot olivat keskeyttäneet kärkipaikalta. Odottamaton kaksoisvoitto vaihtuikin rajuun pettymykseen, johon yhdistettynä Herbertin keskisormen heiluttelu tuntui käsittämättömältä provosoinnilta.
Pari fania onnistui provokaatiossaan
Herbert kertoo F1.comin Beyond the Grid -podcastissa katuvansa syvästi temppuaan, josta napattu valokuva on jäänyt elämään omaa elämäänsä. Hän otti tilanteen itse puheeksi vertaillessaan yksittäisistä kisavoitoista hänelle tärkeintä.
– Minusta on kuva, jossa teen pienen sormitervehdyksen, josta toivoisin, etteivät ihmiset olisivat sitä nähneet, Herbert tunnustaa.
– Vanhan palkintopallin – ja myös uuden – edessä oli aina valtava meri faneja massiivisine Ferrari-lippuineen. Siellä oli joukossa vain kaksi italialaista, jotka houkuttelivat minua näyttämään heille keskisormea, joten minä vain näytin heille sormea takaisin, hän nauraa.
Ele ei siis ollut tarkoitettu koko monituhatpäiselle italialaisyleisölle. Herbert ei vain osannut voitonhuumassa arvioida tekojensa seurauksia.
– Eihän sellaista voi tehdä enkä neuvo ketään tekemään sellaista, jos ikinä olette palkintopallilla, hän kauhistelee.
Flavio Briatore olisi ansainnut keskisormen
Yksi teoria keskisormen näyttämisestä on liittynyt Herbertin kipeään suhteeseen tallipäällikkö Flavio Briatoren kanssa. Brittikuski oli päässyt ensimmäisen kerran Benettonille vuonna 1989, jolloin Briatore oli juuri tullut mukaan tiimiin.
Italialaispomo halusi savustaa rankasta onnettomuudesta toipumassa olleen kuskin heti ulos, ja lopulta onnistuikin yrityksessään. Herbert kuitenkin tuli takaisin kaudella 1994 – tälläkin kertaa omistajan Tom Wilkinshaw’n, ei Briatoren toiveesta.
Herbert kertoo kaudelta 1995 tarinan, jonka myötä hän toivoisi näyttäneensä kuuluisaa keskisormeaan juuri Briatorelle. Tapahtumat lähtivät käyntiin kauden alun Argentiinan viikonlopusta ja keskustelusta Michael Schumacherin kanssa.
– Olin ollut tuhannesosan nopeampi kuin Michael. Sitten kun kävelin takaisin varikolle, Michael oli vastassa ja sanoi, että ”olen ajatellut sellaista, että on asioita, joita me teemme autoissamme, muttemme halua jakaa keskenämme”.
– Vastasin, että meillähän on kaikki data käytössämme ja se kertoo koko tarinan. Hän sanoi siihen, että ”niin, mutta on varmaan juttuja, joita et halua minun näkevän”, Herbert kertoo Schumacherin perustelleen.
Benetton-pomo petti luottamuksen
Herbert muistaa, ettei hän juurikaan miettinyt asiaa hotellille palatessaan, mutta ennen seuraavan aamun palaveria tekninen johtaja Ross Brawn otti kuskin sivuun ja kertoi tälle muutoksista.
– Johnny, Michael on puhunut Flavion kanssa eikä hän halua sinun näkevän hänen dataansa, Herbert muistaa Brawnin sanoneen.
– Flavio oli suostunut siihen, ja hän (Schumacher) näkisi yhä minun datani. Siinä tapahtui jälleen kerran Flaviolle tyypillinen mielenmuutos, josta hän ei koskaan sanonut minulle mitään, vaan antoi muiden hoitaa likaiset hommat.
Herbert tiesi keskustelun jälkeen, että kaudesta oli tulossa erittäin vaikea. Niinpä kisavoitot Silverstonessa ja Monzassa maistuivat brittikuskista erittäin makeilta.
F1-folkloressa Monzan sormiepisodi onkin kääntynyt symboloimaan alistetun kakkoskuskin mielenilmausta tallipomo Briatorea kohtaan. Siitä ei Herbertin mukaan ollut kyse, mutta tarina kelpaa hänelle erittäin hyvin.
– Kun näen sen (kuvan), se on tarkoitettu hänelle, Herbert nauraa.
