Formula ykkösten vuoden 1982 maailmanmestari Keke Rosberg ja MTV3.fin moottoriurheilutoimittaja Jani Merimaa istuivat alas keskustelemaan formula ykkösten muuttumisesta 1980-luvulta nykypäivään. Keskustelun viidennessä osassa puhe on taktiikasta ja tiimityöstä.
Merimaa:
Red Bull -kuljettajien väliset suhteet ovat puhuttaneet. Pitääkö tallikaverien ylipäätään olla parhaat kaverukset? Onko tilanne muuttunut sen suhteen?
Rosberg:
- Meillä on paljon enemmän mediaa ja muuta. Eiköhän totuutta ole silti kuitenkin hieman vääristelty, koska ei täällä tarvitse parhaita kavereita olla. Eivät Nico ja Schumikaan ole. He tekevät yhdessä töitä ja sillä selvä. He edustavat kahta aivan eri sukupolvea.
- Olihan näitä puheita meidänkin aikaan, Piquet ja Mansell, Lauda ja Prost. Ainakin se oli kontrolloimatonta. Nythän omaa hiekkalaatikkoa yritetään pitää puhtaana kaiken päivää. Toiset onnistuvat siinä paremmin, toiset huonommin. Red Bullin tilanne viime vuonna oli vain siksi erikoinen, että siellä oli paras auto. Jos me annamme tänä päivänä McLarenille parhaan auton, niin eivät Hamilton ja Button mene yhdessä tanssimaan kahden viikon jälkeen, kun he rupeavat ajamaan voitoista.
- Tilanne olisi sama Heikin ja Trullin kanssa. Jos toinen on neljästoista ja toinen viidestoista, niin mitä siitä riitelemään. Sitten kun ruvetaan ajamaan voitoista, toinen blokkaa ja tekee sitä ja tätä, niin eivät he pitkään kavereita ole.
Oliko F1 ennen enemmän tiimiurheilua?
- Ei ollut. Eihän tietenkään voi tehdä asioita, jotka ovat tiimiä vastaan, mutta toisaalta tiimillä on sama intressi kuin minullakin, eli voittaa. Meidän aikaamme verrattuna homma on vähän sosiaalisempaa. Meillä vahvat yksilöt veivät hommaa omaan suuntaansa, mutta tietysti siellä pohjalla oli tiimi jo silloin. Ehkä meitä ei saanut raameihin niin helposti kuin nuoret kuskit saa nykyään. Jos viivalle laitettaisiin 20 Webberin ikäistä miestä, niin ei heitäkään enää kontrolloitaisi niin helposti kuin Buemia ja Alguersuaria.
- Ei minun aikanani ollut Williamsilla mitään lehdistöihmistä, ei ketään. Kuljettajat tai Frank hoitivat ne hommat. Ei ollut McLarenillakaan.
Onko taktikointi tullut enemmän tai vähemmän tärkeäksi?
- Nykyisin siitä kantavat vastuun useammat ihmiset. Minun aikanani se oli pitkälti kuljettajan ja insinöörin harteilla. Myös päätökset olivat nopeita, kun ne olivat kahden tai yhden kauppaa. Nykyisin se ei onnistu, koska komitean pitää olla mukana siinä päättämässä. Tilanne on silloin jo ohi.
- Toisaalta strategiaakaan ei meidän aikanamme laadittu tietokoneilla. Kuskin ja inssin vatsassa oli vain semmoinen tunne, että näin kannattaisi tehdä. Suurin ongelma oli bensa. Se loppui meiltä koko ajan. Polttoaineen mittausjärjestelmät olivat täysin alkutekijöissään ja epäluotettavia, koska polttoaineen tilavuus muuttui koko ajan lämpötilan mukaan. Bensan loppuminen oli yksi suurin syy siihen, kun 1986 päätin lopettaa. Ajattelin, ettei tällaista viitsi jaksaa. Joka hiton viikonloppu loppui bensa. Kun Prost voitti Adelaidessa -86 mestaruuden, niin hänen näyttönsä kertoi polttoaineesta miinus 5 litraa. Bensan olisi pitänyt loppua jo puolitoista kierrosta sitten. Se oli ainoa kerta sinä vuonna, kun mittari valehteli väärin päin. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa.
Juttusarjan muut osat:
Kilpailivatko parhaat kuljettajat 1980-luvulla?
Mikä on parhaimman näköinen F1-auto?