Tallinnassa sijaitsevan Patarein vankilan historia on surullinen, kammottava ja hyvin väkivaltainen.
Tallinnassa, muutaman kilometrin päässä keskustasta Kalamajan rannalla sijaitsee Patarein vankila. Linnoitukseksi tarkoitettu rakennus valmistui Venäjän keisari Nikolai I:n toimesta vuonna 1840. Valmistuttuaan Patarei kuitenkin vihittiin kasarmiksi, ja vuonna 1920 Viron itsenäistyttyä se otettiin käyttöön vankilana.
Kuten myös Viroa itsessään, myös Patareita hallinnoivat sen vankilahistorian aikana niin kommunistit kuin natsitkin. Patarein vankila oli toimintansa aikana yksi Viron pelätyimmistä sekä vihatuimmista paikoista.
Suurin osa Patarein vankilassa on edelleen autenttisessa kunnossa.
Vaikka vankilatoiminta päättyi lopulta vuonna 2002, Patarein historia aiheuttaa edelleen levottomuutta sekä surua. Virolaisille jo pelkästään Patarein nimi edustaa murhetta, kärsimystä, häpeää sekä kuolemaa.
Isäntä vaihtui, kurjuus säilyi
Vuosien 1920-1940 aikana Patarei toimi virolaisen hallinnon alla, kunnes toisen maailmansodan alussa Neuvostoliitto miehitti Viron. Natsi-Saksa taas miehitti Viron vuosina 1941-1944, jolloin myös Patareista tuli osa holokaustia.
Syyskuussa 1941 yli kaksisataa virolaista juutalaista mestattiin Patarein kellarissa. Noin kolmesataa ranskanjuutalaista tuotiin samoihin aikoihin Patareihin kuuluisalla saattue 73:lla ennen kuin heidät lähetettiin Kloogan keskitysleirille läntiseen Viroon.
LUE MYÖS: Pahamaineisen neuvostovankila Patarein kuuluisa selli on muurattu umpeen kauheiden tapahtumien takia: "Tätä ei aukaista milloinkaan"
Kun toisen maailmansodan lopussa saksalaiset vetäytyivät Virosta, miehitti puna-armeija Tallinnan uudelleen ja Virosta vakiinnutettiin neuvostotasavalta. Patarei täyttyi Neuvostoliiton poliittisista vangeista, joihin lukeutui vastarintataistelijoita sekä hallinnon jäseniä. Vankeja kuulusteltiin, kidutettiin sekä tapettiin järjestelmällisesti Patarein uumenissa.
Vankilan käytävillä ovat vaeltaneet toinen toistaan surkeamman kohtalon kokeneet vangit.
Patarei pitää sisällään surullisenkuuluisan mestaushuoneen, jossa muun muassa Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n agentit teloittivat lukemattoman määrän ihmisiä kylmän sodan aikana. Yleensä vanki sai kuulla tuomionsa huoneen ulkopuolella vain hetkeä ennen teloitusta.
Vanki vietiin huoneeseen ja hän asettui makaamaan lattialle kasvot alaspäin. Viimeisiä hengenvetoja seurasivat kaksi laukausta päähän. Yksi tappamaan, toinen varmistamaan tehty työ. Huoneen lattiassa oli viemäriputkeen johtava ritilä, johon teloitetusta valunut veri, pääkallon palat sekä aivojen osat mopattiin. Huonetta käytettiin viimeisen kerran vuonna 1991.
Teloitushuone, kuten suurin osa muustakin vankilasta on edelleen paikallaan, lähes autenttisessa kunnossa. Teloitushuoneen lisäksi Patareissa on erillinen hirttohuone, jonka lattiaan sahattu neliön muotoinen aukko ammottaa tyhjyyttään.
Patarein hirttohuoneessa oli monen vangin viimeinen sija.
Jatkuva epätoivo määritti elämää
Patarein vankien olot olivat äärimmäisen kurjat. Vankeja kidutettiin muun muassa niin, että joskus jääkylmässä sellissä oli selvittävä täysin alastomana. Vankisellit ovat täynnä vankien kirjoittamia viestejä sekä merkintöjä. Vankien keskuudessa vallinnut epätoivo on edelleen hiljalleen mätänevässä vankilassa vahvasti läsnä.
Patareissa on noin 1000 vankipaikkaa, mutta pahimpaan aikaansa vankilassa kärsi tuomiotaan jopa yli 4000 ihmistä. Vankeihin lukeutui niin naisia kuin miehiä, lapsista vanhuksiin. Alle kymmenen hengen selleissä majoitettiin jopa yli 30 ihmistä.
Ulkoilu oli myös ankeaa: vangit saivat käyskennellä pihalle rakennetuissa betoniblokeissa vartijoiden tarkkaillessa tiukasti yläpuolella.
Vangeille raskain ajanjakso Patareissa alkoi tiettävästi Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvulla, jolloin Neuvostoliitto alkoi suhtautua Viroon entistä tiukemmin. Tämä tarkoitti sitä, että myös hallinnon kriitikot saivat osakseen entistä rajumpaa kohtelua.
Kidutus, väkivalta sekä teloitukset olivat arkipäivää. Vankila yliasutettiin niin, että sen ankea ulkoilupiha muutettiin myös ulkoselleiksi.
LUE MYÖS: Turun linnan mystiset savupatsaat ovat hämmentäneet vierailijoita ja henkilökuntaa vuosikymmenien ajan: "En ole semmoista pahuuden energiaa kohdannut koskaan"
Vaikka Patarein vankilatoiminta loppui vuonna 2002, se toimi edelleen vankisairaalana vuoteen 2005 asti. Paikka on edelleen täynnä vankilan esineistöä, jotka jätettiin paikoilleen, kun paikka hylättiin.
Vankilaan liittyy myös paljon mystiikkaa sekä kauhutarinoita, ja yksi Patarein kuuluisimmista paikoista on selli 101.
Selli, jonka ovi on hitsattu umpeen sen toisella puolella tapahtuneiden kauheiden asioiden tähden.
Patarein sellien kaltereiden takaa on moni katsonut vapaana vellovaa Itämerta.
Patarein entisen vankilamuseon johtajan Andrus Villemin mukaan selli 101 oli paikka, jonka niin vartijat kuin vangitkin kiersivät kaukaa. Sellin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten kuolleisuus on ollut erittäin korkea. Tämän takia sellin ovea ei Villemin mukaan aukaista enää koskaan.
Vankilassa käyneet vierailijat ovat toinen toisensa perään kertoneet ahdistavasta sekä painavasta tunnelmasta, joka pitää sitä edelleen tiukasti otteessaan. Paikka vilisee lukemattomia kauhutarinoita, joista useat liittyvät tiettyihin, selkäpiitä kylmääviin huoneisiin.
LUE MYÖS: Synkkä turismi on matkailun tuorein ja kiistanalaisin ilmiö: "Nykyaikana suhtautuminen kuolemaan on ristiriitaista"
Yksi vankilan karmivimmista puolista on sen sairasosasto, jossa on edelleen lähes alkuperäisessä kunnossa oleva toimenpide- sekä leikkaushuone. Kerrotaan, että kylmän sodan aikana Neuvostoliiton lääkärit suorittivat Patarein vangeille kauheita ja julmia lääketieteellisiä kokeita. Huoneissa olevissa sängyissä on edelleen näkyviä veriroiskeita.
Vankilan sairasosasto on jätetty kylmäävän alkuperäiseen kuntoon.
Toimenpidehuoneissa on kertoman mukaan suoritettu erilaisia lääketieteellisiä kokeita vangeille.
Tulevaisuus on avoin
Kuten monet uutkin neuvostoajan rakennukset, myös Patarei on jätetty rapistumaan Itämeren rantaan oman onnensa nojaan. Sitä pidetään yhtenä Baltian suurimpana kommunismin sekä natsismin uhrien muistomerkkinä, sekä Viron tasavallan marttyyrien symbolina.
Patarei on vankilavuosiensa jälkeen houkutellut sisuksiinsa lukemattoman määrän turisteja sekä eri alan taiteilijoita. Vankilan käytävät ovat toimineet useiden kauhu- ja kummituselokuvien miljöönä sekä se on esiintynyt useissa erilaisissa televisiosarjoissa. Esimerkiksi suomalainen Aaveiden jäljillä -sarja vieraili ryhmineen vankilassa vuonna 2018.
Vankila suljettiin huonon kuntonsa takia turisteilta vuonna 2016 ja tällä hetkellä sen tulevaisuus on kiistelty sekä avoin. Huhtikuussa 2018 uutisoitiin, että Viron hallitus päätti avata Patareita koskevan huutokaupan, jonka ehtona on, että ostajan on kunnostettava rakennukset sekä sitä ympäröivä rantakatu seuraavan kuuden vuoden sisällä.
Vankila halutaan säilyttää, sillä se pitää sisällään paljon arvokasta virolaista sekä baltialaista historiaa. On arvioitu, että rakennusten kunnostaminen maksaisi noin 70-80 miljoonaa euroa. Ainakin osa vankilasta halutaan kunnostaa kommunismin rikosten museoksi, jotta kylmän ja lohduttoman aikakauden kamaluudet eivät unohtuisi maailmalta koskaan.
Patarein perintö on kiistaton virolaisille – sekä muulle maailmalle.
Lähteet: Deep Baltic, Time Travel Turtle, Estonian World, ERR.ee, Bizarre Globe Hopper