Tampereen kiistelty Lenin-museo luopui henkilökultista ja siirtyi monta piirua neuvostokriittiseen suuntaan. Länsimaiden ainoa Lenin-museo koki perusteellisen uudistuksen 70-vuotisjuhlansa kunniaksi.
– Edellinen 1980-luvulta peräisin ollut näyttely edusti neuvostoliittolaista tulkintaa historiasta ja keskittyi Leninin henkilöön. Tällaiselle ei ole enää tilausta. Museo kertoo nyt kaunistelemattoman tarinan Neuvostoliiton noususta ja tuhosta, kuvailee museonjohtaja Kalle Kallio.
Suomi-Neuvostoliitto-seuran perustama museo siirtyi pari vuotta sitten Työväenmuseo Werstaalle, joka uudisti tilat ja näyttelyn.
– Olemme olleet tarkkoja siitä, että meitä ei saada kiinni vääristelystä tai joidenkin aiheiden salaamisesta.
Faktat perustuvat uusimpaan tutkimukseen. Tavoitteena on ollut koota elämyksellinen näyttely, joka pureutuu Neuvostoliiton ja Suomen monimutkaiseen yhteiseen historiaan.
Mukaan mahtuu pienoismalli Stalinin ajan vankileiristä ja tietoa totalitarismista. NKVD-turvallisuuspoliisin nahkatakki edustaa virkavallan uhkaa 1930-luvulla.
Näytteillä on myös arkipäivän historiaa, kuten olohuone Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Hätkähdyttävin näky ovat Leninin ja Stalinin vahanuket Dnepr-moottoripyörän kanssa.
Tausta Suomen vihatuimpana?
Museota vaadittiin takavuosina usein suljettavaksi, jopa eduskunnasta käsin. Kallio arveleekin, että museo oli luultavasti Suomen vihatuin.
– Nyt lähdemme siitä, että uudistettu museo kelpaa jo suomalaisille. Totta kai on sellaisia ihmisiä, jotka voivat kokea pelkän nimen ärsyttäväksi.
Kallion mukaan Suomessa historiantaju on vahva toisin kuin monessa muussa maassa, joten täällä ei kaadeta patsaita. Esimerkiksi Helsingissä sijaitsee edelleen Aleksanteri II:n patsas maan arvokkaimmalla paikalla.
– Sitä ei kaadettu, kun Suomi itsenäistyi. Venäjän historia on osa Suomen historiaa, ja yhtä lailla Lenin-museo jatkaa, vaikka Neuvostoliitto meni nurin. Historiantulkinta ja kertomisen tapa on vain tuotu tähän päivään.