Venäläiskoulut saivat viime lukukaudella uudet historiankirjat.
– Voisi olla pahempikin, naurahtaa tutkija Andrei Kolesnikov. Hän selailee venäläistä historian oppikirjaa, jossa kerrotaan toisen maailmansodan käynnistymisestä Saksan hyökkäyksellä Puolaan.
Oppikirja on tullut venäläisten koulujen käyttöön viime lukuvuonna. Kirjasarjoja on kolme, joista vain kaksi tosin sisältää 1900-lukua käsittelevän osan. Viime vuosisadan historiaa opiskellaan koulujen kymppiluokalla.
Juuri 1900-luvun tapahtumia on katseltu Venäjällä viime vuosina uusin linssein, joten kirjojen sisältö on herättänyt kiinnostusta. Presidentti Vladimir Putin on arvioinut toista maailmansotaa ja neuvostojohtaja Josif Stalinin tekoja sanoin, jotka ovat kohottaneet kulmakarvoja lännessä.
Moskovan Carnegie-instituutissa työskentelevän Kolesnikovin mukaan historialla politikoiminen on Putinille johtamisen väline. Presidentti yksinkertaistaa historian kulkua, korostaa sen voitokkuutta ja luo rituaaleja sen ympärille.
– Suurin osa venäläisistä todella jakaa näkemyksen voittoisasta, kunniakkaasta menneisyydestä.
Putinille siitä on hyötyä.
– Kun kontrolloit historiaa, myös kansa on otteessasi.
Jotain jätetään kertomatta
– Ei se niin pelottava ollut kuin saattaisi ajatella, sanoo eläkkeelle jäänyt rehtori Kari Kaunismaa. Hän on väitellyt venäläisistä historian oppikirjoista kymmenisen vuotta sitten.
Kaunismaa luki pyynnöstä otteita Stalinista ja toisen maailmansodasta Prosveshtshenie-kustantamon julkaisemasta kirjasarjasta. Moscow Times -lehden mukaan sarja on levinnyt kouluihin laajimmin.
Kaunismaan mukaan Stalinin puhdistukset ja Neuvostoliiton rooli hyökkääjänä talvisodassa tuodaan selkeästi esille. Myös Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salainen pöytäkirja sekä Saksan ja Neuvostoliiton laatima etupiirijako mainitaan.
Kaunismaa sanoo nähneensä Putinin ajalta myös kirjoja, joissa neuvostoaikaiset näkemykset ovat vahvempia. Kyse on harvoin suorasta valehtelusta.
– Se tapahtuu hienovaraisesti niin, että jätetäänkin jotain pois, eikä kerrota kaikkea.
Valikointia näkyy edelleen, mistä esimerkkinä Kaunismaa mainitsee neuvostopropagandan marttyyriksi nostaman Pavlik Morozovin tarinan. Pojan kerrottiin joutuneen varakkaiden talonpoikaissukulaistensa murhaamaksi, koska oli paljastanut isänsä kyläneuvostolle viljan piilottamisesta.
Tosiasiassa amerikkalaistutkimus on todistanut tarinan olevan puppua. Sitä kirjassa ei mainita, vaikka tarina nostetaan esiin esimerkkinä sankarikultin luomisesta.
Johtajat ovat oikeassa
Talvisodan suomalaisten uhriluvun kirja toteaa liian suureksi, yli 40 000:ksi, kun oikea tieto on 26 000. Myös Baltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon särähtää Kaunismaan korvaan, sillä kuvauksessa ei tuoda esiin sitä, ettei vaihtoehtoja juuri ollut.
– Vaalit käytiin pistooli ohimolla.
Kaunismaan mukaan Venäjän ja Neuvostoliiton kulloinenkin poliittinen tilanne on näkynyt aina historiankirjojen sivuilla. Käänne oli kova erityisesti Neuvostoliiton hajottua: Kremlin herroja haukuttiin jopa bandiiteiksi.
– Nyt on tultu siitä takaisin, koska yritetään luoda kuvaa, että johtajat ovat kuitenkin olleet aina oikeassa, hän sanoo.
Kaunismaa ei pidä uutta oppikirjaa huonona. Kolesnikov puolestaan arvelee, että valtion jokapäiväinen propaganda on nuorisolle suurempi vaara.
– Koulun jälkeen kaikki unohtuu, ja ymmärrys historiasta jää ohueksi.