Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023)
Mitä ihmettä, eikö Raamattu olekaan kirja, joka on levinnyt samanlaisena ja muuttumattomana vuosisatojen saatossa eri puolille maailmaa?
Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, kirjoittavat helluntailaistaustaiset uskonmiehet uutuusteoksessaan, jossa ruoditaan Raamatun muutosten historiaa.
Teologian tohtori Ville Mäkipelto ja väitöskirjatutkija, pappi Paavo Huotari ovat nimenneet Raamattua käsittelevän kirjansa varsin raflaavasti: "Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia".
Todellisuudessa aiheesta ei ole vaiettu, sillä kyse on yliopistojen oppiaineesta eksegetiikasta eli Raamatun tekstien tutkimisesta tieteellisin perustein.
Tämän kirjan merkittävin ansio on siinä, että aiheeseen pureudutaan hyvinkin kantaaottavasti ja suorasanaisesti. Eksegetiikka tuodaan kirjassa ymmärrettävästi ja kansanomaisesti yleiseen tietoisuuteen.
Tekstit muuttuneet sattumalta tai tarkoituksella
Raamattu lienee maailman luetuin kirja, ja sen käännökset leviävät edelleen miljoonapainoksina kaikkialle.
Vaikka emme olisi kovin uskonnollisiakaan, tunnemme Raamatun tarinoita ja sanontoja, joita käytämme usein tietämättä, että siteeraamme Raamattua: Ei mitään uutta auringon alla, helmiä sioille, itku ja hammasten kiristys. Raamatun tarinoilla on ollut myös merkittävä vaikutus taiteeseen ja kirjallisuuteen.
Mutta se, minkä me ymmärrämme universaaliksi Raamatuksi, sisältääkin todellisuudessa vuosisatojen ja -tuhansien saatossa muuttuneita tai muutettuja tekstejä. Sensuroitu-kirjan tekijöiden sanoin Raamattu on alusta loppuun ihmisten käsissä muovautunut ja tulkittu teos.
Lisäksi lukuisat Raamatun käännökset ovat omalta osaltaan voineet muuttaa alkuperäistä sisältöä tahattomasti ja myös tarkoitushakuisesti.
Maailman muokatuin kirja
"Raamattua ei ole olemassa", on ensimmäinen lause luvussa, jonka nimi on "Maailman muokatuin kirja". Tällä kirjoittajat tarkoittavat, että on olemassa monia erilaisia Raamattuja eikä missään vaiheessa ole ollut yhtä kaikille samanlaista Raamattua.
Esimerkiksi niin sanotut apokryfiset eli kätketyt kirjat eivät ole osa luterilaisten eikä muiden reformoitujen uskontokuntien Raamattuja, mutta katoliseen ja ortodoksiseen Raamattuun ne on hyväksytty.
Taustalla on se, että Martin (Martti) Lutherin mukaan apokryfiset kirjat olisi kyllä hyvä lukea mutta ne eivät olleet pyhien kirjoitusten vertaisia. Tosin Luther suhtautui nuivasti myös esimerkiksi Ilmestyskirjaan.
Lopullinen niitti sille, että reformistit jättivät nämä kirjat Raamatun ulkopuolelle, oli raha. Tuli paljon halvemmaksi painaa Raamatut ilman näitä kirjoja.
Monijumalaisuus sensuroitiin
Kirja väittää, että Raamattua on ihan suoraan sensuroitu. Esimerkiksi monijumalaisuus piti häivyttää Raamatun teksteistä, kun yksijumalaisuudesta tuli normi. Monijumalaisuudesta on Raamatussa kaikuja luomiskertomuksen sanavalinnoista lähtien. Psalmeissa puhutaan puolestaan "jumalien kokouksesta".
Raamatussa on paljon tarinoita, jotka ovat keskenään ristiriitaisia ja jopa epäloogisia. Tällaisten epäloogisuuksien taustalla ovat usein kirjurit, jotka kopioivat pyhiä tekstejä eteenpäin mutta eivät pitäneet loogisuutta oleellisena.
Yhden kirjurin sivun laitaan tekemät tarkennukset on seuraavalla kopiointikierroksella päätyneet leipätekstiin, osa jo leipätekstissä olevista lauseista on puolestaan voitu poistaa.
Toisinaan tarinaa on jykevöitetty tekemällä esimerkiksi Daavid ja Goljat -tarun Goljatista alkuperäisen parimetrisen sijaan kolmimetrinen. Lisäksi tulevan Daavid-kuninkaan taustaa on vähätelty tekemällä hänestä kopiointikierroksien myötä paimenpoika. Kontrasti Daavidin ja Goljatin välillä on näin saatu suuremmaksi ja tarina siten paremmaksi.
Naiset ja homoseksuaalisuus puhuttavat
Mielenkiintoisinta antia kirjassa ovat naisiin ja homoseksuaalisuuteen liittyvät teemat. Nehän tuntuvat nytkin aiheuttavan kahtiajakoa kirkon piirissä.
Homoseksuaalisuus terminä on varsin myöhäinen tulokas Raamatussa. Paavalin viittaus samansukupuolisten väliseen seksiin löytyy Ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille ja vuosisatojen saatossa käännökset ovat olleet hyvinkin erikoisia.
Jumalan valtakuntaa eivät vuoden 1938 Raamatunkäännöksen mukaan saa periä "miehimykset", vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan "miesten kanssa makaavat miehet", uusimman vuoden 2020 Uuden testamentin käännöksen mukaan "alistuvat miehet eivätkä ne miehet, jotka makaavat heidän kanssaan" ja konservatiivien oman käännöksen, Raamattu kansalla -edition mukaan "homoseksuaalisuuden harjoittajat".
Kirjan kirjoittajien mukaan "homoseksuaalisuuden harjoittajat" on täysin väärä käännös, koska se sisältää nykyajassa syntyneitä tulkintoja. Sinänsähän tämä on erikoista, sillä Raamattu kansalle -projektin tekijöiden mukaan juuri tässä Raamatussa on pyritty etsimään "alkutekstejä kunnioittava käännös".
Niin tai näin, saattaahan nyt kuitenkin olla niinkin, että Paavali todella tarkoitti keskenään seksiä harrastavia miehiä vaikka ammoiset alkuperäissanat ovatkin monitulkintaisia tai vähintäänkin hämäriä.
Ymmärrän kyllä, että uskovaisille nämä sanat voivat olla hyvinkin tärkeitä, mutta olipa Paavalin halu sanoa mitä tahansa samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteista, onko niillä todellisuudessa mitään merkitystä nykypäivänä? Onhan Raamatussa paljon muitakin käskyjä ja määräyksiä, mitä siihen uskovat eivät enää noudata.
Pitikö naisen vaieta seurakunnassa?
Naiset tuntuvat myös olevan ongelma Raamatun kirjureille ja kääntäjille.
Vaikka Paavalista ei kirjan mukaan voidakaan leipoa täyttä feministiä, hänen kirjoittamakseen väitetty "Nainen vaietkoon seurakunnassa" on kirjan kirjoittajien mukaan lähes varmasti tuntemattoman kirjurin myöhemmin tekemä lisäys.
Naisia alettiin häivyttää taka-alalle varhaisten seurakuntien toiminnasta vasta toisella vuosisadalla. Myös Raamatun tekstit piti saada näin paremmin kuvaamaan aikalaisten ajattelua.
Oliko neitsyt sittenkin vain nuori nainen?
Kysymys Jeesuksen neitseellisestä syntymästä on kristikunnan peruskauraa. Ilmeisesti Raamatussa ei kuitenkaan alun perin puhuttu neitsyestä vaan nuoresta naisesta. Synnyttikö Jeesuksen nyt sitten nuori nainen vai neitsyt – kirjan kirjoittajien mukaan nuori nainen.
Kun englanninkielinen raamatunkäännös Revised standard version julkaistiin vuonna 1952, kirjassa käytettiin sanoja "nuori nainen", ja useampikin tällainen Raamattu joutui poltettavaksi kirkonmiesten käskystä.
Raamatulla perusteltiin orjuutta
Tässä kirjassa on perinteisen tietoteoksen lisäksi eräällä tavalla pamflettimainen, kriittinen sävy: Halu ottaa kantaa keskusteluun siitä, mitä kaikkea Raamatulla voidaan perustella.
Kuten kirjoittajat sanovat, historiassa Raamatulla on pahimmillaan perusteltu rasismia ja orjuutta. Tänä päivänä etenkin seksuaalivähemmistöt ovat Raamattua tiukasti tulkitsevien tulilinjalla.
Kirjoittajien mukaan Raamatun tutkijat pyrkivät pitkään etsimään tekstien mahdollisimman alkuperäisen ja siten "oikean" muodon, nyt puolestaan halutaan löytää koko tekstihistoria monine muutoksineen valottamaan eri aikakausien ihmisten ajattelua.
Jos nykylukija voisi yhdellä silmäyksellä nähdä tehdyt muutokset, versiot ja lukutavat vaikkapa digitaalisella alustalla, viimeistään silloin suurellekin yleisölle selviäisi, kuinka paljon Raamattua on todella muokattu vuosisatojen saatossa. Tällä saattaisi olla kenties jopa positiivista vaikutusta siihen, kuinka Raamatun tuhansia vuosia vanhoilla teksteillä yritetään perustella jotain nykypäivän asiaa.