Uusi testamentti on käännetty digiaikakaudelle. Kyse ei silti ole mistään modernista city-kielestä, vaan käännös on tehty huolella alkukielestä, siis vanhasta kreikasta. Messuissa säilyy yhä vanha käännös. Uusi löytyy verkosta, myös näyttelijä Krista Kososen lukemana äänikirjana.
Kääntäjien mukaan kieli on nyt mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Orjaa kutsutaan nyt orjaksi ja veljien rinnalle on nostettu nyt myös sisaret.
Käännöstyön tekivät Raamatun kirjoitusten tutkija, dosentti Niko Huttunen ja kielitieteilijä, filosofian tohtori Tuomas Juntunen, apunaan seitsemän hengen ohjausryhmä eri kirkkokunnista - kaikki vanhan kreikan taitajia. Käännöksen ytimekäs nimi on UT2020.
– Tämä orja on hyvä esimerkki siitä, että nyt käytetään alkukreikan alkuperäistä ilmaisua. Vanhassa käännöksessä käytettiin jollain tavoin pehmennettyä versiota, kuvailee Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo.
Keskitalo on käännöksen toteuttaneen Suomen Pipilaseuran puheenjohtaja.
Käännöksellä kirkkojen yhteinen siunaus
Pipliaseura on ekumeeninen järjestö, niinpä julkaisujuhlassa uusi käännös luovutettiin myös muiden kirkkokuntien edustajille. Niin ortodoksit, katolilaiset kuin Vapaakirkon ja Helluntailiikkeen edustajat ovat hyväksyneet käännöksen.
– Halusimme Uudesta Testamentista jotenkin lähestyttävämpää ihmisille, jotka eivät ole kovin sisällä raamattukielessä ja Raamatun termeissä, tiivistää käännösohjausryhmän jäsen, teologian tohtori Anni Pesonen.
Uuden testamentin äänikirjaksi lukenut näyttelijä Krista Kosonen piti luku-urakkaansa upeana. Hänelle Uusi Testamentti on hienoa kirjallisuutta, vaikkei lähestyisikään sitä uskonnollisena kokemuksena.
Seimet ja symbaalit syrjään
UT2020 -käännöksessä herättävät mielenkiintoa ensimmäiseksi kohdat, jotka ovat suurelle yleisölle tutuimpia. Vihkitilaisuuksista tuttu Korinttilaiskirjeen 13. luvun alku on taipunut rakkauslaulujenkin tekstiksi.
Vanha käännös kulkee näin: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." Se on nyt muuttunut muotoon "...ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti."
– No emme me kaikista ilmaisuista olleet ihan samaa mieltä, hymähtää ohjausryhmän jäsen Anni Pesonen.
Mutta kun lähtökohta oli alkukielen mukainen ilmaisu ilman runollisempaa kainostelua, pelti paukkukoon.
Jouluevankeliumista on siivottu pois myös seimi, koska kreikan alkukielen sana tarkoitaa yhtä lailla eläinten suojaa ja eläinten syöttökaukaloa. Maria laskee nyt vastasyntyneen Jeesuksen eläinsuojan syöttökaukaloon, koska muuta majapaikkaa ei tarjolla ollut.
Oppia ei muuteta, vaikka kadotuskin katosi
Johanneksen evankeliumin 3. luvun vanhassa käännöksessä luvataan, ettei yksikään, joka Jeesukseen uskoo, joutuisi kadotukseen. Uudessa käännöksessä luvataan, ettei kukaan tuhoutuisi. Tässä yhteydessä kreikan kielessä ei mainita lainkaan "kadotusta". Tämän äärellä voi taas kerran kysyä, kenen keksintö tuo yleisesti kuolemanjälkeiseksi mielletty kadotus eli helvetti on.
Sen enempää uusi käännös ei pyri mihinkään uusiin teologisiin tulkintoihin, vaan se on ennen muuta liki kolmen vuoden kielitieteellinen työ. Vaikkapa Paavalin tiukkoja lauseita homoseksuaalisuuden turmiollisuudesta käännös ei muuta.
– Emme tietenkään ole muuttaneet sisältöä silloinkaan, kun joku voisi ajatella, ettei tämä tai tuo asia nykyisin ole korrektia kieltä tai ajattelua. Kunkin kirjoittajan ajatukset on pyritty välittämään sellaisena kuin ne olivat, tähdentää alkukreikan taitaja Anni Pesonen.
Vanha käännös säilyy virallisena
Vanhojen ilmaisujen rakastajien ei pidä nyt peljästyä, koska vanha vuoden 1992 käännös säilyy kirkon viralllisena messukirjana. UT2020 ei ilmesty kirjana, vaan verkossa, jossa myös Krista Kososen luenta on kuultavissa.
– Tämä tulee rinnalle ja itse ainakin voisin saarnassani käyttää uutta käännöstä mukana ja todeta, että UT2020 kääntää jonkin asian toisin sanoin tai uudella ilmaisulla. Minusta tämä vain rikastaa Raamatun käyttöä, pohtii Oulun piispa Jukka Keskitalo.
Keskitalo kertoo, että UT2020 on myös merkittävä kokeilu, joka voi aikanaan johtaa koko Raamatun kääntämiseen samalla tavoin tarkkaan alkukielestä.