Ari Saastamoinen: Räävitöntä! Pompejilaisia graffiteja (Gaudeamus 2020)
Onko ihmisten ajattelu ja näkemykset jollakin tavalla kehittyneet kahdessa tuhannessa vuodessa? Eipä juuri, ei ainakaan, jos lukee Ari Saastamoisen kirjaa pompejilaisista seinäkirjoituksista.
Vesuviuksen tulivuorenpurkaus tuhosi hetkessä Pompejin kaupungin vuonna 79. Meille nykyihmisille tämä on tarkoittanut, että kokonainen roomalainen kaupunki ikään kuin pakastettiin nykyihmisten tutkittavaksi. Myös seinäkirjoitukset tai graffitit ovat jääneet melkeinpä sellaisenaan tutkijoiden tulkittaviksi.
Saastamoisen mukaan Rooman keisariajalla graffiteja kaiverrettiin kaikkiin mahdollisiin seinäpintoihin. Kirjoituksia ei myöskään yleensä pidetty epäsosiaalisina tai normien vastaisina. Saattoivatpa monet osoittaa seinäkirjoituksillaan osaavansa kirjoittaa ja lukea mikä ei kaksi tuhatta vuotta sitten ollut mitenkään itsestäänselvää.
Kerrottiin äskeisen yhdynnän ihanuudesta
Seinäkirjoitusten aiheet olivat hyvin moninaisia. Hävyttömyyksien ja vitsien lisäksi seinäkirjoituksissa mainostettiin kauppoja ja ilotyttöjä tai ilmaistiin poliittisia kannanottoja. Kirjoitukset olivat nykyaikaisten vessakirjoitusten tai somepäivitysten tapaisia: "Kerrottiin rakastumisesta, äskeisen yhdynnän ihanuuudesta, koti-ikävästä ja niin edelleen."
Kirjaan on saatu mahdutettua lähes 800 seinäkirjoitusta, joten tämä lienee toistaiseksi laajin aiheesta kirjoitettu teos suomen kielellä. Tosin en ole aivan varma, kannattiko kirjaan todellakin ottaa näin laaja otos seinäkirjoituksia, sillä useimmiten ne toistavat itseään puuduttuvalla tavalla. Vaikka osa kirjoituksista on runollisia ja osa kirjallisuussitaatteja, suurin osa seinäkirjoituksista vaikuttaa olevan hyvin seksuaalisviritteisiä. Panopuuhat näyttivät täyttävän antiikinkin ihmisen mielenmaiseman.