Mika Mäkeläinen: Kimlandia - Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa (Atena 2019)
Yleisradion ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen on vieraillut Pohjois-Koreassa useita kertoja ja seurannut maan kehitystä myös Kiinasta käsin. Kimlandia-kirjassa on paljon silminnäkijän huomioita Pohjois-Koreasta sekä runsaasti ajankohtaista tietoa tuosta suljetusta maasta.
Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat kuvaukset Pohjois-Korean siirtymisestä vähitellen markkinatalouteen. Mäkeläinen aloittaa tarinansa valuutanvaihtotiskiltä Pjongjangista. Ulkomaanvaluutan omistaminen ei ole kiellettyä maan asukkaille ja valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myös kaupoissa hinnat saattavat olla merkitty dollareina eikä kyse ole mistään turisteille tarkoitetuista kaupoista.
Viralliset palkat Pohjois-Koreassa ovat olemattomat mutta huonoa palkkaa on korvannut valtion tarjoamat ilmaiset elintarvikkeet ja kulutustavarat. Tosin nykyisin ilmaisia välttämättömyystarvikkeita saa vain pieni vähemmistö kansasta ja siksi esimerkiksi kiinalaiset kulutustavarat ovat haluttuja.
Hinnat määräytyvät markkinoilla
Pääkaupungissa Pjongjangista löytyy myös erillisiä markkinapaikkoja, joissa myytävien tavaroiden hinnat määräytyvät kuten toreilla kuuluukin. Mäkeläisen mukaan turisteja tai toimittajia ei yleensä haluta päästää näkemään näitä toreja, koska ne todistavat, että maan suunnitelmatalous ei todellisuudessa toimi.
Valtio on alkanut verottaa markkinoita vuokraamalla markkinapaikkoja, mikä kertoo siitä, että välttämättömyydestä on tehty hyve. Paikallisviranomaisia on ohjeistettu vuokraamaan myyntitiskejä niin, että 50 000 asukasta kohti on keskimäärin tuhatkunta myyntipöytää - maassa olisi siis puoli miljoonaa toripöytää.
Orastava markkinatalous on johtanut siihen, että kansalaiset joutuvat ottamaan vastuun toimeentulostaan eli sivutyöt ovat merkittävä palkanlisä. Valtion virkamiehen keskipalkka kuukaudessa ei ole edes euroa, joten markkinahinnoilla ostettavat tuotteet saa vain markkinapalkalla.
Ihminen voi "ostaa itsensä vapaaksi"
Ehkä erikoisin markkinamekanismi on itsensä ostaminen vapaaksi valtion työvelvollisuudesta. Aikuisen miehen työvelvollisuuden purkaminen voi maksaa yli sata euroa kuukaudessa, mikä on Mäkeläisen mukaan käytännössä yksityisyrittäjän vero.
Valtion työstä vapautettu mies voi tehdä haluamaansa työtä omaan piikkiinsä. Koska kotirouviksi rekisteröityneillä naisilla ei ole vastaavaa työvelvoitetta, pystyvät he tekemään töitä yksityisyrittäjänä paljon miehiä tuottoisammin. Tämä onkin parantanut naisten asemaa ainakin kaupungeissa.
Yksityisyritteliäisyys näyttää kukoistavan laajasti. On yksityisiä takseja, putkimiehiä, partureita, jopa ravintoloita. Pjongjangissa on jopa toiminut suomalainen tutkijatohtori Jukka-Pekka Heikkilä, joka on järjestänyt start-up-tapahtumia. Näissä opiskelijat ovat jalostaneet yritysideoita ja opiskelleet myyntipuheiden pitämistä.
Viihdettä myydään laajasti
Eräänlaista yritteliäisyyttä on myös ulkomaalaisen viihteen myyminen. Maassa katsotaan eteläkorealaisia tv-ohjelmia ja elokuvia nykyisin sd-muistikorttien, usb-tikkujen tai dvd-levyjen avulla. Viihdetuotteiden myynti on laajaa ja organisoitua.
Pohjois-Koreassa katsottavien eteläkorealaisten viihdeohjelmien juoni ei ole edes oleellinen, sillä ihmiset haluavat nähdä omilla silmillään miljöitä, joissa ohjelmat on kuvattu. Näin monet pystyvät omin silmin näkemään kahden Korean valtavan elintasokuilun.
Pohjois-Korea tuntuu elävän kahden maailman välimaastossa. Entinen täysin suljettu yhteiskunta yrittää pitää vanhoista kommunistisista perinteistä kiinni korttelikomiteoineen mutta markkinatalouden idut ja jättimäinen korruptio ovat sekoittamassa pakkaa.
Kastijärjestelmä murenee markkinoiden myötä
Pohjois-Korean "kastijärjestelmä" eli songbun on myös murenemassa markkinatalouden myötä. Vielä 1960-luvulla tässä kastijärjestelmässä oli 51 eri tasoa. Tämän luokka-aseman pohjalta ihmiset ovat saaneet etuudet ja velvollisuudet, jopa terveydenhuollon taso on määritelty luokka-aseman pohjalta.
Nouseminen yhdeltä luokka-asemalta ylemmälle on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin joltain asemalta tippuminen. Nyt tilanne on muuttunut, kun luokka-asemaansa voi vaikuttaa rahalla. Jopa puolison valinta on muuttunut, kun vauraus merkitsee parisuhdemarkkinoilla enemmän kuin kastiasema.
Pohjois-Korea on monella tapaa kummallinen maa. Mika Mäkeläinen on pystynyt varsin viihdyttävällä tavalla kuvaamaan noita kummallisuuksia. Kirja keskittyy paljolti pääkaupungin tapahtumiin ja toisaalta loikkareiden haastatteluihin, jonka takia kuvaus maasta on ymmärrettävästi rajoittunut. Kirjassa on myös kuvauksia ulkomaantoimittajan tavasta tehdä juttuja – ne kiinnostavat varmasti toimittajan ammatista kiinnostuneita lukijoita.