Kirja-arvio: Trevor Noahin värikäs nuoruus Etelä-Afrikassa

Eteläafrikkalainen Trevor Noah on tullut tunnetuksi yhdysvaltalaisesta televisio-ohjelmastaan The Daily Show, jota on näytetty pitkään Suomessakin. Ohjelmassa hän yleensä ruotii Trumpia ja tämän hallintoa satiirinomaisin sanakääntein. 

Paitsi verbaaliakrobaatikko Trevor Noah näyttää olevan myös erinomainen havainnoitsija ja kirjoittaja. Hänen krjansa Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa on vauhdikkaasti kirjoitettu ja se imaisee nopeasti mukaansa. 

Kirjassa kerrotaan monta tarinaa samanaikaisesti. Se ruotsii apartheidia, eteläafrikkalaisten uskonnollisuutta, perheväkivaltaa ja lisäksi se on tarina nuoresta, elämäänsä etsivästä värillisestä eteläafrikkalaisesta pojasta ja miehestä. Soppa on moninainen mutta hämmästyttävän kiinnostava.

Trevor oli laiton lapsi

Trevor syntyi vuonna 1984, jolloin aparheid eli rotuerottelu oli vielä voimissaan Etelä-Afrikassa. Trevor Noah on sveitsiläisen valkoisen isän ja eteläafrikkalaisen mustan äidin värillinen lapsi. 

Hänen syntymänsä aikaan Etelä-Afrikassa olisi voinut saada viiden vuoden vankeustuomion tällaisesta rotujen sekoittamisesta – siitä siis kirjan nimi "laiton lapsi". Trevoria pidettiinkin paljon sisätiloissa, jotta "rikos" ei olisi paljastunut. 

Kirjassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka päätön järjestelmä apartheid oli. Ihmisten luokittelu valkoisiin, mustiin, värillisiin ja intialaisiin oli toisinaan hyvin monimutkaista. Kansalaisen värimäärittely saattoi joskus jopa muuttua, jos hän näytti selvästi vaaleammalta tai tummemmalta kuin hänen omat vanhempansa olivat. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, kuinka maassa olevat japanilaiset luokiteltiin valkoisiksi mutta eteläafrikkalaisin silmin lähes samannäköiset kiinalaiset olivatkin jo väärää väriä. Japanilaisia halututtiin mielistellä taloussyistä, kun taas kiinalaisia ei tuolloin pidetty talousmielessä merkittävinä toimijoina. 

Trevor Noah oli lapsena klassinen "villi poika". Vaikka mitään diagnoosia ei kirjassa annetakaan, Trevoria voisi vähimmillään luonnehtia ylivilkkaaksi. Hänet käytännössä erotettiin keppostelun takia koulusta, hän oli myymälävaras ja ehkä järkyttävin kuvaus lapsuudesta on, kun hän poltti (vahingossa) valkoisten asuintalon. 

Joka puolella demoneita

Eteläafrikkalaiset ovat hyvin uskonnollista väkeä ja niinpä Trevorkin joutuu äitinsä pakottamana käymään sunnuntaisin useissa kirkoissa jumalanpalveluksissa. Trevor kuvaa värikkäästi, kuinka uskonto leimaa jokapäiväistä elämää ja kaikki poikkeava nähdään "demonien" syynä. 

Demoneita karkotetaan sitten ahkerasti esimerkiksi silloin, kun Trevor kakkii laskiämpäriin ja kaikki luulevat tuostosta demonion tekemäksi. Myös kissat tuntuvat olevan varsinaisia demonikasaumia eivätkä mustat eteläafrikkalaiset niitä haluakaan lemmikeiksi.

Trevor viettää myös vuosia katolilaisessa yksityiskoulussa, jossa ei ole tapana kyseenalaistaan nunnien päätöksiä. Esimerkiksi koulun kirkossa hän ihmettelee, miksi ei saa osallistua ehtoolliselle vain sen takia, että ei ole katolilainen - Trevor inttää nunnalle, että eihän Jeesuskaan ollut katolilainen ja tässä sentään syödään hänen ruumista ja vertaan. Lopputuloksena Trevor käy koulun kirkossa varkaissa ja syö valtavasti öylättejä ja juo himoitsemaansa rypälemehua. 

Väkivaltainen isäpuoli

Kirjassa kerrotaan myös, miltä tuntuu asua väkivaltaisen ja juopon isäpuolen kanssa, joka ei arvosta toisesta miehestä muistuttavaa Trevoria. Isäpuoli tulee heimosta, jossa naiset ovat tehneet kaiken mutta Trevorin äiti ei alistu tähän rooliin. Kirjassa Trevor Noah kuvaileekin Etelä-Afrikan lukuisia heimoja ja esimerkiksi eri kielistä johtuvia kommunikaatiovaikeuksia ihmisten välillä. Itse Trevor osasi lukuisia Etelä-Afrikan kieliä, mikä helpotti hänen elämäänsä. 

Laiton lapsi on mainiota viihdettä ja hyvää kesälukemista mutta itse pitäisin tätä myös loistavana tietokirjana rotusorron käytännöistä ja kummallisuuksista.