Hallinto-oikeuden mukaan Taiken arvioijana toiminut kirjailija oli esteellinen tekemään päätöksiä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
– Kyseenalaistan tässä oman tyhmyyteni siitä, että olen tehnyt Insta-tarinoita, joiden pohjalta voi valituksia tehdä.
Näin kertoo Taiteen edistämiskeskuksen eli Taiken kirjailijoille tarkoitettuja apurahoja vuonna 2022 arvioinut pitkän linjan kirjailija Pauliina Vanhatalo.
Arvioitsijat antoivat lausuntoja apurahan saajista Taiken johdolle, joka käsitteli hakemukset. Vanhatalon lisäksi hakemuksia luki toinen arvioija.
Taike on asiantuntijavirasto, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa.
Vanhatalo ehdotti kahdelle muulle kirjailijalle haettavana ollutta 12 000 euron työskentelyapurahaa, jotka nämä myös saivat.
Vanhatalo oli julkaissut edellisenä syksynä muutama kuukausi ennen apurahahakua Instagram-tilillään tarinoita, joissa hän oli kertonut viettävänsä aikaa näiden kirjailijoiden kanssa. Päivityksissä kerrottiin muun muassa ajanvietosta kolmen kesken saariretriitissä. Lisäksi päivityksistä näkyi, että nämä kirjailijat vierailivat Vanhatalon kotona.
Myöskin työskentelyapurahaa hakenut, mutta ilman sitä jäänyt kirjailija Ida Pimenoff kiinnitti huomiota päivityksiin. Hän lähetti Taikelle oikaisuvaatimuksen, jossa hän vaati, että Taike ottaisi kantaa päätöksenteon mahdolliseen esteellisyyteen ja korjaisi tapahtuneen virheen. Vanhataloa hän ei kuitenkaan asiasta syytä.
– Tämä on ollut minulle vaikea ja tuskallinen asia, en ole aidosti halunnut henkilöidä tätä, Pimenoff sanoo.
Taike hylkäsi Pimenoffin oikaisuvaatimuksen. Tämän jälkeen hän valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka päätti maaliskuussa, että Vanhatalo oli esteellinen, vaikka kahta kirjailijaa ei voi pitää hänen läheisinä ystävinään. Päätöksen mukaan kolme kirjailijaa olivat somejulkaisujen perusteella viettäneet yhdessä aikaa tavalla, joka on vaarantanut ulkopuolisessa ja objektiivisessa tarkastelussa Vanhatalon puolueettomuuden.
Taike: Käsittelyvaiheessa ei väärää ratkaisua
Hallinto-oikeus päätti, että Ida Pimenoffin saama päätös on kumottava ja Taiken on käsiteltävä asia uudestaan. Muita Taiken päätöksiä hallinto-oikeuden päätös ei koske, eli muita Vanhatalon samalla kierroksella arvioimia hakemuksia ei tarkastella uudelleen.
Pimenoff korostaa, että hän ei ollut koskaan sitä mieltä, että Taiken olisi tullut myöntää apuraha juuri hänelle. Sen sijaan kyse oli siitä, että kaikkien kirjallisuuden apurahahakemusten arviointiin osallistui sillä kierroksella esteellinen arvioija.
Pimenoff pitää valitettavana muiden hakijoiden oikeusturvan kannalta, että heidän hakemuksiaan ei käsitellä uudelleen.
Taike valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti lokakuussa, että se ei anna valituslupaa. Hallinto-oikeuden päätös esteellisyydestä jäi siis voimaan. Taiken taiteen tukemisen päällikkö Henri Terho kertoo, että Taike teki valituksen, koska näki asian ennakkotapauksena.
Vanhatalon arvioinnin takana Terho seisoo.
– Kyllä tässä on ollut tällä kyseisellä henkilöllä kaikki edellytykset tehdä juuri se tulkinta, jonka hän on tehnyt. Meidän näkökulmastamme käsittelyvaiheessa ei ole tapahtunut väärää ratkaisua, Terho sanoo.
Hallinto-oikeuden päätöksessä kerrotaan, että Vanhatalo on saanut perehdytyksen esteellisyysasioihin neljästi, sillä hän on ollut Taiken arvioitsijana aiemminkin. Terhon mukaan ohjeet olivat ajan tasalla.
– Päätös on tehty senaikaisten esteellisyysohjeistusten mukaisesti. Toki nyt, kun tässä on tehty hallinto-oikeuden näkökulmasta toinen tulkinta esteellisyydestä, meidän täytyy miettiä ja tutkia omia käytäntöjemme.
Taike ei ole Terhon mukaan vielä käsitellyt Pimenoffin hakemusta uudelleen.
Vuosikymmenen aikana useita tapauksia
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Taike perustelee kirjailijoiden käyttämistä arvioijina sillä, että heillä on kirjallisuuden sekä kirjallisuuskentän toimijoiden tuntemusta.
– Totta kai ymmärrän sen, että asia on aiheellista tutkia, mutta näissä tämäntyyppisissä tulkinnoissa on se puoli, että arvioija on itse ainoa, joka tietää, mistä todella on ollut kyse. Joku muu tekee tulkinnan siitä, miltä asia näyttää. Esteellisyys on lailla säädeltyä ja tässä tapauksessa on ollut kyse puolueettomuuden vaarantumisesta niin sanotulla yleisellä perusteella, Terho sanoo.
Yleinen peruste tarkoittaa, että esteellisyys ei liity esimerkiksi lähisukulaisuuteen vaan osapuolet ovat läheisiä muusta syystä.
Terhon sanoista saa kuvan, että toisensa mahdollisesti hyvin tuntevat taidealan ihmiset myöntävät toisinaan apurahoja toisilleen.
– Totta kai siellä on tilanteita, joissa esteellisyys voi jäädä epäselväksi. Me teemme vuodessa noin 15 000 päätöstä apurahoista. Meillä on kuitenkin hyvin tarkka työtapa siinä, millä tavalla esteellisyyksiä otetaan ennalta esille ja päätökset tehdään esteellisyysohjeiden puitteissa.
Terho kertoo, että hallinto-oikeuden päätös ei ollut ainoa laatuaan. Kestävätkö Taiken antamat päätökset ylipäänsä kriittistä tarkastelua?
– Meillä on ollut vuosikymmenen mittaan joitakin harvoja yksittäisiä tapauksia, joissa on todettu esteellisyyteen liittyvä menettelyvirhe jälkikäteen. Eli tämä on hyvin harvinainen, mutta ei aivan täysin poikkeuksellinen tapaus.
Ratkaisu suurempi arvioijaryhmä?
Pauliina Vanhatalo kokee toimineensa Taiken ohjeiden ja Taikessa kahdeksan vuotta kestäneiden luottamustehtävien aikana syntyneen ymmärryksen mukaan.
– Jos ajatellaan, että ajan viettäminen kollegoiden seurassa tekee esteelliseksi, niin en näe, miten Suomen kokoisessa maassa pystytään tekemään vertaisarviointia. Se, että hakijoiden joukossa on ystäviä, koetaan yleisesti hankalana asiana, mutta jos joku ihminen on ystävä, se ei voi olla syy olla puoltamatta hakemusta.
Vanhatalo kertoo pitäneensä suurempana ongelmana sitä, että hän ja toinen suomenkielinen arvioija antoivat lausuntoja esimerkiksi ruotsinkielisistä hakijoista. Vanhatalo kertoo seuraavansa hakijoita tilastoimalla esimerkiksi sukupuolet ja maantieteelliset alueet.
– Pyrin kyllä ihan oikeasti sellaiseen objektiivisuuteen, joka on minulle mahdollista. Tätä toista asiaa en nähnyt ongelmana, koska olin jo tottunut siihen, että välillä ystäviä ja tuttuja kollegoita hakee apurahoja.
Hän kertoo Taikelle antamassaan kirjallisessa vastauksessa, että retriittityöskentely on osa tavallista kirjailijan arkea, eikä sinänsä kerro läheisistä väleistä. Kotonaan hän kertoo järjestävänsä tapaamisia siksi, että käyttää kotiaan työtilana.
Ratkaisu jääviyskysymyksiin olisi Vanhatalon mukaan suurempi arvioitsijaryhmä.
– Näen, että vertaisarviointi on ihan kestävällä pohjalla silloin, kun siihen osallistuu vaikka taidetoimikunnan kaltainen kollektiivinen porukka.
"Tosi huono selitys"
Ida Pimenoffille ei kelpaa esteellisyyskysymyksissä perustelu kirjallisuusalan pienuudesta.
– Pitäähän kaikkien viranomaisen päätösten olla lainmukaisia alasta riippumatta. Minusta se on tosi huono selitys.
Hän sanoo, että Taike ei ole hoitanut asiaa hyvin. Hänen silmissään Taiken valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen näytti siltä, että virasto halusi ostaa aikaa.
– Minusta näyttää, että he ajavat tässä omaa asiaansa. On näyttänyt siltä, että tämä on heille nolo asia.